Incubus

Legendojen alkuperä

Ihmiset ovat keksineet erilaisia selityksiä inkubuslegendoille. Keskiajalla ihmiset olivat paljon huolissaan synneistä, erityisesti naisten seksuaalisista synneistä. Uhrit saattoivat kokea valveunia tai unihalvauksia. Myös yöllinen kiihottuminen, orgasmi tai yöllinen siemensyöksy voisi selittyä ajatuksella, että olennot aiheuttavat muutoin syyllisyyttä aiheuttavaa ja itsetietoista käytöstä. Inkubien vaikutusta olisi voitu käyttää myös selittämään, miten raskaudet tapahtuvat avioliiton ulkopuolella; tällaiset raskaudet olivat usein "selittämättömiä".

Uhrit, jotka väittivät joutuneensa incubin vaikutuksen alaisiksi, saattoivat todellisuudessa joutua oikean henkilön tekemän seksuaalisen hyökkäyksen uhreiksi. Raiskaajat ovat saattaneet selittää nukkuvien naisten raiskaukset demoneille välttääkseen rangaistuksen. Ystävä tai sukulainen on saattanut pahoinpidellä uhrin nukkuessaan. Uhrien ja joissakin tapauksissa myös papiston on saattanut olla helpompi selittää hyökkäys yliluonnolliseksi kuin kohdata ajatus siitä, että hyökkäyksen takana oli luotettava henkilö.

Muinaiset ja uskonnolliset kuvaukset

Yksi varhaisimmista maininnoista inkubuksesta on peräisin Mesopotamiasta, sumerilaisten kuninkaiden luettelosta noin vuodelta 2400, jossa sankari Gilgameshin isä mainitaan nimellä Lilu (Lila). Sanotaan, että Lilu häiritsee ja viettelee naisia heidän unissaan, kun taas Lilitu, naispuolinen demoni, ilmestyy miehille heidän eroottisissa unissaan. Myös kaksi muuta demonia esiintyy: Ardat lili vierailee öisin miesten luona ja synnyttää heistä aavemaisia lapsia. Irdu lili on Ardat lilin miespuolinen vastine. Hän vierailee öisin naisten luona. Nämä demonit olivat alun perin myrskydemoneita. Koska etymologiaa tulkittiin väärin, niitä alettiin myöhemmin pitää yödemoneina. Pidetään myös vampyyreinä, joka on toinen demonin muoto, jonka sanotaan juovan verta uhreistaan.

Joidenkin mukaan inkubit ja succubit eivät olleet eri sukupuolta, vaan sama demoni, joka pystyi vaihtamaan sukupuoltaan. Sukkubus pystyisi makaamaan miehen kanssa ja keräämään tämän siemennestettä, muuttumaan sitten inkubukseksi ja käyttämään tätä siementä naisiin. Heidän jälkeläisiään pidettiin monissa tapauksissa yliluonnollisina, vaikka varsinainen geneettinen materiaali olisi alun perin peräisin ihmisiltä.

Monissa tarinoissa väitetään, että incubus on biseksuaali, mutta joidenkin mukaan se on tiukasti heteroseksuaali ja pitää miespuolisen uhrin kimppuun hyökkäämistä joko epämiellyttävänä tai haitallisena. On myös monia tarinoita, joissa yritetään manata miesten tai naisten ruumiiseen suojautuneita incubia tai succubia.

Inkubien sanotaan joskus pystyvän siittämään lapsia. Tällaisesta liitosta syntyvää puoliksi ihmismäistä jälkeläistä kutsutaan joskus cambioniksi. Kuuluisin legenda tällaisesta tapauksesta on Merlinin, Arthurin legendan kuuluisan velhon, taru.

Malleus Maleficarumin mukaan eksorkismi on yksi viidestä keinosta voittaa inkubien hyökkäykset, muut ovat sakramentaalinen ripittäytyminen, ristinmerkki (tai enkelin tervehdys), kärsivän siirtäminen toiseen paikkaan ja hyökkäävän olennon kiroaminen, "mikä on ehkä sama kuin eksorkismi". Toisaalta fransiskaanimunkki Ludovico Maria Sinistrari totesi, että inkubit "eivät tottele manaajia, eivät pelkää manauksia, eivät osoita kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan, joiden lähestyessä ne eivät vähääkään pelästy."