Aristarkhos Samoslainen – varhainen heliosentrinen tähtitieteilijä
Aristarkhos Samoslainen — antiikin heliosentrisyyden pioneeri: Aurinkokeskeinen mallinsa, vaikutteet ja tieteellinen kohtalo.
Aristarkhos (310 eaa. - noin 230 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä ja matemaatikko. Hänen mallinsa on ensimmäinen tunnettu malli, jonka mukaan Aurinko oli tunnetun maailmankaikkeuden keskipisteessä ja Maa sen ympärillä (ks. Aurinkokunta).
Aristarkhos sai vaikutteita Crotonin Filolakselta, mutta hän tunnisti "keskeisen tulen" Auringoksi ja asetti muut planeetat oikeaan järjestykseen niiden etäisyyden suhteen Auringon ympärillä. Hänen tähtitieteelliset ajatuksensa hylättiin usein Aristoteleen ja Ptolemaioksen geosentristen teorioiden hyväksi.
Elämä ja työ
Aristarkhos oli kotoisin Samos-saarelta ja toimi todennäköisesti myös Aleksandriassa, joka oli antiikin oppimisen keskus. Hän on tunnettu sekä teoreettisesta ajattelustaan että yrityksistään mitata taivaankappaleiden suhteellisia etäisyyksiä ja kokoja matemaattisin menetelmin.
Tieteelliset saavutukset
- Varhainen heliosentrinen malli: Aristarkhos esitti ajatuksen, että Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. Tämä oli merkittävä poikkeama antiikin vallitsevasta käsityksestä.
- Mitat ja etäisyydet: Hän kirjoitti teoksen, joka tunnetaan suomeksi yleensä nimellä Auringon ja Kuun suuruuksista ja etäisyyksistä. Siinä hän käytti geometrisia menetelmiä ja kuunvaiheita arvioidakseen Auringon ja Kuun etäisyyksiä ja kokoja suhteessa toisiinsa ja Maahan. Aristarkhos arvioi esimerkiksi Auringon olevan huomattavasti kauempana kuin Kuu (hänen arvionsa Auringon etäisyyden suhdeluvuksi Kuun etäisyyteen oli noin 19:1), mistä hän päätteli Auringon suuren kooksi verrattuna Maahan.
- Tähdistön etäisyys ja parallaksi: Aristarkhos huomasi, että tähtien liikevoimien selitys edellyttäisi hyvin suuria etäisyyksiä, mikä palveli hänen heliosentrista selitystään. Hän myös ymmärsi, että tähtien havaittavan parallaksin puute olisi luonnollista, jos tähdet ovat erittäin kaukana.
Lähteet ja vaikutus
Aristarkhoksen heliosentrisestä mallista itse alkuperäisteos on osittain kadonnut; sen tunteminen perustuu pääasiassa viittauksiin muissa antiikin teoksissa, erityisesti Arkhimedeen teoksessa "Sandreckoner" ja Plutarchoksen huomautuksiin. Hänen ajatuksensa eivät saaneet laajaa hyväksyntää antiikin aikana, koska havaintovälineet eivät voineet osoittaa tähtien parallaksia ja geosentrinen malli oli filosofisesti ja havainnoillisesti vallitseva.
Perintö
Aristarkhosia pidetään usein ensimmäisenä tunnettuuna heliosentrisen ajatuksen esittäjänä. Hänen näkemyksensä jäi marginalisoiduksi vuosisadoiksi, mutta niitä muistettiin ja viittauksia niihin löytyi myöhemmiltä antiikin kirjoittajilta. Renessanssin ja varhaismodernin ajan tähtitieteessä hänen ideansa saivat uutta huomiota, kun Nikolaus Kopernikus kehitti 1500-luvulla uuden heliosentrisen mallin. Aristarkhoksen työ on siksi tärkeä askel kohti modernia astronomiaa: se osoittaa, että aurinkokeskeinen ajattelutapa oli tunnettu jo antiikissa, vaikka sen empiirinen vahvistus tapahtui vasta paljon myöhemmin.
Henkilökohtaiset tiedot
Hänen nimensä on kreikankielisin kirjaimin Ἀρίσταρχος, joka on translitteroituna Aristarchos. Hän syntyi Samoksen saarella, itäisellä Egeanmerellä.
Heliosentrismi
Heliosentrismi on ajatus auringosta keskipisteenä. Alkuperäinen teksti on kadonnut, mutta Arkhimedesin kirjassa The Sand Reckoner on viittaus Aristarchoksen toiseen teokseen, jossa hän esitti heliosentrisen mallin vaihtoehtoiseksi hypoteesiksi. Arkhimedes kirjoitti:
Te (kuningas Gelon) tiedätte, että "maailmankaikkeus" on nimitys, jonka useimmat tähtitieteilijät antavat pallolle, jonka keskipiste on Maan keskipiste ja jonka säde on yhtä suuri kuin Auringon keskipisteen ja Maan keskipisteen välinen suora linja. Tämä on yleinen selitys, jonka olette kuulleet tähtitieteilijöiltä. Mutta Aristarkhos on julkaissut kirjan, joka koostuu tietyistä hypoteeseista, joissa tehtyjen oletusten seurauksena käy ilmi, että maailmankaikkeus on moninkertaisesti suurempi kuin äsken mainittu "maailmankaikkeus". Hänen hypoteesinsa ovat, että kiintotähdet ja Aurinko pysyvät liikkumattomina, että maapallo pyörii Auringon ympäri ympyrän kehällä, jolloin Aurinko sijaitsee keskellä lattiaa, ja että kiintotähtien pallo, joka sijaitsee saman keskipisteen ympärillä kuin Aurinko, on niin suuri, että ympyrä, jolla hän olettaa maapallon pyörivän, on sellaisessa suhteessa kiintotähtien etäisyyteen kuin pallon keskipiste on sen pinta-alaan nähden.
