Lisäviiva nuottikirjoituksessa: määritelmä ja käyttö

Selkeä opas lisäviivan merkitykseen ja käyttöön nuottikirjoituksessa — määritelmä, käytännön esimerkit ja vaihtoehdot (8va) aloittelijoille ja ammattilaisille.

Lisäviiva on lyhyt viiva, jota käytetään nuottikirjoituksessa sellaisten nuottien merkitsemiseen, jotka olisivat muuten liian korkealla tai liian matalalla sijoitettaviksi mille tahansa viiteen viivaiseen nuottiviivastoon. Lisäviiva piirretään nuottiviivojen suuntaisesti ja yleensä hieman nuottipään pituutta pidempänä; nuottipää (nuottipallo) sijoitetaan lisäviivalle tai sen ylä- tai alapuolella olevaan tilaan, jolloin sävelarvo määräytyy lisäviivan suhteessa tavallisiin viivoihin ja väleihin.

Käytännössä lisäviivoja käytetään maltillisesti. Yleisiä huomioon otettavia seikkoja:

• Yksi–kolme lisäviivaa on tavallista ja lukijalle helposti hahmotettavissa; neljä tai useampi lisäviiva tekee kirjoituksesta vaikealukuista, minkä takia säveltäjä tai sovittaja usein vaihtaa nuotinlukua, muuttaa avainta tai käyttää oktaavimerkintää.
• Oktaavimerkintä, esimerkiksi "8va" (ottava), ilmoittaa, että nuotit on soitettava yhden oktaavin korkeammalla (kun merkki on nuottiviivan yläpuolella) tai matalammalla (kun merkki on alapuolella) kuin kirjoitettu. Tämä on selkeä vaihtoehto monen lisäviivan käyttämiselle.
• Lisäviivat piirretään lyhyinä ja tasaisin välein siten, että niiden etäisyys vastaa tavallisen viivaston viivojen välistä etäisyyttä. Ne eivät ulotu yhtä pitkälle kuin koko viivasto, vaan yleensä hieman nuottipään molemmin puolin.
• Kun merkitään etumerkkejä (äkkisävel, alennus tms.) lisäviivalle sijoittuvaan nuottiin, etumerkki asetetaan samalla tavalla kuin tavalliseen nuottiin — etumerkki sijoitetaan nuottipään eteen ja linjautuu nuottipään kanssa vaikka lisäviiva kulkisi pään läpi.

Muuta käytännön tietoa ja huomioon otettavaa: kun nuotteja palkkeineen (beameineen) yhdistetään, palkit liitetään nuottien varsien mukaan kuten tavallisesti; lisäviivat eivät korvaa palkkeja eivätkä ole palkkien jatke. Sitovat, legatot ja muut viivat piirretään samalla tavalla, mutta niiden suhde lisäviivoihin voi vaatia pientä säätöä, jotta merkintä säilyy selkeänä. Aiemmassa nuotinnuksessa ja nykyisessä nuottien painatuksessa noudatetaan yleensä käytäntöjä, jotka pitävät lisäviivat lyhyinä ja tasaisin välein piirrettyinä, jotta lukija voi nopeasti hahmottaa sävelkorkeuden ilman ylimääräistä työtä.

Yhteenvetona: lisäviiva on yksinkertainen ja tehokas keino laajentaa viivaston kattamaa äänialaa, mutta selkeyden vuoksi sen käyttöä rajoitetaan. Vaihtoehtoja lisäviivojen runsaille pinnoille ovat nuotinluvun (clef-) vaihto ja oktaavamerkinnät (esim. 8va), jotka tekevät nuoteista helpommin luettavia soittajalle.

Hae kirjaimella