Khasaarit (Kasaarit) – Khazaria, historia ja uskonnot

Khasaarit olivat puolinomadinen turkkilaiskansa, joka nousi merkittäväksi poliittiseksi ja kaupalliseksi voimaksi Euraasian aroilla varhaiskeskiajalla. He muodostivat Venäjän alueella 7.–10. vuosisadalla jKr. valtiomuodon, joka tunnetaan nimellä Khazaria. Khazarin valtakunta syntyi osittain sen seurauksena, että länsiturkkilaista khaganaattia heikennettiin ja hajotettiin, etenkin kun osia aroista oli ottanut hallintaansa Tang-Kiina. Khazaarit puhuivat turkkilaista kieltä ja heidän yhteiskuntansa yhdisti nomadisia ja kaupunkimaisia piirteitä.

Historia ja laajeneminen

Venäjällä Khazaria oli keskeinen tekijä noin 600–960-luvuilla. Khazaria oli merkittävä kaupan ja liikenteen keskus: se sijaitsi tärkeillä reiteillä, kuten Silkkitien sivuhaaroilla, jotka yhdistivät Kiinan, Lähi-idän ja Kiovan Venäjän. Kolmen vuosisadan aikana (noin 650–965) khasaarien vaikutusalue ulottui Volga-Donin aroilta Krimille ja Kaukasukselle, ja heidän hallintonsa kattoi sekä pysyviä kaupunkeja että paimentolaisyhteisöjä. Khazarin valtakunta huolehti tärkeitä kauppareittejä, välitti itä-länsi-kauppaa ja keräsi tulleja ja tribuutteja.

Suhteet ympäristöön ja sotilaallinen merkitys

Khazaria sijaitsi strategisella alueella, jossa olivat ristiriitaiset intressit: se toimi puskurina eri suurvaltojen välillä. Se oli vuorovaikutuksessa sekä Bysantin valtakunnan, arojen nomadien että Umayyad-kalifaatin kanssa ja ajoittain kävi sotiakin näitä osapuolia vastaan. Khazaarit osallistuivat Bysantin ja joskus myös Persiassa vaikuttaneiden voimatasapainojen muokkaamiseen; he auttoivat Bysanttia puolustautumaan muun muassa persialaisia vastaan ja silloinkin, kun Itä-Rooman (Bysantti) intressit kohtasivat arojen liikkeet. Khazarin suurvalta-aika päättyi vähitellen, ja vuosien 965–969 tienoilla Kievan Rus hyökkäysten seurauksena Khazarian poliittinen riippumattomuus mureni, minkä jälkeen alue hajaantui ja osa väestöstä siirtyi muihin poliittisiin kokonaisuuksiin.

Yhteiskunta, talous ja kulttuuri

Khazareilla oli monimuotoinen yhteiskunta, jossa olivat edustettuina niin paimentolaiselinkeinot kuin kaupunki- ja kauppielämäkin. Heidän hallintoonsa kuului khaganin (ylipäällikön) ja usein toimivan sotilaseliitin ohella myös paikallisia hallintomalleja. Valta perustui osin sotilaalliseen kykyyn hallita arojen ratsuväkeä ja osin kykyyn ohjata kauppaa Volgan ja Donin vesistöjen kautta. Khazaria välitti muun muassa turkistuotteita, suolaa, viljaa, orjia ja itämaan luksusesineitä.

Uskonto

Tengrismi, arojen perinteinen taivaankultukseen liittyvä uskomusjärjestelmä, saattoi olla alkuperäisesti laajasti levinnyt ja merkittävä uskonnollinen suuntaus khasaarien keskuudessa – samoin kuin se oli monien muiden arojen kansojen, esimerkiksi hunnien ja muiden turkkilaisten kansojen, parissa. Khazaria oli kuitenkin myös uskonnollisesti monimuotoinen alue: kaupungeissa ja kauppapaikoilla esiintyi eri abrahamilaisia uskontoja, kuten kristinuskoa ja islamia, ja monien uskontojen kannattajia palveli hallintoa ja kaupankäyntiä.

