Iguanodon on alemman liitukauden dinosauruslaji, jonka fossiileja on löydetty Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Se eli 125–126 miljoonaa vuotta sitten (mya).
Vuonna 1822 löydetyt fossiilit ja kolme vuotta myöhemmin niitä kuvaillut englantilainen geologi Gideon Mantellin tutkimukset tekivät Iguanodonista yhden ensimmäisistä tieteellisesti tunnistetuista dinosauruksista. Mantell havaitsi hammasten samankaltaisuuden nykyisten kasvinsyöjien kanssa ja antoi lajille nimen "iguana-hammas" viitaten sen hampaiden yhtäläisyyteen nykyisten iguaanien kanssa. Megalosauruksen jälkeen se oli toinen virallisesti nimetty dinosaurius, ja yhdessä Megalosauruksen ja Hylaeosauruksen kanssa se kuului alun perin niitä harvoja suvun määrittelyssä käytettyjä taksonomisia ryhmiä.
Fossiililöydöt ja merkittävät kaivaukset
Merkittäviä Iguanodon-löytöjä on tehty eri puolilla maailmaa. Tunnetuimpia ovat Belgian Bernissartin kaivoksesta 1878 löytyneet useat lähes täydelliset yksilöt, jotka mahdollistivat paljon yksityiskohtaisemman anatomian tuntemuksen. Fossiileista saadaan jatkuvasti uutta tietoa, ja eri löytöpaikoilta tulevat yksilöt ovat täydentäneet kuvaa lajin monimuotoisuudesta ja levinneisyydestä.
Rakenne ja ulkonäkö
Iguanodon oli kookas kasvinsyöjä. Aikuisen yksilön pituudeksi on arvioitu usein noin 8–10 metriä ja painoksi muutamasta tonnista yli viiteen tonniin riippuen yksilöstä ja mittaustavasta. Kallo oli pitkähkö ja hampaat olivat leveitä, piikikkäitä ja somaattisesti soveltuneita kasvien silppuamiseen. Hammastossa ei ollut yhtä kehittyneitä jauhamismekanismeja kuin myöhemmillä hadrosauruksilla, mutta se soveltui lehtevän ja hieman kovan kasvillisuuden käsittelyyn.
Kädessä on erikoispiirre: tukeva peukalon piikki, jota aiemmin tulkittiin jopa sarveksi nenässä. Tämä peukalonpiikki saattoi toimia puolustuksessa, kilpailutilanteissa tai ruoan käsittelyssä. Keski- ja etusormet olivat sopeutuneet tarttumiseen ja tukevat liikkumista, ja jalkojen rakenne viittaa siihen, että Iguanodon oli kykenevä sekä kaksijalkaiseen liikkumiseen että nelijalkaiseen kävelyyn — se oli niin sanottu fakultatiivinen kaksijalkainen.
Elintavat ja ekologia
Iguanodon oli kasvinsyöjä, joka todennäköisesti laidunsi matalalla kasvillisuudella ja raaputti lehtiä ja varpuja ruokavalioonsa soveltuvilla hammasrivistoillaan. Fossiililöydöt, erityisesti suuret saman alueen luujäänteiden kasaumat, viittaavat siihen, että laji saattoi elää ryhmissä tai laumoina, mikä olisi antanut etuja suojautumisessa ja lisääntymisessä.
Lajit ja taksonomia
Suvun taksonomiaa tutkitaan yhä aktiivisesti. Alkuperäisesti monia eri alueilta löydettyjä fossiileja luettiin Iguanodon-sukuun, mutta myöhemmät tutkimukset ovat erottaneet useita erillisiä lajeja tai siirtäneet aiemmin luokiteltuja lajeja muihin sukuihin. Nykyään tunnetuimpiin ja laajimmin hyväksyttyihin lajeihin kuuluu esimerkiksi I. bernissartensis, mutta tutkimus voi muuttaa luokituksia edelleen.
Tutkimuksen historia ja kulttuurinen merkitys
Tieteellinen ymmärrys Iguanodonista on kehittynyt merkittävästi Mantellin ajoista. Varhaiset rekonstruoinnit kuvasivat usein eläintä pystyasennossa ja virheellisin rakentein — esimerkiksi "sarvi" nenässä — kunnes täydellisemmät luurangot osoittivat oikean anatomian, kuten peukalon piikin sijainnin. Yhtenä ensimmäisistä tieteellisesti tunnetuista dinosauruksista Iguanodonilla on pieni mutta merkittävä asema yleisön käsityksessä dinosauruksista; se esiintyy laajalti museoesityksissä ja populaarikulttuurissa.
Tutkijat ovat tehneet perusteltuja hypoteeseja elävästä eläimestä, kuten ravinnosta, liikkumisesta ja sosiaalisesta käyttäytymisestä. Uusia analyysejä ja vertailevia tutkimuksia tehdään jatkuvasti, ja joka vuosi julkaistaan lisätietoa, joka muokkaa kuvaamme tästä varhaisesta ja laajalle levinneestä kasvinsyöjästä.
