Ave Maria on kristillinen rukous Marialle, Jeesuksen äidille. Suurin osa rukouksesta on peräisin Luukkaan evankeliumista. Joitakin asioita lisättiin rukoukseen myös 1200-luvulla (1200-luvulla). Kun ihminen sanoo Ave Maria -rukouksen, hän pyytää Mariaa rukoilemaan hänen puolestaan.
Roomalaiskatolisessa kirkossa Ave Maria on ruusukkorukouksen tärkein osa. Myös itäiset ortodoksit ja itämaiset ortodoksit käyttävät tätä rukousta. Niin tekevät myös monet muut kristinuskon ryhmät, kuten anglikaanit, itsenäiset katoliset ja vanhat katoliset. Myös jotkin protestanttiset kirkkokunnat käyttävät Ave Mariaa.
Historia lyhyesti
Ave Maria -rukouksen ensimmäinen osa perustuu evankeliumiin (Luuk. 1:28 ja 1:42): enkelin tervehdys Mariaa kohtaan ("Terve, armahtaja täynnä") ja Elisabetin tervehdys. Näistä kohtauksista muodostui rukouksen alkuteksti. Rukouksen pyynnöllinen osa (esim. "rukoile puolestamme...") kehittyi keskiajalla ja sai lopullisen, laajimmin tunnetun muotonsa myöhemmin keskiajalla ja varhaismodernina aikana.
Rukouksen teksti
Latinaksi (yleisin katolinen muoto):
Ave Maria, gratia plena, Dominus tecum; benedicta tu in mulieribus, et benedictus fructus ventris tui, Iesus. Sancta Maria, Mater Dei, ora pro nobis peccatoribus, nunc et in hora mortis nostrae. Amen.
Suomeksi (yleinen käännös):
Terve Maria, täynnä armoa, Herra on kanssasi; siunattu sinä naisista, ja siunattu on sinun kohdun hedelmäsi Jeesus. Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile puolestamme syntisiä, nyt ja kuolemanhetkellämme. Aamen.
Merkitys ja teologia
- Väli- ja esirukous: Ave Marian ydin on pyyntö Marian esirukouksesta — usko, että Maria voi rukoilla Kristuksen ja Jumalan edessä ihmisten puolesta.
- Erotus palvonnasta: Katolinen oppi korostaa, että Mariaa kunnioitetaan ja pyydetään esirukoukseen, mutta ainoa Jumalalle kuuluva palvonta (latria) keskittyy Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
- Hengellinen merkitys: rukous tarjoaa monille uskoville lohtua, keskittää huomion Jeesukseen ja auttaa hiljentymisessä.
Käyttö ja muunnelmat
- Ruusukko: Ruusukkorukouksessa Ave Maria kuuluu keskeisesti: jokaisella kymmenyksellä lausutaan/tavataan 10 Ave Mariaa. Tavallisessa viiden kymmenyksen ruusukossa se toistuu 50 kertaa plus kolme alkua varten lausuttavaa Ave Mariaa.
- Liturgia ja päivittäiset rukoukset: Ave Maria esiintyy Angelus-rukouksessa, ja sitä käytetään monissa marianilaisissa hartausmuodoissa.
- Itäiset perinteet: Itäkirkoissa on omia marianilaisia rukouksia ja teokseja (esim. Theotokios, suojelevat rukoukset), ja jotkin niiden muodot muistuttavat pelkistettyä Ave Mariaa, vaikka muoto ja teologia voivat poiketa länsimaisesta tavasta.
- Suuntauksittain: osa protestanttisista kirkoista ei käytä Marian esirukousta lainkaan, kun taas jotkut anglikaanit ja muut perinteet ovat ottaneet Ave Marian osaksi hartautta.
Musiikki ja kulttuuri
Ave Maria on ollut innoituksen lähde lukuisille säveltäjille ja taiteilijoille. Tunnetuimpia esityksiä ovat Franz Schubertin sävellys "Ave Maria" (joka pohjautuu tekstiin Ellens dritter Gesang) ja Charles Gounodin melodinen versio Bachin preludeen perustuen. Rukous on myös yleinen aihe maalauksissa, veistoksissa ja kirjallisuudessa.
Käytännön huomiot
- Miksi ihmiset rukoilevat Ave Mariaa: pyytääkseen Marian esirukousta, löytääkseen lohtua, kasvattaakseen hurskautta tai osallistuakseen ruusukkorukoukseen.
- Muunnelmat: paikallisia ja kielimuunnelmia on paljon; joissain hartausperinteissä käytetään lyhyempiä tai laajennettuja muotoja.
- Kiistanalaisuudet: Ave Marian käyttö on herättänyt keskustelua erityisesti niissä kirkkokunnissa, jotka korostavat suoraa suhdetta Jumalaan ilman pyhimysten esirukouksia. Keskustelu liittyy usein myös Marian asemasta kristillisessä teologiassa.
Yhteenvetona: Ave Maria on vanha ja laajalti tunnettu marianilainen rukous, joka juontuu evankeliumin tervehdyslausahduksista ja kehittyi keskiajalla nykyiseen muotoonsa. Se on keskeinen osa monia katolisia ja muita kristillisiä hartausmuotoja ja on jättänyt vahvan jäljen myös länsimaiseen kulttuuriin ja musiikkiin.


