William Boyce

Life

Varhaisvuodet

Boyce syntyi Lontoon Cityssä. Hänen isänsä oli puuseppä. Hänen talonsa tunnettiin alastoman pojan kyltistä, joka roikkui talon ulkopuolella.

Boyce oli kuoropoika St Paulin katedraalissa ja opiskeli musiikkia Maurice Greenen johdolla sen jälkeen, kun hänen äänensä oli hajonnut. Opintojensa päätyttyä hän sai työpaikan urkurina Oxfordin jaarlin kappelissa Cavendish Squarella. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi St Michael's Cornhilliin. Hän opiskeli edelleen musiikkia, nyt hänen opettajansa oli Pepusch.

Boyce kirjoitti lauluja Vauxhall Gardensille. Monet ihmiset olisivat kuulleet nämä laulut. Hänestä tuli Chapel Royalin säveltäjä vuonna 1736. Tämä oli suuri kunnia. Hän kirjoitti useita suuria teoksia, joista tai niiden esityksistä ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan. Joskus 1740-luvulla hän sävelsi teatteriteoksen nimeltä The Secular Masque. Sen sanat olivat John Drydenin. Vuonna 1749 hänelle myönnettiin musiikin tohtorin arvonimi hänen hymninsä O be joyful esityksen jälkeen.

Vuosia kuuluisuutta

Boyce oli jo hyvin kuuluisa. Hän muutti asumaan suureen taloon Chancery Lanella. Hän näyttää menneen naimisiin ja perustaneen perheen. Häntä pyydettiin säveltämään Drury Lanen teatteriin. On yllättävää, ettei häntä ollut aiemmin pyydetty säveltämään teatterimusiikkia. Se saattoi johtua siitä, että hän oli kuuroutumassa. Tämä olisi vaikeuttanut hänen musiikkinsa harjoittelua orkesterin kanssa.

Boyce kirjoitti paljon musiikkia teatterille. Hänellä näyttää olleen jonkin verran kilpailua säveltäjä Thomas Arnen kanssa. Todennäköisesti säveltäjät eivät itse halunneet tätä kilpailua, vaan heidän tukijansa kannustivat sitä.

Kun Maurice Green kuoli vuonna 1755, William Boyce nimitettiin hänen tilalleen kuninkaan musiikin mestariksi. Hänen odotettiin säveltävän oodit jokaista uutta vuotta ja kuninkaan syntymäpäivää varten. Hän teki näin koko loppuelämänsä ajan.

Myöhemmät vuodet ja maine

Boycen teoksia ei juurikaan julkaistu hänen elinaikanaan. Hän kirjoitti kahdeksan sinfoniaa. Aikaisemmat niistä ovat barokkityylisiä. Myöhemmin hänen tyylinsä alkoi muuttua klassisemmaksi, mutta kun hän oli hyvin kuuro, hän ei enää kuullut muiden säveltämää uutta musiikkia, joten hänen tyylinsä ei enää kehittynyt. Hän käytti paljon aikaansa kokoamalla kirkkomusiikkikokoelman nimeltä Cathedral Music. Se sisälsi musiikkia kahdelta vuosisadalta englantilaista kirkkomusiikkia, erityisesti John Blow'n, Henry Purcellin, Pelham Humfreyn ja Orlando Gibbonsin musiikkia. Hän kannusti laulajia laulamaan partituuri (nuotti, jossa näkyvät kaikki lauluosuudet) eteensä eikä vain laulamansa osaa, jotta he näkisivät, miten heidän osuutensa sopii yhteen muiden kanssa. Tämä on nykyään tavallista, mutta tuolloin se oli uusi ajatus. Hän joutui käyttämään paljon aikaansa kirjoittaakseen kuninkaalle merkityksetöntä musiikkia, jota tuskin koskaan esitettäisiin useammin kuin kerran.

Hänen musiikkinsa

Boyce tunnetaan parhaiten kahdeksasta sinfoniastaan, hymnistään ja oodistaan. Hän kirjoitti myös naamiaisnäytelmän Peleus ja Thetis ja lauluja John Drydenin Secular Masque -teokseen, oheismusiikkia William Shakespearen teoksiin Myrsky, Cymbeline, Romeo ja Julia ja Talven tarina sekä paljon kamarimusiikkia, muun muassa kahdentoista triosonaatin sarjan. Hän sävelsi myös Britannian ja Kanadan laivaston marssin "Heart of Oak". Sanat kirjoitti myöhemmin David Garrick. Hänen musiikkinsa on aina taitavasti kirjoitettua, erityisesti hänen fuugansa ja tanssinsa.

Boyce unohdettiin suurelta osin kuolemansa jälkeen. Hänet tunnettiin 1800-luvulla lähinnä Cathedral Musicin toimittamisesta. Nykyään soitetaan usein joitakin hänen orkesteri- ja instrumentaalikappaleitaan.