Merkittävä ja paljon huomiota saanut tapaus on khasaarien ylimystön tai jopa hallitsevan luokan mahdollinen kääntyminen juutalaisuuteen 800-luvulla. Lähteet — muun muassa juutalaiset, arabialaiset ja bysanttilaiset kuvaukset — kertovat tarinoita kuninkaallisesta kääntymyksestä (esim. legendaarinen Bulan-niminen hallitsija) ja myöhemmistä juutalaisista kuninkaista (kuten Hasdai ibn Shaprutin kirjeessä mainittu kuningas Joseph). Tutkijat ovat eri mieltä yksityiskohdista: on selvää, että juutalaisuudella oli jonkinasteinen asema Khazariassa, mutta laajuus ja syvyys (esimerkiksi kuinka laajasti koko väestö kääntyi) ovat kiistanalaisia.

Perintö ja nykyaikaiset tulkinnat

Khasaarien perintö näkyy alueen arkeologisissa jäännöksissä, historiallisissa lähteissä ja myöhemmissä etniseissä tarinoissa. Joidenkin tutkijoiden ja populaariteorioiden mukaan khazaarit ovat saattaneet vaikuttaa myöhempiin kansaryhmiin tai olla niiden esimuoto; esimerkiksi on esitetty yhteyksiä kasakoihin, muslimikumykkeihin, kazakkeihin sekä joihinkin juutalaisryhmiin. Varsinkin väittely siitä, olisivatko osat juutalaiset yhteisöistä, kuten tiettyjen teorioiden mukaan ashkenazijuutalaiset, polveutuneet khazaariväestöstä, on ollut laajasti keskusteltu aihe. Useimmat nykyaikaiset historialliset ja geneettiset tutkimukset pitävät tällaisia suoria yhtäläisyyksiä joko vähäisinä tai kiistanalaisina; aiheeseen liittyy myös poliittisesti latautuneita ja usein virheellisiä tulkintoja, jotka kannattaa erottaa tieteellisestä tutkimuksesta.

Lähteet ja tutkimus

Tietomme khasaarien historiasta perustuvat sekä arkeologisiin löytöihin että monikielisiin kirjallisiin lähteisiin — arabialaisiin ja persialaisiin kertomuksiin, bysanttilaisiin kronikoihin sekä juutalaisiin lähteisiin. Esimerkiksi arabialaiset matkakirjoittajat ja diplomaatit sekä bysanttilaiset ja slaavilaiset lähteet antavat osin erilaisia, toisinaan ristiriitaisia kuvia khasaarien yhteiskunnasta ja uskonnollisesta kokoonpanosta. Nykyinen tutkimus yhdistää näitä eri aineistotyyppejä, arkeologista todistusaineistoa ja geneettisiä tutkimuksia, mutta monia kysymyksiä pidetään edelleen avoimina.

Khazaria oli monietninen ja -uskonnollinen rajavaltio, jonka poliittinen ja taloudellinen rooli oli merkittävä idän ja lännen välisessä kaupassa. Sen tarkka historia, uskonnollinen muutosprosessi ja myöhemmät vaikutukset etnisiin ryhmiin ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena ja tarjoavat runsaasti aineksia sekä akateemiseen keskusteluun että populaarikulttuurin spekulointiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Keitä olivat khasaarit?

K: Mistä khasaarit tulivat?

K: Mitä erityistä khazarialaisissa oli?

K: Mitä uskontoa suurin osa hallitsevasta luokasta harjoitti?

K: Miten Bysantin valtakunnan ja Khazarian välinen liitto päättyi?

K: Luulevatko jotkut ihmiset, että kasakat, muslimikumykit, kazakit tai askenasijuutalaiset polveutuivat khasaarien jälkeläisistä?

Hae kirjaimella