Henry Purcell — englantilainen säveltäjä ja barokkimusiikin mestari (1659–1695)
Henry Purcell (1659–1695) — englantilainen barokkimusiikin mestari: ooppera-, kirkko- ja teatterimusiikin luoja, joka yhdisti italialaiset ja ranskalaiset vaikutteet ainutlaatuiseksi ilmaisuksi.
Henry Purcell oli englantilainen säveltäjä. Hän syntyi vuonna 1659 Westminsterissä, Lontoossa ja kuoli 21. marraskuuta 1695 Westminsterissä. Monet muusikot pitävät häntä kaikkien aikojen suurimpana englantilaisena säveltäjänä. Vaikka hän eli vain 36-vuotiaaksi, hän kirjoitti suuren määrän musiikkia: kirkkomusiikkia, instrumentaalimusiikkia, teatterimusiikkia ja jopa suosittuja juomalauluja. Hän kirjoitti ensimmäisen englantilaisen oopperan. Hän eli aikana, jota kutsutaan barokkikaudeksi. Hän piti italialaisesta ja ranskalaisesta musiikista ja yhdisteli näitä tyylejä luodakseen jotain tyypillisen englantilaista.
Elämä lyhyesti
Purcell kasvoi ja työskenteli pääosin Westminsterin ja Lontoon ympäristössä. Nuorena hän toimi poikakuorolaisena ja sai kirkollista musiikkikasvatusta, mikä näkyy hänen erinomaisessa osaamisessaan kirkkomusiikin kirjoittajana. Aikuisena hän työskenteli sekä kirkon että hovin palveluksessa: hän oli palkattu eri musiikkitehtäviin Westminsterissä ja sävelsi usein kuninkaallisiin juhliin ja tilaisuuksiin. Purcell avioitui Francesin kanssa ja hänellä oli perhe; hänen elämänsä päättyi yllättävän nuorena, ja hänet on haudattu Westminsterin alueelle.
Sävellystuotanto ja tyylin piirteet
Purcellin tuotanto on laaja ja monipuolinen. Siihen kuuluu muun muassa kirkkosävellyksiä (antooneja, hymnejä ja oodeja), lauluja, instrumentaalikappaleita, näytelmämusiikkia ja oopperoita. Hän oli erityisen taitava sanan asettelussa (word-setting) ja laulun ilmaisussa: hänen vokaalikirjoituksensa yhdistää melodisen viehätyksen ja dramaattisen tunneilmaisun. Tyylissä näkyy vahva englantilainen perinne, mutta Purcell lainasi ja sovitti vaikutteita myös mannermaista musiikkia: italialaisen melodian ja rytmin sekä ranskalaisen hienostuneisuuden piirteitä.
Keskeisiä piirteitä Purcellin musiikissa ovat
- taitava tekstin asettelu ja lyrinen laulumelodia,
- käyttö basso-ostinaato- (ground bass) ja toistuvien bassofiguurien luomaan jännitettä,
- kontrasti- ja dramatiikkaelementit, jotka sopivat sekä kirkolliseen että teatterikäyttöön,
- taidokas sekä kuorolle että sooloäänille kirjoittaminen sekä pienille kamariryhmille että suuremmille yhtyeille.
Merkittäviä teoksia
Purcellin tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa ooppera Dido and Aeneas (n. 1689), näyttämömusiikit kuten The Fairy-Queen (paranneltu versio Shakespearen A Midsummer Night's Dream -aiheeseen) sekä musiikkia näytelmään Abdelazer, jonka kuuluisa Rondeau on myöhemmin toiminut esimerkiksi Benjamin Brittenin materiaalina. Häneltä löytyy myös monia oodeja, juhlamusiikkeja ja muistomusiikkeja, esimerkiksi kuninkaallisiin tapahtumiin kirjoitettuja sävellyksiä ja hautajaismusiikkia (esim. Music for the Funeral of Queen Mary).
Vaikutus ja perintö
Purcellin musiikki vaikutti merkittävästi englantilaiseen musiikkielämään ja myöhempiin säveltäjiin. Hänen teoksensa säilyivät arvostettuina ja niitä tutkitaan ja esitetään yhä laajalti. Purcellin teokset on luokiteltu usein Zimmermannin katalogin Z-numeroilla, mikä auttaa tunnistamaan ja järjestämään hänen laajaa tuotantoaan. 1900-luvulla Purcellin musiikin uudelleenlöytäminen ja historiallisesti informoitu esityskäytäntö lisäsivät hänen suosiotaan, ja hänestä on tullut keskeinen nimi barokkimusiikin kentässä.
Muuta huomionarvoista
- Purcellin kyky yhdistää eri eurooppalaisia tyylejä loi tunnistettavan "englantilaisen" otteen barokkimusiikissa.
