Anzu (Anzu wyliei) – Pohjois-Amerikan oviraptorosaurus, liitukauden helvetin kana
Anzu on oviraptorosauruslajien suku, joka eli viimeisellä liitukaudellaEtelä-Dakotasta. Tyypin laji on Anzu wyliei, ja se kuvattiin tieteellisesti vuonna 2014. Anzu sijoittuu oviraptorosaurien sisällä pohjoisamerikkalaiseen ryhmään, yleensä luokiteltuna Caenagnathidae-heimoon.
Ulkonäkö ja mitat
Anzu wylieilla oli hampaaton nokka, kookas, selkeästi näkyvä harja kallon päällä, pitkät käsivarret, jotka päättyivät suhteellisen pitkähköihin, suoriin kynsiin, voimakkaat ja suhteellisen pitkät jalat sekä pitkä häntä, joka auttoi tasapainossa. Rungon ja raajojen rakenne viittaa juoksukykyyn. Vaikka suorat höyhenfossiilit tälle lajille ovat harvinaisia, läheisten oviraptorosaurisukulaisryhmien perusteella on todennäköistä, että Anzun ruumiin osa oli peitetty höyhenten tai höyhenimäisten rakenteiden kaltaisella peitteellä.
Elävänä yksilö saattoi olla noin 3–3,5 metriä pitkä ja painaa arviolta 200–300 kiloa, mikä tekee siitä yhden suurimmista tunnetuista oviraptorosauruksista ja suurimman Pohjois-Amerikasta löydetyn lajiryhmän edustajan (tosin mongolialainen jättiläinen Gigantoraptor oli huomattavasti suurempi).
Löydöt ja säilyminen
Tyypin laji on ensimmäinen hyvin säilynyt esimerkki pohjoisamerikkalaisesta oviraptorosauruksesta: löydöt perustuvat useisiin melko täydellisiin luurankoihin, mikä on auttanut selvittämään tämän ryhmän anatomiaa Pohjois-Amerikassa. Fossiilit löydettiin pääasiassa mutakivestä, joka oli alun perin muodostunut muinaisilla tulva-alueilla — tämän perusteella yksilöt ovat ilmeisesti hautautuneet tulvissa syntyneeseen sedimenttiin.
Smithsonianin paleontologin mukaan: "lähes sadan vuoden ajan oviraptorosaurusten esiintyminen Pohjois-Amerikassa tunnettiin vain muutamien luurankopalojen perusteella, ja niiden ulkonäön ja biologian yksityiskohdat pysyivät mysteerinä. A. wyliei -lajin löytymisen myötä meillä on vihdoin fossiiliset todisteet siitä, miltä tämä laji näytti ja miten se on sukua muille dinosauruksille". Lehdistössä otuksen erikoinen ulkonäkö — "kallossaan suuret harjanteet, nokka, ei hampaita ja hyvin linnunomainen luuranko" — johti sille humoristisen lempinimen "helvetin kana".
Elintavat ja ravinto
Anzun elämäntapa on luonnehdittu "nopeasti juoksevaksi, ekologiseksi generalistiksi, joka ei täysin sovi tavanomaiseen lihansyöjän tai kasvinsyöjän muottiin". Useat anatomiset piirteet viittaavat sekoittuneeseen ruokavalioon:
- Hampaaton, vahva nokka sopii esimerkiksi kovempien kasvimateriaalien pureskeluun, munankuorten tai nilviäisten murtamiseen sekä yleisgeneralistiseen ravinnonkäsittelyyn.
- Pitkät jalat ja tasapainottaa auttava häntä viittaavat siihen, että se kykeni liikkumaan nopeasti maastossa ja hakemaan monenlaista ravintoa.
Oviraptorosaurukset yleisesti ovat yhdistetty myös pesintään ja poikasten hoitoon; vaikka suorista pesä- tai hoitofossiileista juuri Anzun kohdalla on vielä rajallisesti todisteita, läheisten sukulaisten löydökset viittaavat siihen, että pesintäkäyttäytyminen on voinut olla mahdollista.
