Ihmistiede on tiedettä ihmisistä: se tutkii ihmistä biologisena olentona, sosiaalisena toimijana, ajattelevana ja kulttuurisena olentona. Ihmisestä kiinnostuminen tarkoittaa paitsi sitä, mikä tekee ihmisestä erilaisen kuin eläimistä, myös sitä, mitä ihmisellä on yhteistä muiden lajien kanssa — hänen rajoistaan, anatomisista ja fysiologisista piirteistä aina elämän perusedellytyksiin. Koska ihmiskehot ovat eläinkehoja, ihmistiede kytkeytyy vahvasti biologiaan ja laajemmin biotieteisiin, mutta ihmisen käyttäytymiseen ja kokemukseen liittyy myös ainutlaatuisia ilmiöitä: sanojen, mittojen ja numeroiden käyttö, ajan ja muistin hahmottaminen sekä monimutkaiset sosiaaliset käytänteet kuten kaupankäynti. Tämän vuoksi myös taloustiedettä ja psykologiaa pidetään usein ihmistieteinä: ne selittävät, miten ihmiset tekevät valintoja, rakentavat suhteita, oppivat ja ajattelevat.
Ihmistieteiden yleisnimitys on usein yhteiskuntatieteet, koska yksi ihmistieteiden keskeisistä kysymyksistä on se, miten ihmiset liittyvät toisiinsa ja organisoituvat yhteiskunnassa. Tästä näkökulmasta tärkeimpiä aloja ovat etiikka ja taloustiede, mutta myös esimerkiksi sosiologia ja kielitiede tarjoavat keskeisiä näkökulmia siihen, miten yhteiskunnat ja kulttuurit rakentuvat ja muuttuvat.
Perinteinen ihmistieteiden ydin on antropologiassa: antropologia tarkastelee ihmisiä, heidän kulttuurejaan, tapojaan ja biologisia ominaisuuksiaan sekä erottaa ihmisyhteisöjä toisistaan. Samalla herää kysymys kulttuurin leviämisestä: käydään keskustelua siitä, tapahtuuko kulttuurin vaihtoa vain ihmisten välillä vai esiintyykö vastaavia ilmiöitä myös ihmisten lähisukulaisten, kuten muiden kädellisapinoiden, keskuudessa. Jos oppiminen, työkalujen käyttö tai perinteiden siirtyminen on laajasti läsnä myös primatologiassa, ihmistieteiden ja biotieteiden välinen raja hämärtyy.
Biosciencet ja lääketiede käsittelevät ihmistä usein biologisesta tai hoidollisesta näkökulmasta, kun taas niin sanotut kovat tieteet — esimerkiksi kemia, fysiikka tai matematiikka — voivat tarkastella ihmistä havainnoitsijana tai mittauksen tekijänä. Ihmisen rooli tutkijana muuttaa tutkimuksen ehtoja: hän asettaa mittakaavan, käyttää välineitä ja voi aiheuttaa havainnointivaikutuksia, joita tutkitaan esimerkiksi tieteenfilosofiassa. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi siinä, että ihmistieteissä kokeelliset tutkimusasetelmat ja kenttityö kohtaavat erityisiä eettisiä rajoitteita ja metodologisia haasteita, kuten koehenkilöiden suostumuksen, anonymiteetin ja tulkinnanvaraisuuden kysymykset.
Tieteiden nimet kertovat usein, tutkivatko ne nimenomaisesti ihmisiä vai laajemmin eliöitä. Esimerkiksi taloustiede keskittyy ihmisten toimeentuloon, markkinoihin ja resurssien jakoon, kun taas ekologia tutkii, miten muut kuin ihmiset ansaitsevat elantonsa ja miten lajit ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Lääketiede suuntautuu pääosin ihmisten terveyteen, kun taas eläinlääketiede käyttää monia samoja menetelmiä ja tekniikoita muiden lajien hoidossa. Kun tutkimuksen kohteena ovat ihmiset, korostuvat usein etiikan näkökulmat suhteessa taloudellisiin tai teoreettisiin intresseihin, ainakin useimpien eettisten perinteiden mukaan.
Ihmisen elävät, sosiaaliset ja aisteja havainnoivat näkökohdat kuuluvat ihmistieteiden ytimeen siinä määrin kuin ne vaikuttavat siihen, miten ihminen hahmottaa itsensä ja asemansa maailmassa. Tämä kattaa esimerkiksi identiteetin rakentumisen, kulttuurisen muistamisen, kielen merkitykset, oppimisen sekä aistien ja havaintojen roolin arkielämässä ja taiteessa.
Erityisiä ihmistieteitä ovat ( antropologian, etiikan ja taloustieteen lisäksi ) muun muassa psykologia, sosiologia ja kielitiede. Näiden lisäksi alojen väliin sijoittuvat esimerkiksi kognitiotieteet, neurotiede, historiantutkimus, koulutus- ja terveydenhuoltotutkimus sekä applied-aloja kuten sosiaalityö ja kaupunkitutkimus. On myös kiistelty siitä, onko matematiikka inhimillinen konstruktio vai universaali järjestelmä — katso tästä matematiikan filosofia.
Tutkimusmenetelmiltään ihmistieteet yhdistävät kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia lähestymistapoja: etnografia, haastattelut, havainnointi, kyselyt, kokeet, tilastollinen analyysi, simulaatiot ja vertaileva tutkimus ovat kaikki käytössä. Nykyään myös datatiede ja laskennalliset menetelmät ovat yhä tärkeämpiä kulttuuristen ja sosiaalisten ilmiöiden mallintamisessa. Ihmistieteiden vahvuus on niiden kyvyssä yhdistää eri tasoja — biologisesta mekanismista yksilön kokemukseen ja laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin — ja tuottaa tietoa, joka on sekä teoreettisesti kiinnostavaa että yhteiskunnallisesti sovellettavissa.
Yhteenvetona: ihmistieteet ovat monialainen kenttä, joka risteää biotieteiden, luonnontieteiden ja taiteiden kanssa. Ne tutkivat, miten ihmiset toimivat, ajattelevat, tuntevat ja järjestäytyvät, ja niiden tutkimustulos vaikuttaa käytäntöihin terveydenhuollossa, koulutuksessa, politiikassa, taloudessa ja kulttuurin säilyttämisessä. Samalla ihmistieteissä korostuvat tutkimuksen vastuullisuus ja eettisyys — tutkimuksen on kunnioitettava tutkittavien ihmisarvoa ja yhteisöjen oikeuksia.