Henry Purcell

Hänen elämänsä

Varhaisvuodet

Purcellin lapsuudesta ei tiedetä kovinkaan paljon. Vuonna 1664 hänen isänsä kuoli, ja Henry muutti asumaan setänsä Thomas Purcellin luokse, joka oli hyvin ystävällinen hänelle. Thomas Purcell oli Chapel Royalin herrasmies, mikä tarkoitti, että hän lauloi kuninkaan kuorossa. Pian Henry lauloi Chapel Royalissa. Tämä oli parasta musiikillista koulutusta, mitä poika saattoi saada Englannissa. Hänen opettajiaan olivat kapteeni Henry Cooke ja sitten Pelham Humfrey. Henry lauloi kuorossa, kunnes hänen äänensä murtui vuonna 1673. Sen jälkeen hänelle annettiin tehtäväksi huolehtia kuninkaan soittimista.

Purcell saattoi säveltää jo yhdeksänvuotiaana. Tiedämme, että hän kirjoitti oodin kuninkaan syntymäpäiväksi vuonna 1670. Humfreyn kuoltua Purcell opiskeli kuuluisan säveltäjän John Blow'n luona. Hän kävi Westminsterin koulua. Vuonna 1676 hänestä tuli Westminster Abbeyn urkuri. Hän alkoi kirjoittaa musiikkia teatteria varten. Hän kirjoitti myös kirkkomusiikkia, muun muassa hymnin John Gostling -nimiselle laulajalle, jolla oli erittäin hyvä ja syvä bassoääni. Purcell kirjoitti hänelle useita hymnejä elämänsä aikana. Yksi niistä on nimeltään "They that go down to the sea in ships". Se soi matalassa D:ssä.

Myöhempi ura ja kuolema

Vuonna 1680 Blow, joka oli nimitetty Westminster Abbeyn urkuriksi vuonna 1669, irtisanoutui, jotta 22-vuotias Purcell sai hänen paikkansa. Purcell vietti seuraavat kuusi vuotta pelkästään pyhän (uskonnollisen) musiikin säveltämisessä. Myöhemmin hän palasi kirjoittamaan musiikkia teatteriin, muun muassa ensimmäisen englantilaisen oopperan Dido ja Aeneas.

Vuonna 1682 Purcellista tuli Chapel Royalin urkuri. Hän hoiti tätä tehtävää sekä Westminster Abbeyn urkurina. Hänen ensimmäinen painettu sävellyksensä, Kaksitoista sonaattia, julkaistiin vuonna 1683. Nuotinpainatus oli tuohon aikaan kallista, joten oli epätavallista saada jotain painettua. Hän jatkoi musiikin kirjoittamista, muun muassa oodien kirjoittamista kuninkaalle ja kuninkaalliselle perheelle. Vuonna 1685 hän kirjoitti kaksi hienointa hymniään, "I was glad" ja "My heart is inditing", kuningas Jaakko II:n kruunajaisia varten.

Vuonna 1687 hän kirjoitti lisää teatterimusiikkia. Joskus tämä musiikki oli naamiaisia varten (eräänlainen baletti, jossa myös laulettiin), toisinaan se oli musiikkia tragedioihin, esimerkiksi Drydenin näytelmiin. Vuonna 1691 hän sävelsi King Arthurin, joka oli myös Drydenin kirjoittama. Vuonna 1692 hän sävelsi lauluja ja musiikkia The Fairy-Queeniin (sovitus Shakespearen Kesäyön unelmasta). Purcellin musiikki tähän lauluun oli kadoksissa monta vuotta, ja se löydettiin uudelleen ja julkaistiin vuonna 1901. Näissä teoksissa näytelmien hahmot eivät laula, vaan puhuvat vuorosanansa.

Purcellin Te Deum and Jubilate on sävelletty Pyhän Cecilian päiväksi vuonna 1693, ja se on ensimmäinen englantilainen Te Deum, joka on koskaan sävelletty orkesterisäestyksellä. Hän sävelsi hymnin ja kaksi elegiaa kuningatar Maria II:n hautajaisiin.

Kuolema

Hän oli hyvin kuuluisa kuollessaan vuonna 1695, mahdollisesti tuberkuloosiin. Hänen vaimonsa ja kaksi hänen kuudesta lapsestaan jäivät henkiin.

Purcell on haudattu urkujen viereen Westminster Abbeyyn. Hänen hautakirjoituksessaan lukee: "Tässä makaa Henry Purcell Esq., joka jätti tämän elämän ja on mennyt siihen siunattuun paikkaan, jossa vain hänen harmoniaansa voidaan ylittää."

Toinen Henry Purcellin muotokuva

Hänen musiikkinsa

Purcell kirjoitti paljon musiikkia teatteria varten. Hän syntyi vuotta ennen aikaa, joka tunnetaan Englannissa nimellä "Restoration". Ennen restauraatiota Oliver Cromwell oli hallinnut Englantia lähes 20 vuotta. Suurin osa musiikista oli kielletty. Ihmiset olivat siksi hyvin iloisia siitä, että saivat jälleen tehdä musiikkia, ja he halusivat näytelmiinsä paljon lauluja ja instrumentaalimusiikkia. Oopperaa ei kuitenkaan haluttu. Euroopassa ooppera oli hyvin suosittua esimerkiksi Italiassa, Saksassa ja Ranskassa, mutta Englannissa siitä tuli suosittua vasta, kun Händel tuli Englantiin vuonna 1709 ja esitteli italialaisen oopperan.

Dido ja Aeneas on poikkeus, koska se on oikea ooppera: kaikki lauletaan, ja sanat ovat englanniksi. Se on kirjoitettu tyttökoulun esitystä varten. Se on melko lyhyt, vain tunnin mittainen. Se sisältää kuuluisan itkuvirren Kun minut lasketaan maahan, jonka laulaa Dido.

Purcell kirjoitti hyvin paljon kirkkomusiikkia. Tämä sisältää hymnejä ja jumalanpalveluslauluja. Vaikka hän oli urkuri, hän kirjoitti hyvin vähän uruille. Hän kirjoitti kamarimusiikkia, muun muassa joitakin erittäin kauniita fantasiamusiikkeja alttoviuluille.

Vaikutus

Vaikka Purcell tunnustettiin aikanaan suureksi säveltäjäksi, hänellä ei ollut paljon vaikutusta muihin säveltäjiin kuolemansa jälkeen. Hän oli viimeinen 1500- ja 1600-luvun suurten englantilaisten muusikoiden joukossa. Hänen kuolemansa jälkeen englantilainen musiikki ei ollut enää yhtä tärkeää kuin aiemmin. 1700-luvulla Englannissa kuultu musiikki oli suurelta osin tuontimusiikkia mantereelta, esimerkiksi italialaista oopperaa.

Paljon myöhemmin, 1900-luvulla, englantilaiset säveltäjät saivat usein vaikutteita Purcellin musiikista. Benjamin Britten kirjoitti teoksen The Young Person's Guide to the Orchestra, joka perustuu Purcellin Abdelazarin sävelmään. Brittenin oopperan Juhannusyön unelma aaria "I know a bank" on saanut vaikutteita Purcellin aariasta "Sweeter than Roses". Sir Michael Tippett rakasti Purcellin harmonioita ja rytmejä, ja ne vaikuttivat hänen sävellyksiinsä.