Leguaani: trooppinen lisko — lajit, elinympäristö ja levinneisyys

Leguaani: tutustu trooppisiin liskoihin, lajeihin, elinympäristöihin ja levinneisyyteen Keski-/Etelä-Amerikassa ja Karibialla — tunnistus- ja suojeluvinkit.

Leguaani on liskolaji, joka elää Keski- ja Etelä-Amerikan ja Karibian trooppisilla alueilla. Leguaaneja on vain kaksi lajia: vihreä leguaani ja pienten Antillien leguaani.

Ulkonäkö ja mitat

Leguaanit ovat suurikokoisia, rungoltaan voimakkaita liskoja, joilla on pitkä häntä ja selkään nouseva harja (kammio). Aikuiset vihreät leguaanit (Iguana iguana) voivat kasvaa yli metrin mittaisiksi kehosta häntään ja painaa useita kiloja; pienenet Antillien leguaanit (Iguana delicatissima) ovat yleensä hieman pienempiä. Usein urokset ovat kookkaampia ja niillä on näyttävämmät leukalihakset sekä suuremmat femoraaliset uurteet, mikä on seksuaalista dimorfismia.

Väri ja muut tuntomerkit

• Väri vaihtelee lajeittain ja yksilöittäin: vihreä leguaani on usein vihreän, harmaan tai ruskean sävyinen, kun taas pienten Antillien leguaanilla voi esiintyä myös oransseja tai mustempia sävyjä.
• Nuoret yksilöt ovat yleensä kirkkaamman värisiä kuin iäkkäämmät.
• Leguaaneilla on terveydelle ja viestinnälle tärkeät femoraaliset huokoset reiden sisäpinnalla, joiden kautta erittyy hajuaineita.

Elinympäristö ja levinneisyys

Leguaanit suosivat trooppisia ja subtrooppisia ympäristöjä. Ne viihtyvät erityisesti puustoisilla alueilla, jokien ja rantojen läheisyydessä sekä mangrovemetsissä, koska ovat taitavia kiipeilijöitä ja uimareita. Vihreä leguaani esiintyy laajasti Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä monilla Karibian saarilla; pienten Antillien leguaani on rajoittuneempi ja elää lähinnä tiettyjen Karibian saarten rantametsissä ja pensaikoissa.

Ravinto ja käyttäytyminen

Ravinto: Leguaanit ovat pääosin kasvinsyöjiä: niiden ruokavalioon kuuluu lehtiä, kukkia, hedelmiä ja siemeniä. Nuoret yksilöt ja joskus aikuiset voivat syödä myös hyönteisiä, pieniä selkärangattomia tai linnunmunia.

Käyttäytyminen: Leguaanit ovat diurnaalisia (aktiivisia päivisin) ja usein puissa viettäviä eläimiä. Ne aurinkoutuvat oksilla tai kivillä lämmönsäätelyn vuoksi, ja osa lajeista ui hyvin — vihreät leguaanit voivat liikkua helposti vesistöjen yli ja vaeltaa saarille uimalla.

Lisääntyminen

Lisääntyminen tapahtuu usein kuivempaan vuodenaikaan tropiikissa. Naaras kaivaa maahan pesäkuopan, johon munii kerralla usein useita kymmeniä munia (vihreällä leguaanilla jopa 20–70 munaa riippuen koosta ja kunnosta). Munat hautuvat useita viikkoja — inkubaatioaika voi olla noin 60–120 päivää lajista ja lämpöoloista riippuen. Koiraat voivat taistella reviireistä ja houkutella naaraita näyttävillä eleillä ja värityksellä.

Uhat ja suojelu

• Luontaiset uhkat: petoeläimet, saalistus nuorille yksilöille ja sairaudet.
• Ihmistoiminnasta johtuvat uhat: elinympäristöjen tuhoutuminen, metsästys ravinnoksi, tiekuolleisuus ja laiton eläinkauppa.
• Erityinen ongelma pienten Antillien leguaanille on kilpailevan ja hybridejä muodostavan vihreän leguaanin leviäminen, sekä lantanteriaalisten (ei-alkuperäisten) petojen, kuten kissa- ja kissapetojen, vaikutus.

Suojelutoimet voivat sisältää elinympäristöjen suojelua, vieraslajitorjuntaa, kasvattamo- ja vapautusohjelmia sekä paikallista lainsäädäntöä ja valistusta. Pienten Antillien leguaanit ovat monin paikoin uhanalaisempia ja tarvitsevat aktiivista suojelua.

Leguaanit ja ihmiset

Leguaanit ovat suosittuja myös lemmikkeinä, mikä näkyy erityisesti vihreän leguaanin kaupankäynnissä. Lemmikiksi otettaessa on tärkeää tuntea lajin vaatimukset: suuri terraario/ulkohuone, oikea lämpötila- ja UV-valotus, monipuolinen kasvisruokavalio sekä pitkäikäisyys (usein yli 10–15 vuotta hyvässä hoidossa). Luonnosta kerätyt yksilöt ja laiton kauppa voivat lisätä luonnonpopulaatioiden uhanalaisuutta.

Ekologinen merkitys

Leguaanit toimivat siementen levittäjinä ja osaltaan säätelevät kasvillisuuden rakennetta. Ne ovat myös osa ravintoketjua saalistajineen ja vaikuttavat ekosysteemin monimuotoisuuteen.

Hae kirjaimella