Kansainvälinen ydintapahtuma-asteikko | Kansainvälisen atomienergiajärjestön käyttöön ottama järjestelmä
Kansainvälinen ydintapahtuma-asteikko (INES) on Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) käyttöön ottama järjestelmä. Se otettiin käyttöön, jotta ihmiset voivat ilmoittaa, kuinka vakava ydinonnettomuus on. Muut ihmiset voivat näin ollen reagoida nopeammin ja ryhtyä suojelutoimenpiteisiin. Kullekin tasolle on laadittu luettelo kriteereistä (asioista), joiden on täytyttävä, jotta onnettomuus olisi kyseisellä tasolla.
INES-asteikolla on 7 tasoa:
Yksityiskohdat
Taso 7 on korkein taso. Tämäntyyppisillä onnettomuuksilla on suuri vaikutus (saastuminen, säteily) tapahtumapaikan ulkopuolella. Monien ihmisten terveys on vaarassa. Ympäristöön kohdistuu suuria vaikutuksia. Esimerkkejä: Fukushiman ydinkatastrofi - 2011, Tšernobylin onnettomuus (entinen Neuvostoliitto) - 1986.
Taso 6 Tämäntyyppisillä onnettomuuksilla on suuri vaikutus (saastuminen, säteily) tapahtumapaikan ulkopuolella. Useat hallitukset saattavat joutua toteuttamaan kaikki vastatoimet väestönsä suojelemiseksi. Esimerkki: Majak (entinen Neuvostoliitto) - 1957.
Taso 5 Tämäntyyppisistä onnettomuuksista vapautuu jonkin verran säteilyä. Jotkin riskiryhmät saattavat tarvita erityisiä vastatoimia. Esimerkkejä: Windscalen tulipalo (Yhdistynyt kuningaskunta) - 1957, Three Mile Islandin onnettomuus (Yhdysvallat) - 1979.
Tasot 5-7 liittyvät reaktorisydämen ja säteilyesteiden vakaviin vaurioihin.
Taso 4 liittyy reaktorisydämen/säteilysulkujen merkittävään vaurioitumiseen ja/tai työntekijän (tai useamman) kuolemaan johtavaan altistumiseen, mutta vaikutus laitosalueen ulkopuolella on vähäinen, jolloin väestön altistuminen on säädettyjen raja-arvojen luokkaa. Esimerkkejä: Windscale (Yhdistynyt kuningaskunta) - 1973, Saint-Laurent (Ranska) - 1980, Buenos Aires (Argentiina) - 1983.
Tasolle 3 on ominaista hyvin pieni vaikutus laitosalueen ulkopuolella, vaikka se liittyykin saastumisen vakavaan leviämiseen laitosalueella / akuutteihin terveysvaikutuksiin työntekijälle (tai useammalle). Kyseessä on "läheltä piti -tapahtuma", jolloin turvakerroksia ei ole jäljellä. Esimerkki: Vandellos (Espanja) - 1989, THORP-laitos Sellafield (Yhdistynyt kuningaskunta) - 2005.
Taso 2 on vaaratilanne, jolla ei ole vaikutuksia laitosalueen ulkopuolella ja joka liittyy saastumisen merkittävään leviämiseen laitosalueella / työntekijän liialliseen altistumiseen.
Taso 1 on poikkeama, joka ylittää sallitun toimintajärjestelmän.
Taso 0 on "mittakaavan alittava tapahtuma", jolla ei ole merkitystä turvallisuuden kannalta.
On myös tapahtumia, joilla ei ole merkitystä turvallisuuden kannalta ja jotka on luonnehdittu "mittakaavan ulkopuolisiksi".
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on kansainvälinen ydinvoimatapahtuma-asteikko (INES)?
A: INES on Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) käyttöön ottama järjestelmä, jonka avulla ihmiset voivat ilmoittaa, kuinka vakava ydinonnettomuus on.
Q: Mitä tarkoitusta INES-asteikko palvelee?
V: INES-asteikon tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus ymmärtää nopeasti ydinonnettomuuden vakavuus, jotta he voivat ryhtyä asianmukaisiin suojelutoimiin.
K: Kuinka monta tasoa INES-asteikolla on?
V: INES-asteikolla on 7 tasoa.
K: Mitkä kriteerit on täytettävä, jotta onnettomuus voidaan luokitella kullekin tasolle?
V: Kullakin tasolla on luettelo kriteereistä, joiden on täytyttävä, jotta onnettomuus voidaan luokitella kyseiselle tasolle.
K: Kuka loi ja otti käyttöön INES-luokituksen?
V: Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) loi ja otti käyttöön INES-luokituksen.
K: Milloin sitä käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Sitä käytettiin ensimmäisen kerran, kun IAEA otti sen käyttöön.
