Inkubit (inkubus) — keskiajan miespuoliset demonit: määritelmä ja uskomukset
Inkubit (inkubus) — keskiajan miespuoliset demonit: historia, myytit ja uskomukset. Tutustu inkubien legendoihin, synkkiin kertomuksiin ja uskonnoissa eläviin pelkoihin.
Inkubit (yksi inkubus, useampi inkubus) ovat keskiajan eurooppalaisessa perinteessä esiintyviä miespuolisiksi kuvattuja demoneja. Keskiajalla Keskiajalla Euroopassa uskottiin, että nämä henget saattoivat laskeutua nukkuvien ihmisten päälle ja yrittää päästä heidän kanssaan sukupuoliyhteyteen. Naispuolisia vastineita kutsuttiin succubiksi. Inkubit kuvautuvat usein petollisina ja vaarallisina olennoina, jotka imevät uhrinsa elinvoimaa ja voivat vahingoittaa tämän terveyttä.
Määritelmä, kuvaus ja uskomusten yleiset piirteet
Inkubit esiintyvät lähteissä eri tavoin, mutta yleisiä piirteitä ovat:
- Ne lähetetään tai ne ilmestyvät yöllä ja asetuttavat itsensä nukkuvan päälle tai vierelle.
- Ne pyrkivät sukupuoliyhteyteen ihmisen kanssa — tämän teoista kerrottiin mytologioissa sekä yksityiskertomuksissa.
- Uskottiin, että seksuaalinen yhteydenotto palveli sekä demonin tyydytystä että sen elinvoiman ylläpitämistä: se “imi” uhrin energiaa.
- Joidenkin kertomusten mukaan seuraukset saattoivat olla vakavia: toistuva kontakti heikensi terveyttä ja joissain tapauksissa saattoi johtaa kuolemaan.
- Harvinaisemmissa tarinoissa inkubi saattoi myös siittää jälkeläisen; tällainen motiivi esiintyy esimerkiksi Merlinin legendoissa.
Alkuperä ja nimitys
Sana inkubus tulee latinankielisestä verbistä incubare, ’maata jonkun päällä’ tai ’painaa päälle’. Termi ja kuvaus liittyvät laajempaan demonologiseen perinteeseen, jossa yölliset näyt ja unihalvaukset tulkittiin usein pahoiksi hengiksi tai noituuden seurauksiksi. Eurooppalaiset kronikat, kirkolliset tekstit ja kansantarut levittivät ja muokkasivat inkubi-kuvallisuutta vuosisatojen kuluessa.
Uskonnollinen ja yhteiskunnallinen konteksti
Keskiajan kirkko ja demonologit käsittelivät incubusta osana taistelua paholaisen vaikutusvaltaa vastaan. Demonologiset teokset ja noitavainot kytkeytyivät usein pelkoihin seksuaalisuudesta, moraalista ja poikkeavasta käyttäytymisestä. Inkubeihin liitettiin syytöksiä esimerkiksi aviottomista raskaustapauksista tai omituisista sairauksista, ja joskus näitä ilmiöitä käytettiin myös leimaamaan yksilöitä yhteisöissä.
Kertomukset, tunnusmerkit ja legendojen esimerkit
Perinteissä esiintyy useita ominaispiirteitä, joiden avulla incubuksen olemassaoloon viitattiin: kylmyyden tunne, painava läsnäolo, fyysiset merkit heräämisen jälkeen ja unen aikana koetut seksuaaliset näyt. Joidenkin lähteiden mukaan incubuksen voi tunnistaa luonnottoman kylmästä peniksestä. Kirjallisuudessa ja legenda-aineistossa esiintyvät tapaukset vaihtelevat maittain ja aikakausittain: toisissa kerroissa inkubit ovat vihamielisiä ja vahingoittavat uhrejaan, toisissa ne esiintyvät petollisina viettelijöinä. Esimerkiksi myytteihin liittyvästä syntymästä puhuttaessa mainitaan usein sankarillisia tai traagisia hahmoja, kuten Merlin, joiden taustalla saatetaan nähdä yliluonnollinen isä.