Harja, käyttäytyminen ja merkitys
Anzun kookkaan harjan tehtävästä on esitetty erilaisia tulkintoja. Harja on luinen ja suhteellisen ohut — rakenne, joka ei kestäisi suurta kuormitusta — mikä tekee merkityksestä todennäköisesti ei-mekaanisen. Yleisimmät selitykset ovat:
- lajin- tai yksilöntunnistus ja sosiaalinen signalisointi,
- parittelun yhteydessä käytettävät näytöt ja seksuaalinen valinta,
- mahdollinen rooli lajin sisäisessä hierarkiassa tai aggressiossa (mutta harja ei näytä erityisen sopivalta aseeksi).
Fossiileissa on merkkejä vammoista, kuten parantunut murtunut kylkiluu ja nivelrikkoinen varvas, joka on saattanut johtua jänteen irtoamisesta luusta. Nämä jäljet voivat kertoa yksilöiden välienselvittelyistä tai petoeläinten aiheuttamista vammoista; tulkinta pysyy kuitenkin avoimena.
Tieteellinen ja paleoekologinen merkitys
Anzu wyliei täytti tärkeän aukon fossiiliaineistossa: se vahvisti, että oviraptorosaurit esiintyivät laajasti myös Pohjois-Amerikassa, eivätkä ne olleet ainoastaan Aasiassa elänyt ryhmä. Löydöt auttavat ymmärtämään liitukauden loppuvaiheen ekosysteemejä Pohjois-Amerikassa ja osoittavat, että samanlaisten morfologisten ratkaisujen (esim. nokka, näyttävä harja, lintumaiset piirteet) kehittyminen ei rajoittunut vain yhteen maanosaan.
Vaikka Anzu ei ole nykylintujen suorassa polveutumislinjassa, sillä oli monia lintumaisia piirteitä ja se on hyvä esimerkki dinosaurusten ja lintujen välisestä morfologisesta mosaiikista. Tämä tekee lajista kiinnostavan sekä kansantajuiselle yleisölle että tutkijoille, jotka selvittävät dinosaurusten käyttäytymistä, kehitystä ja ekologisia rooleja liitukauden maastoissa.
Anzu wyliein fossiilien löytyminen ja tutkimus jatkavat paleontologian näkemyksen laajentamista siitä, millaisia ja miten monimuotoisia dinosaurukset olivat juuri ennen massa‑sukupuuttoa, ja miksi tätä eläintä kutsuttiin mediassa leikkisästi "helvetin kanaksi".
Rekonstruoitu pää ja kaula
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Anzu?
V: Anzu on oviraptorosauruslajien suku viimeisimmältä liitukaudelta, 66 miljoonaa vuotta sitten.
K: Mistä Anzun jäännökset löydettiin?
V: Anzun jäännökset löydettiin Pohjois- ja Etelä-Dakotasta.
K: Mikä oli Anzu wyliei -jäännöksen koko ja paino?
V: Anzu wyliei oli eläessään noin 3 metristä 3,5 metriin pitkä ja 200 kilosta 300 kiloon painava.
K: Miten paleontologit kuvailivat olennon ulkonäköä?
V: Paleontologit kuvailivat otuksen ulkonäköä seuraavasti: "Kallossa oli suuret harjanteet, nokka, ei hampaita ja hyvin linnun kaltainen luuranko".
K: Minkälaisessa ympäristössä sen aasialaiset lajitoverit elivät?
V: Aasialaiset lajit elivät kuivissa tai puolikuivissa olosuhteissa.
K: Mikä uskotaan olevan Anzun suuren harjan tehtävä?
V: Anzun suuren harjan todennäköisin tehtävä on näyttää itseään, viestiä oman lajinsa jäsenille tai mahdollisesti houkutella itselleen puolisoa.
Kysymys: Osoitettiinko todisteiden perusteella, että nämä eläimet taistelivat keskenään tai että saalistajat vahingoittivat niitä?
V: Ei tiedetä, osoittivatko todisteet, että nämä eläimet tappelivat keskenään tai että saalistajat vahingoittivat niitä.