- Hiekka Reckoner
Aristarkhos siis uskoi, että tähdet olivat hyvin kaukana, mikä on tärkeä askel. Siksi ei ollut havaittavissa parallaksia eli tähtien liikettä toisiinsa nähden, kun Maa liikkuu Auringon ympäri. Tähdet ovat paljon kauempana kuin antiikin aikana yleisesti oletettiin, ja tähtiparallaksin pieni määrä on havaittavissa vain kaukoputkilla.
Vanha geosentrinen malli selitti planeettaparallaksin, ja sen oletettiin olevan syy siihen, miksi tähtiparallaksia ei havaittu. Heliosentrisen näkemyksen hylkääminen oli yleistä, kuten seuraavasta Plutarkhoksen kappaleesta käy ilmi (Kuun kiertoradalla olevasta näennäisestä kasvosta):
Kleanthes [Aristarkoksen aikalainen ja stoalaisten johtaja] ajatteli, että kreikkalaisten velvollisuus oli syyttää Aristarkosta jumalattomuudesta, koska hän oli laittanut liikkeelle maailmankaikkeuden sydämen ... olettaen taivaan pysyvän levossa ja maan pyörivän vinossa ympyrässä, kun se samalla pyörii oman akselinsa ympäri.
- Tassoul, Auringon ja tähtien fysiikan tiivis historia.
Ainoa muu antiikin tähtitieteilijä, joka tunnetaan nimeltä ja jonka tiedetään kannattaneen Aristarkhoksen heliosentristä mallia, oli Seleukos, hellenistinen tähtitieteilijä, joka eli sata vuotta Aristarkhoksen jälkeen.
Kopernikus elvytti heliosentrisen teorian menestyksekkäästi lähes 1800 vuotta myöhemmin, minkä jälkeen Johannes Kepler ja Isaac Newton antoivat teoreettisen selityksen, joka perustui fysiikan lakeihin, nimittäin Keplerin lakeihin planeettojen liikkeestä ja Newtonin lakeihin gravitaatiovetovoimasta ja dynamiikasta.
Precession
Vatikaanin kirjastossa on säilynyt kaksi muinaista käsikirjoitusta, joissa on arvioita vuoden pituudesta. Ainoa muinainen tiedemies, joka mainitsee kaksi eri arvoa, on Aristarkhos. Molemmat ovat lähellä Hipparkhoksen ja Ptolemaioksen myöhemmin käyttämiä arvoja, ja ilmoitettu prekessio on lähes täsmälleen yksi aste vuosisataa kohti, mikä on liian alhainen arvo. Kaikki myöhemmät tähtitieteilijät käyttivät 1 asteen prekessiota vuosisataa kohti arabien aikaan asti. Aristarkhoksen aikaan oikea arvo oli noin 1,38 astetta vuosisadassa.
Aristarkoksen 3. vuosisadalla eaa. tekemät laskelmat (vasemmalta) auringon, maan ja kuun suhteellisesta koosta 10. vuosisadan jKr. kreikkalaisesta kopiosta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Aristarkhos Samosilainen?
V: Aristarkos oli antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä ja matemaatikko.
K: Mikä oli Aristarkoksen malli maailmankaikkeudesta?
A: Aristarkhoksen maailmankaikkeusmallissa aurinko oli keskipisteenä ja maa pyöri sen ympärillä.
K: Miten Aristarkhos vaikutti työhönsä?
V: Aristarkhokseen vaikutti toinen filosofi ja matemaatikko nimeltä Philolaus Crotonilainen.
K: Mitä Aristarkhos nimitti "keskeiseksi tuleksi"?
V: Aristarkhos tunnisti "keskeisen tulen" auringoksi.
K: Missä järjestyksessä Aristarkhos sijoitti planeetat Auringon ympärille?
V: Aristarkhos sijoitti planeetat oikeaan järjestykseen niiden etäisyyden mukaan Auringon ympäri.
K: Miten muut ottivat Aristarkhoksen ajatukset vastaan tuolloin?
V: Aristarkhoksen tähtitieteelliset ajatukset hylättiin usein Aristoteleen ja Ptolemaioksen geosentristen teorioiden hyväksi.
K: Mikä oli Aristarkhoksen arvioitu elinikä?
V: Aristarkhos eli noin vuodesta 310 eaa. vuoteen 230 eaa. asti.
Etsiä