Tieteelliset ja psykologiset selitykset
Nykykielen ja tieteen valossa monet inkubeista kertovat kokemukset selittyvät ilmiöillä, joita ymmärretään biologian ja psykologian avulla:
- Unihäiriöt ja hypnagogiset tai hypnopompiset näyt selittävät usein tunteen ”painosta” tai läsnäolosta nukkuessa.
- Unitila, jossa keho on liikkumaton mutta tietoisuus puoliksi hereillä (unihalvaus), voi aiheuttaa pelottavia aistihavaintoja ja tunneperäisiä kokemuksia.
- Yölliset itsemääräämättömät seksuaalikokemukset tai unet (esimerkiksi seksuaaliset unet ja erektiot) on kulttuurisesti tulkittu eri tavoin eri aikoina; keskiajalla tällaiset ilmiöt saatettiin selittää yliluonnollisella toiminnalla.
Inkubit kulttuurissa ja populaarikulttuurissa
Inkubit ja succubit ovat säilyneet folkloorissa ja siirtyneet myös kirjallisuuteen, taiteeseen ja nykypopulaarikulttuuriin. Ne esiintyvät goottilaisessa kirjallisuudessa, kauhugenressä, fantasiassa sekä roolipeleissä ja elokuvissa. Moderni esitystapa vaihtelee — toisinaan inkubit kuvataan yksiselitteisesti pahoina demonihirviöinä, toisinaan moniulotteisina hahmoina, jotka liittyvät ihmisten haluun, syyllisyyteen ja psykologisiin konflikteihin.
Yhteenveto
Inkubit ovat monitasoinen ilmiö: keskiajan Euroopassa ne olivat konkreettinen osa demonologista maailmankuvaa ja osoitus pelosta seksuaalisuutta, sairautta ja yliluonnollista vahinkoa kohtaan. Nykyisin monet inkubi-kertomukset voidaan ymmärtää osana unihäiriöitä, kulttuurisia tulkintoja ja mytologian perinteitä. Samalla ne kertovat ihmisten yrityksestä selittää pelottavia tai häpeälliseksi koettuja kokemuksia ennen modernia lääketiedettä ja psykologiaa.
Inkubus
Legendojen alkuperä
Ihmiset ovat keksineet erilaisia selityksiä inkubuslegendoille. Keskiajalla ihmiset olivat paljon huolissaan synneistä, erityisesti naisten seksuaalisista synneistä. Uhrit saattoivat kokea valveunia tai unihalvauksia. Myös yöllinen kiihottuminen, orgasmi tai yöllinen siemensyöksy voisi selittyä ajatuksella, että olennot aiheuttavat muutoin syyllisyyttä aiheuttavaa ja itsetietoista käytöstä. Inkubien vaikutusta olisi voitu käyttää myös selittämään, miten raskaudet tapahtuvat avioliiton ulkopuolella; tällaiset raskaudet olivat usein "selittämättömiä".
Uhrit, jotka väittivät joutuneensa incubin vaikutuksen alaisiksi, saattoivat todellisuudessa joutua oikean henkilön tekemän seksuaalisen hyökkäyksen uhreiksi. Raiskaajat ovat saattaneet selittää nukkuvien naisten raiskaukset demoneille välttääkseen rangaistuksen. Ystävä tai sukulainen on saattanut pahoinpidellä uhrin nukkuessaan. Uhrien ja joissakin tapauksissa myös papiston on saattanut olla helpompi selittää hyökkäys yliluonnolliseksi kuin kohdata ajatus siitä, että hyökkäyksen takana oli luotettava henkilö.