- Hänen teoksensa sopivat sekä konsertti- että teatteriesityksiin, ja monet laulut ovat osa laajaa kirkollista ja konserttirepertuaaria.
- Purcellin nimi elää edelleen esimerkiksi musiikkikouluissa, konserttisarjoissa ja kulttuuriperinnön vaalimisessa Isossa-Britanniassa.
Henry Purcellin tuotanto tarjoaa runsaasti tutkittavaa ja kuunneltavaa: hänen melodiansa, harmoniansa ja dramaattinen lahjakkuutensa tekevät hänestä barokkimusiikin keskeisen mestarin ja englantilaisen säveltaiteen suurnimen.
Henry Purcell
Hänen elämänsä
Varhaisvuodet
Purcellin lapsuudesta ei tiedetä kovinkaan paljon. Vuonna 1664 hänen isänsä kuoli, ja Henry muutti asumaan setänsä Thomas Purcellin luokse, joka oli hyvin ystävällinen hänelle. Thomas Purcell oli Chapel Royalin herrasmies, mikä tarkoitti, että hän lauloi kuninkaan kuorossa. Pian Henry lauloi Chapel Royalissa. Tämä oli parasta musiikillista koulutusta, mitä poika saattoi saada Englannissa. Hänen opettajiaan olivat kapteeni Henry Cooke ja sitten Pelham Humfrey. Henry lauloi kuorossa, kunnes hänen äänensä murtui vuonna 1673. Sen jälkeen hänelle annettiin tehtäväksi huolehtia kuninkaan soittimista.
Purcell saattoi säveltää jo yhdeksänvuotiaana. Tiedämme, että hän kirjoitti oodin kuninkaan syntymäpäiväksi vuonna 1670. Humfreyn kuoltua Purcell opiskeli kuuluisan säveltäjän John Blow'n luona. Hän kävi Westminsterin koulua. Vuonna 1676 hänestä tuli Westminster Abbeyn urkuri. Hän alkoi kirjoittaa musiikkia teatteria varten. Hän kirjoitti myös kirkkomusiikkia, muun muassa hymnin John Gostling -nimiselle laulajalle, jolla oli erittäin hyvä ja syvä bassoääni. Purcell kirjoitti hänelle useita hymnejä elämänsä aikana. Yksi niistä on nimeltään "They that go down to the sea in ships". Se soi matalassa D:ssä.
Myöhempi ura ja kuolema
Vuonna 1680 Blow, joka oli nimitetty Westminster Abbeyn urkuriksi vuonna 1669, irtisanoutui, jotta 22-vuotias Purcell sai hänen paikkansa. Purcell vietti seuraavat kuusi vuotta pelkästään pyhän (uskonnollisen) musiikin säveltämisessä. Myöhemmin hän palasi kirjoittamaan musiikkia teatteriin, muun muassa ensimmäisen englantilaisen oopperan Dido ja Aeneas.
Vuonna 1682 Purcellista tuli Chapel Royalin urkuri. Hän hoiti tätä tehtävää sekä Westminster Abbeyn urkurina. Hänen ensimmäinen painettu sävellyksensä, Kaksitoista sonaattia, julkaistiin vuonna 1683. Nuotinpainatus oli tuohon aikaan kallista, joten oli epätavallista saada jotain painettua. Hän jatkoi musiikin kirjoittamista, muun muassa oodien kirjoittamista kuninkaalle ja kuninkaalliselle perheelle. Vuonna 1685 hän kirjoitti kaksi hienointa hymniään, "I was glad" ja "My heart is inditing", kuningas Jaakko II:n kruunajaisia varten.
Vuonna 1687 hän kirjoitti lisää teatterimusiikkia. Joskus tämä musiikki oli naamiaisia varten (eräänlainen baletti, jossa myös laulettiin), toisinaan se oli musiikkia tragedioihin, esimerkiksi Drydenin näytelmiin. Vuonna 1691 hän sävelsi King Arthurin, joka oli myös Drydenin kirjoittama. Vuonna 1692 hän sävelsi lauluja ja musiikkia The Fairy-Queeniin (sovitus Shakespearen Kesäyön unelmasta). Purcellin musiikki tähän lauluun oli kadoksissa monta vuotta, ja se löydettiin uudelleen ja julkaistiin vuonna 1901. Näissä teoksissa näytelmien hahmot eivät laula, vaan puhuvat vuorosanansa.
Purcellin Te Deum and Jubilate on sävelletty Pyhän Cecilian päiväksi vuonna 1693, ja se on ensimmäinen englantilainen Te Deum, joka on koskaan sävelletty orkesterisäestyksellä. Hän sävelsi hymnin ja kaksi elegiaa kuningatar Maria II:n hautajaisiin.
