Joseon (Hangul: 조선; Hanja: 朝鮮; myös Chosŏn, Choson, Chosun, Cho-sen) oli Korean valtio, jonka perusti Yi Seong-gye (vallassa nimellä Taejo) vuonna 1392. Se syntyi Goryeo-dynastian loppuvaiheissa ja vakautti valtiorakenteen nykyisen Kaesongin seudulla ennen kuin pääkaupunki siirrettiin Hanyangiin (nykyinen Soul) 1394. Joseon oli Korean historian viimeinen dynastia ja pisimpään kestänyt konfutselainen valtio: sen hallintojärjestelmä, koulutus ja moraaliset normit perustuivat pitkälti konfutselaisuuteen.
Hallinto ja yhteiskunta
Joseonin valtio perusti hallintonsa virkamiesjärjestelmään, jonka päälähde oli valtiollinen virkamiesvalinta eli gwageo-kokeet. Virkamiehet kuuluivat usein säätyyn nimeltä yangban, joka muodosti eliitin; suuret kansanosat olivat maanviljelijöitä, käsityöläisiä ja kauppiaita, ja orjuus oli osa yhteiskuntarakennetta pitkän aikaa. Lainmuodostuksessa ja hallinnossa keskeisiä olivat kattavat lainsäädännölliset kokoelmat, kuten myöhemmin hyväksytty Gyeongguk daejeon.
Kulttuuri ja tiede
Joseonin aikana kehittyivät kirjakulttuuri, tulostustekniikat ja tieteellinen osaaminen. Merkittävin kulttuurinen tapahtuma oli kuningas Sejong Suuren (r. 1418–1450) aikana luotu ja 1446 julkistettu hangul-kirjoitusjärjestelmä, joka teki kirjoitetusta kielellisestä ilmaisusta aiempaa saavutettavampaa. Myös tähtitiede, maataloustiede ja sotataidot edistyivät; esimerkiksi merisodassa 1500-luvulla kuuluisaksi nousi amiraali Yi Sun-sin.
Ulkopolitiikka ja kriisit
Joseon oli pitkään Kiinan Ming-dynastian liepeillä toimiva tributaarivaltio ja myöhemmin tunnusti Qing-dynastian vaikutuksen. 1500-luvulla maata koettelivat vakavat uhkat, erityisesti japanilaisten hyökkäykset (Imjin-sota, 1592–1598), jotka aiheuttivat laajoja tuhoja. 1800-luvun lopulla Joseon joutui painostuksen kohteeksi länsimaiden ja Japanin edessä: epäviralliset ja pakotetut kauppasopimukset, sisäinen uudistuspyrkimys (esim. Silhak-liikkeet ja myöhemmin Gabo-uudistukset) ja alueellinen kilpailu heikensivät dynastian asemaa.
Lopun vaiheet ja perintö
1800-luvun lopun poliittinen paine kärjistyi 1895, kun keisarinna Myeongseongin (tunnettu myös nimellä Empress Myeongseong tai Queen Min) salamurhahtiin japanilaisten agenttien toimesta — tapahtuma oli yksi tekijä, joka murensi dynastian asemaa. Vuonna 1897 kuningas Gojong julisti itseään keisariksi ja perusti Korean keisarikunnan (Daehanjaeguk), mikä merkitsee usein Joseon-kauden loppua virallisena dynastiana. Yi-suvun hallitsema monarkia jatkui muodollisesti vuoteen 1910 saakka, jolloin Korea liitettiin Japanin keisarikuntaan.
Nykyinen käyttö ja käsitys
Joseon-ajasta on jäljellä vahva kulttuuriperintö: kieli, kirjallisuus, virallinen byrokratia ja konfutselainen elämäntapa vaikuttivat syvästi Korean identiteettiin. Nyky-korealaiset suhtautuvat Joseoniin moninaisesti: Pohjois-Korea käyttää edelleen virallisessa nimestään muotoa Chosŏn, kun taas Etelä-Koreassa historiallinen perintö yhdistyy usein myös kriittisiin näkemyksiin. Joillekin Joseon edustaa taantumusta ja vanhoillisuutta; nuorten keskuudessa levinnyt ilmaisutapa "Hell Joseon"Etelä-Koreassa.
Yhteenvetona: Joseon-dynastia oli pitkäikäinen ja vaikutusvaltainen aikakausi Korean historiassa, joka muovasi maan hallintoa, kulttuuria ja yhteiskuntaa, ja jonka perintö näkyy vielä sekä Pohjois- että Etelä-Koreassa.