Joosua, Nuunin poika, on henkilö Raamatussa. Hän oli Mooseksen lähin apulainen ja sotapäällikkö, joka nousi Mooseksen jälkeen Israelin johtoon ja johti kansan Luvattuun maahan vajoamisessa ja sen valloittamisessa. Joosuaa käytettiin kenraalina Amalekia vastaan, kun Amalek hyökkäsi israelilaisten kimppuun.
Varhaiset tehtävät ja maineen synty
Kun Mooses nousi Siinain vuorelle hakemaan Tooraa Jumalalta, Joosua jäi vuoren juurelle odottamaan Mooseksen paluuta. Hän ei aluksi tiedä, että kansa on palvonut kultaista vasikkaa epäjumalana, ennen kuin Mooses palaa ja kertoo siitä hänelle.
Mooseksen aikana Joosua joutui myös tilanteeseen, jossa kahdesta miehestä nimeltä Eldad ja Medad tuli profeettoja. Joosua oli aluksi ärtynyt, koska hänen mielestään vain Mooseksen tulisi toimia profeettana. Mooses kuitenkin vastasi, että jos se olisi hänen asiansa, koko kansa olisi profeettoja — korostaen, että Jumalan henki voi toimia laajemmin kuin yksittäisen johtajan kautta.
Nimenmuutos ja vakoojan tehtävä
Kävi ilmi, että Joosuan alkuperäinen nimi oli Hoosea. Mooses muutti hänet kutsumaan Joosuaksi (nimi joka kuvastaa Jumalan pelastavaa vaikutusta) ja lähetti hänet yhdeksi kahdestatoista vakoojasta Kanaaniin. Siellä vain Joosua ja Kaaleb kertoivat rohkeasti, että Luvattuun maahan kannattaa mennä: heidän mukaansa Jumala auttaisi heitä voittamaan maassa asuvat kansat, kuten oli tapahtunut Egyptin vapautuksen yhteydessä. Kymmenen muuta vakoojaa julisti pelon vallassa valloittamisen mahdottomaksi, ja tämä epäluottamus johti Israelin pitkään vaellusaikaan erämaassa.
Joosuan johtajuus ja valloittamiset
Kun Mooses kuolee, hän nimittää Jumalan käskystä Joosuan israelilaisten johtajaksi. Kansan surua Mooseksen kuolemasta kesti Raamatun mukaan kolmekymmentä päivää, jonka jälkeen Joosua sai Jumalan käskyn valloittaa Kanaanin.
- Jordanin ylitys: Joosua johdatti kansan yli Jordan-joen; ylitys kuvataan ihmeelliseksi tapahtumaksi, jossa veden virtaus pysähtyy, kun kansa astuu joen yli.
- Jerikon kukistuminen: kuuluisin kertomus on Jerikon valloitus, jossa sotajoukot kiersivät muuria pystyssä seitsemän päivänä ja muurit lopulta sortuivat, kun kansa huusi ja papit soittivat.
- Muita sotaretkiä: Joosua johti hyökkäyksiä myös Ai:hin sekä eteläisiin ja pohjoisiin liittokuntiin. Hänen johtamillaan sotaretkillä israelilaiset alkoivat vakiinnuttaa asemiaan Kanaanin eri osissa.
Joosua voitti useita kanaanilaiskansoja ja -kaukaloita, hajottaen liittoumia ja valloittaen alueita, mutta Raamatun kertomus sotien laajuudesta ja niiden historiallisesta yksityiskohdista on herättänyt myös erilaista tulkintaa ja tutkijoiden väittelyä. Joosua jakoi vallatut alueet myöhemmin Israelin kahdentoista heimon kesken, perusti turvakaupunkeja ja jakeen Leevin kaupunkeja.
Hallinto, liitonvahvistus ja kuolema
Joosua pyrki pitämään yllä Mooseksen antamia käskyjä ja liiton yhteistä vaalimista. Eräs tärkeä hetki hänen loppukaudellaan oli liiton uudistaminen Shekemissä, jossa hän haastoi kansan sitoutumaan Jumalan tahtoon ja hylkäämään epäjumalanpalveluksen. Lopuksi Raamatun mukaan Joosua kuoli 110 vuoden iässä ja hänet haudattiin hänen perintöalueelleen Timnat-Serahiin, Efraimin vuoristoon.
Nimi ja perintö
Joosuan nimi on peräisin nimenmuutoksesta: alkuperäinen Hoosea (Hoosea/Hooshеa) muutettiin muotoon Joosua (hepr. Yĕhōšuaʿ / Yehoshua), jonka merkitys on liitetty Jumalan pelastukseen — usein käännetään muotoon "Herra on pelastus" tai "Jumala pelastaa". Hänen nimensä mukaisesti on Raamatussa nimetty kirja Raamatussa on hänen mukaansa nimetty kirja nimeltä Joosuan kirja, joka kertoo pääosin hänen johtamistaan valloittamisista ja maanjakoprosessista.
Joosuan hahmo on keskeinen juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä: hän edustaa uskollista seuraajaa, joka jatkaa edeltäjänsä työn ja pitää huolta liiton vaalimisesta. Samalla hänen sotilaallinen toiminta ja valloitukset ovat nykyaikana herättäneet myös historioitsien ja teologien keskustelua siitä, miten Raamatun kertomukset suhteutuvat arkeologisiin ja historiallisiin aineistoihin.