Kuolema
Hän oli hyvin kuuluisa kuollessaan vuonna 1695, mahdollisesti tuberkuloosiin. Hänen vaimonsa ja kaksi hänen kuudesta lapsestaan jäivät henkiin.
Purcell on haudattu urkujen viereen Westminster Abbeyyn. Hänen hautakirjoituksessaan lukee: "Tässä makaa Henry Purcell Esq., joka jätti tämän elämän ja on mennyt siihen siunattuun paikkaan, jossa vain hänen harmoniaansa voidaan ylittää."
Toinen Henry Purcellin muotokuva
Hänen musiikkinsa
Purcell kirjoitti paljon musiikkia teatteria varten. Hän syntyi vuotta ennen aikaa, joka tunnetaan Englannissa nimellä "Restoration". Ennen restauraatiota Oliver Cromwell oli hallinnut Englantia lähes 20 vuotta. Suurin osa musiikista oli kielletty. Ihmiset olivat siksi hyvin iloisia siitä, että saivat jälleen tehdä musiikkia, ja he halusivat näytelmiinsä paljon lauluja ja instrumentaalimusiikkia. Oopperaa ei kuitenkaan haluttu. Euroopassa ooppera oli hyvin suosittua esimerkiksi Italiassa, Saksassa ja Ranskassa, mutta Englannissa siitä tuli suosittua vasta, kun Händel tuli Englantiin vuonna 1709 ja esitteli italialaisen oopperan.
Dido ja Aeneas on poikkeus, koska se on oikea ooppera: kaikki lauletaan, ja sanat ovat englanniksi. Se on kirjoitettu tyttökoulun esitystä varten. Se on melko lyhyt, vain tunnin mittainen. Se sisältää kuuluisan itkuvirren Kun minut lasketaan maahan, jonka laulaa Dido.
Purcell kirjoitti hyvin paljon kirkkomusiikkia. Tämä sisältää hymnejä ja jumalanpalveluslauluja. Vaikka hän oli urkuri, hän kirjoitti hyvin vähän uruille. Hän kirjoitti kamarimusiikkia, muun muassa joitakin erittäin kauniita fantasiamusiikkeja alttoviuluille.
Vaikutus
Vaikka Purcell tunnustettiin aikanaan suureksi säveltäjäksi, hänellä ei ollut paljon vaikutusta muihin säveltäjiin kuolemansa jälkeen. Hän oli viimeinen 1500- ja 1600-luvun suurten englantilaisten muusikoiden joukossa. Hänen kuolemansa jälkeen englantilainen musiikki ei ollut enää yhtä tärkeää kuin aiemmin. 1700-luvulla Englannissa kuultu musiikki oli suurelta osin tuontimusiikkia mantereelta, esimerkiksi italialaista oopperaa.
Paljon myöhemmin, 1900-luvulla, englantilaiset säveltäjät saivat usein vaikutteita Purcellin musiikista. Benjamin Britten kirjoitti teoksen The Young Person's Guide to the Orchestra, joka perustuu Purcellin Abdelazarin sävelmään. Brittenin oopperan Juhannusyön unelma aaria "I know a bank" on saanut vaikutteita Purcellin aariasta "Sweeter than Roses". Sir Michael Tippett rakasti Purcellin harmonioita ja rytmejä, ja ne vaikuttivat hänen sävellyksiinsä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Henry Purcell?
A: Henry Purcell oli englantilainen säveltäjä, jota monet muusikot pitävät kaikkien aikojen suurimpana englantilaisena säveltäjänä.
K: Milloin ja missä Henry Purcell syntyi?
V: Henry Purcell syntyi Westminsterissä noin vuonna 1659.
K: Millaista musiikkia Henry Purcell kirjoitti?
V: Henry Purcell kirjoitti suuren määrän musiikkia, johon kuuluu kirkkomusiikkia, instrumentaalimusiikkia, teatterimusiikkia ja jopa suosittuja juomalauluja.
K: Millä aikakaudella Henry Purcell eli?
V: Henry Purcell eli barokin aikana.
K: Millaisesta musiikista Henry Purcell piti?
V: Henry Purcell piti italialaisesta ja ranskalaisesta musiikista.
K: Mitä Henry Purcell teki tehdäkseen musiikistaan tyypillisesti englantilaista?
V: Henry Purcell yhdisti italialaisen ja ranskalaisen musiikin tyylejä luodakseen jotain, joka oli tyypillisesti englantilaista.
K: Mikä oli Henry Purcellin merkittävä saavutus englantilaisen musiikin historiassa?
V: Henry Purcell kirjoitti ensimmäisen englantilaisen oopperan.
Etsiä