Lamarckismi
Lamarckismi (myös Lamarckin evoluutio) on evoluutiota koskeva hypoteesi. Evoluutio pyrkii selittämään, miten lajit muuttuvat ajan myötä. Nykyään ainoa laajalti hyväksytty evoluutioteoria on Charles Darwinin ajatusten pohjalta kehitetty evoluutioteoria.
Lamarckismin kehitti Jean-Baptiste de Lamarck. Hän perusti ajatuksensa jossain määrin Charles Darwinin isoisän Erasmus Darwinin ajatuksiin. Lamarckismin mukaan yksilöt eivät periydy vain vanhemmiltaan saamiaan asioita, vaan myös joitakin asioita, jotka he ovat kokeneet elämänsä aikana. Esimerkkinä hän mainitsi kirahvit. Kirahvien, joilla on pitkä kaula, on täytynyt kehittyä esi-isistä, joilla oli paljon lyhyempi kaula. Hänen ajatuksensa oli, että aikuisten oli venytettävä kaulaansa tavoittaakseen lehtiä korkeilta oksilta. Siksi lapset perivät hänen mukaansa pidemmät kaulat. Tätä ajatusta kutsutaan hankittujen ominaisuuksien periytymiseksi.
Vaikka Darwin ei täysin eronnut näistä ajatuksista, hänen luonteenomainen ajatuksensa luonnonvalinnasta liittyy yksilöiden suhteelliseen selviytymiseen ja lisääntymismenestykseen. Paremmin sopeutuneet muodot jättävät keskimäärin enemmän jälkeläisiä. Tämä muuttaa alleelien osuutta populaatiossa.
Gregor Mendel löysi joitakin perinnöllisyyden perussääntöjä. Nämä Mendelin periytymissäännöt ovat täysin ristiriidassa Lamarckin hypoteesien kanssa, mutta sopusoinnussa luonnonvalinnan kanssa. Tämä selittää, miksi Lamarckin ajatuksia ei enää pidetä hyvänä selityksenä evoluutiolle. Lamarck ja Darwin ovat yhtä mieltä siitä, että evoluutiota on tapahtunut.
Lamarckin teoria
Joidenkin mielestä "Lamarckismin" tunnistaminen pelkästään hankittujen ominaisuuksien periytymiseen on liiallista yksinkertaistamista, jota toistetaan oppikirjoissa toistuvasti. Stephen Jay Gould kirjoitti, että 1800-luvun lopun evolutionistit "lukivat Lamarckin uudelleen, heittivät sen sisuskalut sivuun... ja nostivat yhden mekaniikan näkökohdan - hankittujen ominaisuuksien periytymisen - keskeiseen asemaan, jota se ei koskaan ollut Lamarckille itselleen". Hän väitti, että "Lamarckilaisuuden rajoittaminen tähän suhteellisen pieneen ja epäselvään Lamarckin ajattelun nurkkaan on leimattava enemmän kuin vääräksi nimeksi ja todella häpäisemään miehen ja hänen paljon kattavamman järjestelmänsä muistoa". Gould kannatti "lamarckilaisuuden" laajempaa määrittelyä Lamarckin yleisen evoluutioteorian mukaisesti.
Kuten Michael Ghiselinin ja Stephen Jay Gouldin kaltaiset tiedehistorioitsijat ovat kuitenkin huomauttaneet, mikään näistä näkemyksistä ei ollut Lamarckin alkuperäinen. Päinvastoin, Lamarckin panos oli systemaattinen teoreettinen kehys evoluution ymmärtämiseksi. Hän näki evoluution koostuvan kahdesta prosessista;
- Le pouvoir de la vie (monimutkaistuva voima) - jossa nesteiden luonnollinen, alkemistinen liike syövyttää kudoksista elimiä, jotka johtavat yhä monimutkaisempaan rakenteeseen riippumatta siitä, käytetäänkö elintä vai ei. Tämä ajaisi eliöitä yksinkertaisista muodoista monimutkaisiin muotoihin.
- L'influence des circonstances (sopeutumisvoima) - jossa hahmojen käyttö ja käytöstä poistaminen johti siihen, että organismit sopeutuivat paremmin ympäristöönsä. Tämä veisi organismeja sivusuunnassa pois polulta yksinkertaisesta monimutkaiseen ja erikoistaisi ne ympäristöönsä.
Pohjimmiltaan ympäristön muutos saa aikaan muutoksen tarpeissa (besoins), mikä johtaa muutokseen käyttäytymisessä, muutokseen elinten käytössä ja kehityksessä, muutokseen muodossa ajan myötä - ja siten lajin asteittaiseen muuntumiseen (muutokseen).
Nykyaikainen näkemys on, että kumpaakaan hänen kahdesta "voimastaan" ei ole olemassa; Lamarckin ansioksi voidaan lukea ensimmäinen täysin valmis selostus evoluutiosta. Hänen käsityksensä evoluution synnystä ovat kuitenkin täysin virheellisiä.
Kirahvin kaulan evoluutiota käytetään usein esimerkkinä Lamarckismin selityksissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on lamarckismi?
V: Lamarckismi (jota kutsutaan myös nimellä Lamarckin evoluutio) on väärä hypoteesi evoluutiosta. Sen ehdotti Jean-Baptiste de Lamarck, ja se yrittää selittää, miten lajit muuttuvat ajan myötä.
K: Miten se eroaa yleisesti hyväksytystä evoluutioteoriasta?
V: Nykyisin yleisesti hyväksytty evoluutioteoria on Charles Darwinin ajatusten pohjalta kehitetty evoluutioteoria. Lamarckismin mukaan yksilöt eivät periydy vain vanhemmiltaan saamiaan asioita, vaan myös joitakin asioita, joita he ovat kokeneet elämänsä aikana. Tätä ajatusta kutsutaan hankittujen ominaisuuksien periytymiseksi, ja se eroaa Darwinille ominaisesta luonnonvalinnan ajatuksesta, joka liittyy yksilön suhteelliseen selviytymiseen ja lisääntymismenestykseen.
Kysymys: Kuka oli Erasmus Darwin?
V: Erasmus Darwin oli Charles Darwinin isoisä, ja Jean-Baptiste de Lamarck käytti jossain määrin hänen ajatuksiaan, kun hän esitti evoluutiohypoteesinsa.
K: Mitä esimerkkiä Lamarck käytti havainnollistamaan hypoteesiaan?
V: Havainnollistaakseen hypoteesiaan hän käytti esimerkkinä kirahveja. Hän esitti, että aikuisten oli venytettävä kaulaansa tavoittaakseen lehtiä korkeilta oksilta, ja siksi lapset perivät pidemmät kaulat kuin heidän esi-isillään oli ollut ennen heitä.
Kysymys: Miten mendeliläinen periytyminen on ristiriidassa Lamarckin hypoteesien kanssa?
V: Gregor Mendel löysi joitakin perinnöllisyyden perussääntöjä, jotka ovat täysin ristiriidassa Lamarckin hypoteesien kanssa, mutta sen sijaan sopusoinnussa luonnonvalinnan kanssa. Tämä selittää, miksi Lamarckin ajatuksia ei enää nykyään pidetä hyvänä selityksenä evoluutiolle.
Kysymys: Mistä molemmat teoriat ovat yhtä mieltä?
V: Molemmat teoriat ovat yhtä mieltä siitä, että evoluutiota on tapahtunut jossain vaiheessa historiaa.
