Apollo 1 – Apollo-ohjelman ensimmäinen miehitetty lento ja 1967 tulipalo

Vuonna 1959 NASA (National Aeronautics and Space Administration) alkoi työskennellä hankkeiden parissa, joissa ihmiset voisivat lentää avaruuteen erityisesti suunnitelluilla raketeilla ja palata takaisin Maahan. He tekivät tätä, koska toinen maa, Neuvostoliitto, työskenteli saman asian parissa, ja tuohon aikaan Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat kilpailijoita - ne eivät tulleet toimeen keskenään. Kun Neuvostoliitto lähetti satelliitin Maan kiertoradalle ja myöhemmin henkilön nimeltä Juri Gagarin, Yhdysvallat katsoi, että Neuvostoliitto oli menossa liian kauas heidän edellään avaruuden suhteen. Tätä kutsutaan yleensä avaruuskilpailuksi.

Vuonna 1961 varhaisin avaruusohjelma, Project Mercury, lähetti amerikkalaisen John Glennin Maan kiertoradalle. Myöhemmin toisen ohjelman, Gemini-projektin, aikana amerikkalainen astronautti pääsi ulos avaruusaluksestaan ulkoavaruudessa (avaruuskävelyksi kutsuttu toiminto), palasi takaisin avaruuteen ja palasi kotiin. (Neuvostoliitto oli tehnyt sen jo aiemmin samana vuonna.) Vaikka näiden asioiden tekeminen oli hämmästyttävää, koska Neuvostoliitto oli tehnyt ne ensin, ihmiset tunsivat silti, että Yhdysvallat oli häviämässä avaruuskilpailun. Sekä Yhdysvalloilla että Neuvostoliitolla oli sama seuraava tavoite: päästä Kuuhun.

NASAn ohjelma ihmisten lähettämiseksi Kuuhun oli Apollo-ohjelma. Apollo 1:n oli tarkoitus olla Apollo-avaruusaluksen ensimmäinen lento. Sillä ei ollut tarkoitus mennä Kuuhun, vaan se oli tarkoitus kiertää Maata sillä aikaa, kun astronautit testasivat ja tarkistivat laitteita ja koneita, joita käytettäisiin Kuussa toisella lennolla.

Apollo 1 -lennon miehistöksi määrättiin kolme miestä: Virgil Grissom (yleensä Gus Grissom), Ed White ja Roger Chaffee.

Gus Grissom oli ollut avaruudessa jo aiemmin, Mercury-Redstone 4 -lennolla. Pienessä avaruusaluksessa nimeltä "Liberty Bell 7" hänestä oli tullut toinen amerikkalainen, joka oli lähtenyt avaruuteen.

Ed White oli käynyt avaruudessa myös aiemmin, Gemini 4 -lennolla. Hän oli ensimmäinen yhdysvaltalainen, joka teki avaruuskävelyn eli poistui avaruusaluksensa turvasta avaruudessa ollessaan ja liikkui ulkona avaruuspuvussa.

Roger Chaffee ei ollut vielä ollut avaruudessa, mutta hän oli loistava lentäjä. Hän oli työskennellyt avaruusohjelman kanssa maassa auttaen avaruudessa lentäviä astronautteja. Hän oli puhunut Gemini 4:n kanssa sen lennon aikana, ja NASA luotti häneen erityisten tutkimussuihkukoneiden lentämistä, jotta hän oppisi, miten raketit toimivat.

Ennen kuin mitään laitteita käytetään avaruudessa, ne on testattava. Testin aikana astronautit tekisivät kaiken, mitä he tekisivät varsinaisen tehtävän aikana, paitsi laukaisisivat avaruusaluksen laukaisevat raketit. Tämä tarkoitti, että kaikki piti tehdä samanlaiseksi kuin se olisi varsinaisen tehtävän aikana, jotta ongelmat voitaisiin löytää ja korjata ennen tehtävän alkua.