Muinaiset ja uskonnolliset kuvaukset
Yksi varhaisimmista maininnoista inkubuksesta on peräisin Mesopotamiasta, sumerilaisten kuninkaiden luettelosta noin vuodelta 2400, jossa sankari Gilgameshin isä mainitaan nimellä Lilu (Lila). Sanotaan, että Lilu häiritsee ja viettelee naisia heidän unissaan, kun taas Lilitu, naispuolinen demoni, ilmestyy miehille heidän eroottisissa unissaan. Myös kaksi muuta demonia esiintyy: Ardat lili vierailee öisin miesten luona ja synnyttää heistä aavemaisia lapsia. Irdu lili on Ardat lilin miespuolinen vastine. Hän vierailee öisin naisten luona. Nämä demonit olivat alun perin myrskydemoneita. Koska etymologiaa tulkittiin väärin, niitä alettiin myöhemmin pitää yödemoneina. Pidetään myös vampyyreinä, joka on toinen demonin muoto, jonka sanotaan juovan verta uhreistaan.
Joidenkin mukaan inkubit ja succubit eivät olleet eri sukupuolta, vaan sama demoni, joka pystyi vaihtamaan sukupuoltaan. Sukkubus pystyisi makaamaan miehen kanssa ja keräämään tämän siemennestettä, muuttumaan sitten inkubukseksi ja käyttämään tätä siementä naisiin. Heidän jälkeläisiään pidettiin monissa tapauksissa yliluonnollisina, vaikka varsinainen geneettinen materiaali olisi alun perin peräisin ihmisiltä.
Monissa tarinoissa väitetään, että incubus on biseksuaali, mutta joidenkin mukaan se on tiukasti heteroseksuaali ja pitää miespuolisen uhrin kimppuun hyökkäämistä joko epämiellyttävänä tai haitallisena. On myös monia tarinoita, joissa yritetään manata miesten tai naisten ruumiiseen suojautuneita incubia tai succubia.
Inkubien sanotaan joskus pystyvän siittämään lapsia. Tällaisesta liitosta syntyvää puoliksi ihmismäistä jälkeläistä kutsutaan joskus cambioniksi. Kuuluisin legenda tällaisesta tapauksesta on Merlinin, Arthurin legendan kuuluisan velhon, taru.
Malleus Maleficarumin mukaan eksorkismi on yksi viidestä keinosta voittaa inkubien hyökkäykset, muut ovat sakramentaalinen ripittäytyminen, ristinmerkki (tai enkelin tervehdys), kärsivän siirtäminen toiseen paikkaan ja hyökkäävän olennon kiroaminen, "mikä on ehkä sama kuin eksorkismi". Toisaalta fransiskaanimunkki Ludovico Maria Sinistrari totesi, että inkubit "eivät tottele manaajia, eivät pelkää manauksia, eivät osoita kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan, joiden lähestyessä ne eivät vähääkään pelästy."
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ihmiset Euroopassa uskoivat keskiajalla Incubuksesta?
A: Keskiajalla ihmiset Euroopassa uskoivat, että inkubit olivat miespuolisia demoneja.
K: Oliko olemassa myös naispuolisia demoneja, ja miksi niitä kutsuttiin?
V: Kyllä, oli myös naispuolisia demoneja, joita kutsuttiin succubiksi.
K: Mitä inkubit tekivät nukkuville ihmisille uskomuksen mukaan?
V: Inkubit makasivat nukkuvien ihmisten päällä ollakseen heidän kanssaan sukupuoliyhteydessä.
K: Mikä oli inkubien tarkoitus olla sukupuoliyhteydessä ihmisten kanssa?
V: Inkubit harrastivat seksiä ihmisten kanssa saadakseen aikaan muita inkubeja ja imemään uhrin energiaa ylläpitääkseen itseään.
K: Voiko seksi incubuksen kanssa johtaa lapsen syntymiseen?
V: Kyllä, joskus seksi incubuksen kanssa voi johtaa lapsen syntymiseen, kuten Merlinin legendassa.
K: Mihin uskonnollisen perinteen mukaan toistuva yhdyntä inkubuksen kanssa voi johtaa?
V: Uskonnollisen perinteen mukaan toistuva yhdyntä inkubuksen kanssa joko miehillä tai naisilla voi johtaa huonoon terveyteen tai jopa kuolemaan.
K: Miten inkubus voidaan joidenkin lähteiden mukaan tunnistaa?
V: Joidenkin lähteiden mukaan inkubuksen voi tunnistaa luonnottoman kylmästä peniksestä.
Etsiä