Italian sosiaalinen tasavalta (RSI) – Salòn tasavalta 1943–1945

Italian sosiaalinen tasavalta (Salòn tasavalta) 1943–1945: Mussolinin fasistihallinto natsi-Saksan suojissa Pohjois-Italiassa — historia, tausta ja vaikutukset.

Italian sosiaalinen tasavalta (Repubblica Sociale Italiana, RSI) oli natsi-Saksan tukema ja sen kanssa liittoutunut väliaikainen hallitus. Sitä johti Benito Mussolini ja hänen tasavaltalainen fasistipuolueensa. Nimellisesti se hallitsi Pohjois-Italiaa, mutta todellisuudessa maa oli Saksan sotilaallisen valvonnan alaisena. Maalla oli toinen epävirallinen nimi, Salòn tasavalta (ital. Repubblica di Salò), sen mukaan, missä sen päämaja sijaitsi. Ennen 25. marraskuuta 1943 maan virallinen nimi oli yleisesti Italian tasavaltainen valtio ja Tasavallan kansallisvaltio (ital. Stato Nazionale Repubblicano). Se oli Italian toinen ja viimeinen fasistinen valtio.

Tausta ja synty

Italian sosiaalinen tasavalta syntyi toisen maailmansodan käännekohdassa vuonna 1943. Benito Mussolini syrjäytettiin kesäkuussa 1943 ja kun Italian kuningaskunta hallituksineen solmi liittoutuneiden kanssa aselevon 8. syyskuuta 1943, Saksa miehitti nopeasti Pohjois- ja Keski‑Italian. Mussolini pelastettiin Saksan erikoisoperaatiossa (Gran Sasso / Operazione Eiche) 12. syyskuuta 1943 ja pian tämän jälkeen hänet asetettiin johtamaan Saksalle alisteista hallintoyksikköä, joka julistettiin virallisesti 23. syyskuuta 1943. Hallituksen käytännön valta oli kuitenkin Saksan komentovallalla.

Hallinto ja politiikka

RSI pyrki palauttamaan ja radikalisoimaan fasistisen politiikan ohjelman. Mussolinin johtama Partito Fascista Repubblicano (tasavaltalainen fascistipuolue) oli valtion poliittinen selkäranka. Hallinto palautti tai tiukensi monia fasistisia lakeja ja otti käyttöön uudenlaista voimakasta ideologista retoriikkaa, mutta päätöksenteko oli monin paikoin syrjäytetty Saksan edun mukaiseen suuntaan.

Keskeisiä piirteitä:

• päämaja ja hallituksen keskukset sijaitsivat Salòssa ja muissa Garda‑järven seudun kaupungeissa;
• rajallinen kansainvälinen tunnustus: RSI:tä tunnustivat lähinnä akselivaltiot ja Saksan lähiallianssit;
• talous oli pitkälti Saksan hyödyntämä: raaka‑ainetoimitukset, työvoimanotto Saksaan ja miehityksen kustannukset rasittivat alueita;
• Mussolini pyrki pelastamaan fasistisen liikkeen maineen ja luomaan uuden järjestyksen, mutta todellinen poliittinen autonomia oli vähäinen.

Sotilaallinen organisaatio ja väkivalta

RSI perusti omia asevoimia ja turvallisuusyksiköitä, mutta ne toimivat usein Saksan armeijan ja SS:n alaisuudessa tai yhteistyössä niiden kanssa. Tunnettuja RSI:n yksiköitä olivat muun muassa:

• Esercito Nazionale Repubblicano (RSI:n kansallinen armeija);
• Guardia Nazionale Repubblicana (kansallinen vallguardia);
• Brigate Nere (Mustat prikaatit) – poliittisia para‑ ja militiayksiköitä, jotka osallistuivat kostotoimiin ja sortotoimiin; nämä muodostettiin erityisesti 1944 alkaen.

RSI:n hallinto ja sen asevoimat osallistuivat yhdessä saksalaisten kanssa partisaanien vastaiseen toimintaan ja koviin kosto‑operaatioihin, jotka johtivat siviiliuhreihin ja paikalliseen väkivaltaan. Myös juutalaisten ja muiden vähemmistöjen vaino jatkui tai tehostui RSI:n alueella yhteistyössä Saksan kanssa.

Juutalaiset, työvoimanotto ja yhteistyö Saksan kanssa

RSI teki yhteistyötä Saksan kanssa myös juutalaisten vainoamisessa ja deportaatioissa. Monet juutalaiset menettivät turvapaikkansa Saksan miehittämällä alueella, ja yhteistyö Saksan kanssa mahdollisti juutalaisten karkoittamisen ja kuljetukset keskitysleireille. Lisäksi suuri määrä italialaisia työntekijöitä ja sotavankeja pakkosiirrettiin työskentelemään Saksaan ja Saksan sotakoneelle.

Vastarinta ja vallankumous

RSI kohtasi laajaa vastarintaa. Yhdessä saksalaisten joukkojen kanssa se yritti kukistaa italialaista partisaaniliikettä, mutta partisaanien toimet kasvoivat 1944–1945. Partisaanit muodostuivat monista poliittisista ryhmistä (kommunistit, sosialistit, liberaalit ja kunnon nationalistiset ryhmät) ja saivat vähitellen tukea liittoutuneilta sekä pohjoisen siviiliväestöltä.

Lopetus ja perintö

RSI:n hallinto romahti keväällä 1945, kun liittoutuneiden eteneminen etelään ja partitioiden laajat kapinat pakottivat Saksan joukot vetäytymään. Mussolini yritti paeta, mutta hänet pidätettiin ja teloitettiin 28. huhtikuuta 1945. Virallisesti RSI:n valta lakkasi huhtikuun lopulla 1945, ja vapautusjuhlat Italiassa antoivat alkusysäyksen jälleenrakennukselle ja fasistien tuomitsemiselle.

Jälkipyykki sisälsi oikeudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia: fasistinen liikemielipide kiellettiin ja monia RSI‑aikana rikoksiin syyllistyneitä etsittiin ja joitakin tuomittiin. RSI:n ajanjakso on jäänyt Italian historiassa muistoksi sodan pimeästä loppuvaiheesta, miehityksen alaisuudesta ja sisällissodanomaisesta vastakkainasettelusta, ja se vaikuttaa edelleen keskusteluihin Italiassa fasismista ja muistin politiikasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli Italian sosiaalinen tasavalta?

K: Kuka oli Italian sosialistisen tasavallan johtaja?

K: Mihin poliittiseen puolueeseen Mussolini kuului?

K: Oliko Italian sosiaalinen tasavalta täysin itsenäinen valtio?

K: Mikä oli Italian Sosiaalisen tasavallan epävirallinen nimi ja miksi sitä kutsuttiin niin?

Kysymys: Mikä oli Italian sosialistisen tasavallan virallinen nimi ennen 25. marraskuuta 1943?

K: Oliko Italian sosiaalinen tasavalta Italian ensimmäinen vai viimeinen fasistinen valtio?

Hae kirjaimella