Tammikuun 27. päivänä 1967 Apollo 1 -avaruusalusta testattiin laukaisualustalla Floridassa. Kaikki kolme miestä - Grissom, White ja Chaffee - olivat sisällä. Luukku oli suljettu, ja avaruusalus oli paineistettu - mikä tarkoittaa, että sen sisällä oli normaalia enemmän ilmaa, mikä lisää painetta kaikkeen sisällä olevaan. Tämä oli tehtävä, jotta avaruusalus olisi turvallinen avaruudessa lentämistä varten. Normaalin ilman sijasta avaruusalus paineistettiin puhtaalla hapella.

Normaalissa ilmassa on vain noin 21 % happea, mikä tarkoittaa, että laatikollinen ilmaa sisältää happea alle neljänneksen. Suurin osa lopusta on kaasua nimeltä typpi. Apollo 1 -avaruusaluksessa käytettiin puhdasta happea: samassa laatikossa kaikki olisi ollut happea.

Testin aikana osa johdoista aiheutti kipinän, joka sytytti tulipalon. Tulipalo tarvitsee palamiseen kolme asiaa: lämpöä, polttoainetta (jotain, joka voi palaa) ja happea. Apollo 1 -avaruusaluksessa ilma oli pelkkää happea, mikä sai tulen kasvamaan hyvin nopeasti ja palamaan hyvin, hyvin kuumana. Vain muutamassa sekunnissa tuli oli riistäytynyt käsistä.

Vaikka astronautit ja astronauttien auttamiseen laukaisualustalta määrätty miehistö yrittivät molemmat parhaansa saadakseen Grissomin, Whiten ja Chaffeen pois tulipalosta, he eivät onnistuneet. Paine avaruusaluksen sisällä puristi luukun kiinni, eikä kukaan saanut sitä auki saadakseen kolme miestä ulos. Gus Grissom, Ed White ja Roger Chaffee kuolivat tulipalossa.

Vielä tänäkään päivänä emme ole varmoja siitä, mikä tulipalon sytytti. Insinöörit tarkistivat Apollo 1:n jokaisen sentin ja löysivät useita kohtia, jotka saattoivat aiheuttaa tulipalon. He eivät kuitenkaan pystyneet sanomaan, mikä niistä oli. He pystyivät kuitenkin toteamaan, että avaruusaluksessa oli paljon syttyviä materiaaleja - tai asioita, jotka palavat helposti - jotka sijaitsivat jokaisen mahdollisen tulipalon syttymiskohdan lähellä. Kun palavan materiaalin määrä sekoittui avaruusaluksessa olevaan puhtaaseen happiin, tarvittiin vain kipinä vakavan tulipalon sytyttämiseen.

Koko maailma kuuli onnettomuudesta, ja kaikki amerikkalaiset olivat hyvin surullisia astronauttiensa kuolemasta. Jopa Neuvostoliitto, Amerikan kilpailija avaruuskilvassa, kertoi Yhdysvaltain hallitukselle, kuinka pahoillaan he olivat palosta. Itse Apollo-ohjelma pysäytettiin lähes kahdeksi vuodeksi, kun insinöörit tekivät muutoksia Apollo-avaruusalukseen sen turvallisuuden parantamiseksi.

Nykyään monet koulut, julkiset rakennukset ja muut paikat on nimetty Grissomin, Whiten ja Chaffeen mukaan. Useita muistomerkkejä on rakennettu heidän palossa menettämiensä henkilöiden kunniaksi. Mutta ehkä suurin perintö tai tapa, jolla heidät on muistettu, on avaruusohjelmassa tapahtunut muutos: Apollo 1:n tulipalon jälkeen amerikkalaisessa avaruusaluksessa ei ole enää koskaan syttynyt tulipaloa - insinöörit oppivat tämän hyvin tuskallisen läksyn Apollo 1:n tulipalon aikana ja ovat tehneet kaikkensa varmistaakseen, ettei toista tulipaloa enää koskaan sattuisi.

• Apollo-ohjelma
• NASA