Hymni on anglikaanisessa perinteessä kuorolle kirjoitettu hengellinen laulu tai kuorokappale, joka lauletaan yleensä englanniksi osana jumalanpalvelusta. Englanninkielinen termi on usein "anthem" — suomeksi sitä saatetaan kutsua myös hymniksi — ja se eroaa esimerkiksi motetista nimenomaan kielen ja liturgisen käyttöyhteyden vuoksi. Useimmat anglikaaniset hymnit lauletaan nelijakoisina kuoroina (SATB) ja niitä säestetään tavallisesti uruilla tai muulla soittimella; osa on kuitenkin täysin a cappella -tyyppisiä.

Tekstit ja liturginen käyttö

Hymnien sanat ovat tyypillisesti peräisin Raamatusta, kirkon liturgisista teksteistä tai hengellisestä runoudesta. Uusi englanninkielinen liturgia 1500–1600-luvuilla — erityisesti Book of Common Prayer — vaikutti siihen, että kuoromusiikki alkoi esiintyä laajasti englanninkielisessä jumalanpalveluksessa. Hymnejä käytetään yleisesti Matinsissa, Evensongissa, messussa (Holy Communion) sekä seurakunnan juhlapäivien ja valtiollisten seremonioiden yhteydessä.

Musiikilliset piirteet

Anglikaanisissa hymneissä esiintyy sekä polyfonisia että homofonisia osuuksia. Varhaiset hymnit muistuttivat muodoltaan ja käsittelyltään mannermaisia motetteja, mutta anglikaaninen tyyli kehittyi pian omaksi ilmaisunsa. Tärkeitä piirteitä:

  • moniosaiset (SATB) kuorotekstuurit, joissa vuorottelevat imitaatio ja yhtenäinen harmoninen kirjoitus;
  • verse- eli soolokäytön hyödyntäminen (solistit lauloivat säkeitä, kuoro vastasi tai osallistui koraalisti);
  • full anthem -tyyppi, jossa koko kuoro laulaa lähes koko ajan;
  • rytminen ja melodinen selkeys, joka palvelee sanoman ymmärrettävyyttä jumalanpalveluksessa;
  • varausteita ja orkestrointia seremoniallisemmissa teoksissa (esim. valtionseremoniat, kruunajaiset).

Historia lyhyesti

Anglikaanisen hymnikirjoituksen kehitys kytkeytyy Englannin kirkolliseen murrokseen. Kun kuningas Henrik VIII riiteli paavin kanssa eikä halunnut enää olla roomalaiskatolinen, hän aloitti Englannin kirkon eriytymisen. Tämän myötä vaadittiin kirkkomusiikkia englanniksi, ja monet säveltäjät ryhtyivät sovittamaan ja uudissäveltämään liturgisia tekstejä uudelle kielelle. Jo ennen reformaatioaikoja tiedetään, että esimerkiksi vuonna 1502 säveltäjä Fayrfaxille maksettiin 20 shillinkiä hymnin säveltämisestä.

Uskonpuhdistuksen jälkeen 1500–1600-luvuilla syntyi kaksi päätyyppiä: Full Anthem, jossa koko kuoro laulaa laajemmin yhtenäisenä, ja Verse Anthem, jossa on vuorottelua solistien (tai pienempien ryhmien) ja täyden kuoron välillä. Barokki- ja klassisilla kausilla hymnit laajenivat seremoniallisiksi anthemeiksi, ja myös valtiollisiin tilaisuuksiin kirjoitettiin näyttäviä teoksia.

Ken kirjoittaa hymnien musiikkia?

Lähes jokainen katedraalin tai suuren kirkkokunnan musiikkidirektori, mestari tai johtaja on kautta historian säveltänyt hymnejä tai anthemeja osaksi virkatehtäviään. Sakraali kuoromusiikki on ollut tärkeä osa englanninkielisen kirkon kulttuuria, ja yhä nykyäänkin monet säveltäjät tekevät uusia teoksia sekä perinteiseen liturgiaan että konserttikäyttöön.

Tunnettuja säveltäjiä

Seuraavat säveltäjät ovat erityisen tunnettuja anglikaanisten hymnien ja anthemien tekijöinä:

Esimerkkejä ja vaikutus

Anglikaaniset hymnit ja anthemit ovat antaneet runsaasti materiaalia kuorokirjallisuuteen ja konserttiohjelmiin. Ne ovat vaikuttaneet sekä kirkolliseen että maalliseen kuorokäytäntöön ja luoneet perinteen, jossa tekstin selkeä painotus yhdistyy korkeatasoiseen kuoritekniikkaan. Monet anthemit toimivat edelleen osana jumalanpalveluksia, juhlahetkiä ja valtiollisia tilaisuuksia, ja uudet sävellykset jatkavat tätä perinnettä.