Heinäkuun vallankumous

Tausta

Syyskuun 16. päivänä 1824 Kaarle X nousi Ranskan valtaistuimelle. Hän oli Ludvig XVIII:n nuorempi veli. Kun Napoléon Bonaparte kukistettiin, hänestä oli tullut Ranskan kuningas. Sekä Ludvig että Kaarle hallitsivat syntyperänsä vuoksi, eivät siksi, että suuri joukko ihmisiä olisi halunnut heidän hallitsevan. Tämä oli ensimmäinen kahdesta asiasta, jotka aloittivat Les Trois Glorieusesin, heinäkuun vallankumouksen "kolme loistavaa päivää".

Kun Napoleon luopui vallasta vuonna 1814, Eurooppa ja ennen kaikkea Ranska olivat suuressa sekasorrossa. Wienin kongressi kokoontui piirtämään maanosan poliittisen kartan uudelleen. Kongressiin osallistui suuri joukko Euroopan maita. Päätöstä hallitsi kuitenkin neljä tärkeintä valtaa. Nämä vallat olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta, Venäjä ja Preussi, jota edusti kuningas Fredrik Vilhelm III. Toinen hyvin tärkeä henkilö kongressissa oli Charles Maurice de Talleyrand. Hän oli Napoleonin alainen ranskalainen diplomaatti. Ranskaa pidettiin vihollisvaltiona.

Talleyrand ehdotti, että Eurooppa palaisi ensimmäiseen, "lailliseen" hallitukseensa. Hän tarkoitti Napoleonia edeltävää hallitusta. Kongressin jäsenet hyväksyivät tämän suunnitelman suurelta osin. Ranska palasi vuoden 1789 rajoihinsa, ja Bourbonien talo palasi valtaistuimelle. Kongressin mielestä Ranskan ja Euroopan poliittinen tilanne oli nyt palannut normaaliksi. Uusi kuningas Ludvig XVIII kuitenkin koki, että kansallismielisyyden ja demokratian aatteet olivat edelleen hänen maassaan. Niinpä he tekivät ja allekirjoittivat Charte constitutionnelle française, Ranskan perustuslain. Se tunnetaan myös nimellä La Charte. Tämä oli toinen asia, joka aloitti heinäkuun vallankumouksen.

Orléansin herttua

Kolme loistavaa päivää

maanantai, 26. heinäkuuta 1830

Ihmiset saivat nopeasti tietää Saint-Cloudin "ordonnances"-määräyksistä Le Moniteur -lehdestä. Työntekijät saivat vihaisesti potkut, ja liiketoiminta lopetettiin. Työttömyys, joka oli kasvanut alkukesästä, lisääntyi. "Suurella määrällä... työläisiä ei siis ollut muuta tekemistä kuin protestoida."

Journal des débatsin, Le Moniteur Universelin (Le Moniteur) ja Le Constitutionnelin kaltaisten sanomalehtien painaminen oli jo lopetettu. Tämä johtui uudesta laista. Lähes 50 toimittajaa 12 kaupunkilehdestä kokoontui liberaalin Le National -lehden toimitiloissa. Siellä he allekirjoittivat vastalauseen ja lupasivat, että heidän sanomalehtensä jatkaisivat ilmestymistään.

Samana iltana poliisi tuli lehdistön luo ja vei pois lainvastaiset sanomalehdet. Vihainen, työtön väkijoukko huusi kiivaasti: "A bas les Bourbons!". "Vive la Charte!" Armand Carrel, tasavaltalainen toimittaja, kirjoitti Le National -lehdessä:

"Ranska... palaa takaisin vallankumoukseen hallituksen itsensä toimesta... laillinen järjestelmä on nyt keskeytynyt, voimankäytön järjestelmä on alkanut... tilanteessa, johon olemme nyt joutuneet, tottelevaisuus on lakannut olemasta velvollisuus...". On Ranskan asia arvioida, kuinka pitkälle sen oman vastarinnan pitäisi ulottua."

Aivan kuin unimaailmassa elävä Pariisin poliisipäällikkö kirjoitti illalla: " ...täydellisin rauha vallitsee edelleen pääkaupungin kaikissa osissa". Mitään ... huomiota herättävää tapahtumaa ei ole kirjattu minulle tulleisiin raportteihin.""

Léon Cogniet'n maalaus "Heinäkuun kohtauksia 1830". Maalaus kertoo vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksesta.