Iranin ja Irakin sota (22. syyskuuta 1980 – 20. elokuuta 1988) oli pitkä ja verinen konflikti Irakin ja Iranin välillä. Sitä kutsutaan usein myös Ensimmäiseksi Persianlahden sodaksi tai yksinkertaisesti Iran–Irak-sodaksi; nimi Persianlahden sota liitettiin myöhemmin yleisesti vuoden 1990 Kuwaitin hyökkäykseen ja sitä seuranneeseen konfliktiin, johon myös Yhdysvallat osallistui.

Syyt

Sodan taustalla olivat sekä pidemmät historialliset kiistat että 1979 tapahtuneen Iranin islamilaisen vallankumouksen aiheuttamat jännitteet. Keskeisiä syitä olivat:

  • Rajaristiriidat, erityisesti kiista Shat al-Arab -joen alueesta ja muiden rajariitojen seuranta; historiallinen tausta oli pitkä ja monimutkainen (historia).
  • Iranin vallankumous ja sen pelko vallankumouksen leviämisestä Irakiin, mikä uhkasi Irakin hallintoa ja Baath-puolueen asemaa.
  • Saddam Husseinin poliittiset tavoitteet, mukaan lukien pyrkimykset heikentää Irania, laajentaa Irakin vaikutusvaltaa ja hyötyä Iranin sisäisistä heikkouksista. Iranin vallankumouksen jälkeinen poliittinen hajaannus antoi Saddamille mahdollisuuden yrittää nopeaa voittoa.
  • Alueelliset ja etniset jännitteet, kuten Riita Iranin arabivähemmistöstä Khuzestanin alueella.

Sodan kulku

Sota alkoi, kun Irak hyökkäsi Iraniin 22. syyskuuta 1980 pitkän rajariitojen ja poliittisten jännitteiden jälkeen. Irakin joukot etenivät nopeasti ja valtasivat osia Iranin teollisesti merkittävästä Khuzestanin maakunnasta, mutta eteneminen pysähtyi, ja pian sodasta muodostui verinen juoksuhautasota, jossa rintamalinjat muuttuivat hitaiksi ja verisiksi asemataisteluiksi.

Sotavuosina tapahtui useita suurhyökkäyksiä ja vastahyökkäyksiä, mutta kumpikaan osapuoli ei kyennyt saavuttamaan ratkaisevaa etumatkaa. Vuodesta 1984 eteenpäin konflikti laajeni Persianlahdelle, kun molemmat maat aloittivat toistuvia iskuja toistensa öljy- ja kauppalaivoja vastaan ns. tanker war -vaiheessa. Tämä pakotti kolmansia maita puuttumaan meriliikenteen suojelemiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi resoluutio 598 20. heinäkuuta 1987, joka vaati välitöntä tulitaukkoa, mutta pysyvä aselepo syntyi vasta 20. elokuuta 1988, kun molemmat osapuolet hyväksyivät ratkaisuehdotuksen. Viimeiset sodan sotavangit ja kiistanalaiset tapaukset käsiteltiin vuosikymmenien kuluessa; osa vangeista ja juridisista kysymyksistä ratkaistiin vasta 2000-luvulla.

Kansainvälinen osallistuminen ja aseistautuminen

Sota ei ollut vain kahden valtion välinen. Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja monet alueelliset valtiot olivat osallisina joko suoraan tai epäsuorasti aseiden, rahoituksen, poliittisen tuen ja tiedustelutiedon muodossa. Useat länsivaltiot ja itäblokki myivät aseita ja teknistä tukea erityisesti Irakiin sodan aikana. Myös monet arabivaltiot, kuten Persianlahden öljyntuottajamaat, tukivat Irakia taloudellisesti ja poliittisesti, koska ne pelkäsivät islamilaisen vallankumouksen leviämistä.

Yhdysvallat suuntasi policyään lähinnä estääkseen Iranin vallankumouksen vaikutusvallan kasvun ja turvatakseen öljynkulun Persianlahdella; tämä johti muun muassa merellisiiin suojelutoimiin 1980-luvun puolivälissä ja lopulla. Neuvostoliitto puolestaan tarjosi aseita ja teknistä tukea molemmille osapuolille tilanteen ja maiden suhteiden mukaan.

Aseiden käyttö ja siviilien kärsimykset

Konfliktin aikana molemmat osapuolet tuhosivat raskasta kalustoa ja hyökkäsivät öljyinfrastruktuuria vastaan, mutta sodan pimeimpiin hetkiin kuului Irakin laaja kemiallisten aseiden käyttö iranilaisia joukkoja ja siviilejä vastaan. Irak käytti mm. rikkipohjaisia ja hermomyrkkyjä useilla rintamilla sekä viimeisinä sodan kuukausina myös Kurdialueilla. Erityisen traaginen tapaus oli Halabjan kaupunkiin kohdistunut hyökkäys keväällä 1988, jossa satoja tai tuhansia kurdeja kuoli kemiallisten aineiden seurauksena.

Biologisten aseiden käyttöä on myös väitetty ja tutkittu, mutta kemiallisten aseiden käyttö on dokumentoitu ja kansainvälisesti tuomittu. Kokonaisuutena sota aiheutti mittavat siviiliuhrit, mittavat inhimilliset kärsimykset ja laajoja ympäristö- ja terveysvaikutuksia pitkäksi aikaa.

Inhimilliset ja taloudelliset seuraukset

Arviot kuolleista ja haavoittuneista vaihtelevat: kuolleita arvioidaan yhteensä satojentuhansien ja jopa yli puolen miljoonan välillä, ja haavoittuneita sekä vammautuneita oli paljon enemmän. Lisäksi sodan seurauksena syntyi suuria pakolais- ja siirtolaisvirtoja, ja molempien maiden taloudet kärsivät valtavasti öljytulojen menetyksistä, infrastruktuurin tuhosta ja sotakustannuksista.

Poliittisesti sota heikensi molempia maita: Iranin sisäinen talous ja yhteiskunta romahtivat osin sodan rasituksesta, kun taas Irak jäi suurten sotavelkojen ja taloudellisen haavoittuvuuden tilaan, mikä on osaltaan vaikuttanut myöhempiin tapahtumiin alueella, kuten Irakin myöhempiin politiikan käänteisiin.

Pitkäaikainen perintö

Sota muutti merkittävästi Lähi-idän valtasuhteita ja kansainvälistä politiikkaa. Se vahvisti alueellisia vastakkainasetteluja, kasvatti asevarustelua ja loi edellytyksiä myöhemmille konflikteille. Vaikka taistelut loppuivat vuonna 1988 ja muodollinen aselepo pysyi, monet poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset näkyivät vuosikymmeniä myöhemmin. Monet sota-ajan riidat, kuten osa rajariidoista, jäivät osittain ratkaisematta, ja sodan sosiaalinen perintö vaikutti sekä Iranin että Irakin yhteiskuntiin pitkään.

Yhteenveto

  • Sota oli pitkä, verinen ja tuhoisa: kestäen lähes kahdeksan vuotta ja aiheuttaen laajoja inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä.
  • Syyt olivat moninaiset: historialliset rajariidat, alueelliset valtapyrkimykset ja vallankumouksen poliittinen vaikutus.
  • Kansainvälinen yhteisö oli laajasti mukana joko suoraan tai epäsuorasti asein, taloudellisin tuoin ja poliittisin kannanotoilla.
  • Irakin kemiallisten aseiden käyttö on sodan synkimpiä jälkiä ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksia.
  • Seuraukset heijastuivat koko alueen turvallisuuteen, talouteen ja politiikkaan vielä vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen.