Paikka: Paikka: Pieni kylä Baskimaassa.
[Schirmerin englanninkielisessä partituuripainoksessa todetaan, että toiminta tapahtuu "pienessä italialaisessa kylässä"].
Aika: 1700-luvun loppu
1. näytös
Nemorino, köyhä talonpoika, on rakastunut Adinaan, kauniiseen maanomistajaan. Adina kiusaa Adinoa näennäisellä välinpitämättömyydellään. Kun Nemorino kuulee Adinan lukevan työläisilleen Tristanin ja Isolden tarinaa, hän harkitsee taikajuoman käyttöä saadakseen Adinan rakkauden. Hän pelkää Adinan rakastavan kersantti Belcorea. Kersantti ilmestyy rykmenttinsä kanssa. Hän kosii Adinaa. Kiertävä puoskari Dulcamara saapuu paikalle ja myy pullotettua parannuskeinoa kaupunkilaisille. Nemorino kysyy Dulcamaralta, olisiko hänellä mitään Isolden lemmenjuoman kaltaista. Dulcamara sanoo, että hänellä on. Hän myy sitä Nemorinolle hintaan, joka vastaa Nemorinon taskujen sisältöä. Pullossa on vain viiniä. Päästäkseen ajoissa pakoon Dulcamara kertoo Nemorinolle, että juoma vaikuttaa vasta seuraavana päivänä. Nemorino juo sitä ja tuntee sen vaikutukset välittömästi.
Eliksiirin rohkaisemana Nemorino kohtaa Adinan. Tämä kiusaa häntä armottomasti, ja yleisö aistii, että vetovoima voisi olla molemminpuolista, ellei kersantti Belcore olisi kosinut häntä. Heidän hääpäivänsä on nimittäin sovittu kuuden päivän päähän. Nemorinon luottamus siihen, että hän voittaa Adinan huomenna eliksiirin avulla, saa hänet toimimaan välinpitämättömästi Adinaa kohtaan. Tämä suututtaa Adinaa, mutta hän yrittää peittää tunteensa. Sen sijaan hän korottaa panosta suostumalla kersantti Belcoren vaihtoehtoiseen ehdotukseen: he menisivät heti naimisiin, sillä Belcore on juuri saanut käskyn, että rykmentin on lähdettävä matkaan seuraavana aamuna. Sekä Adina että kersantti arvioivat Nemorinon reaktiota tähän uutiseen, kersantti suuttumuksella ja Adina epätoivolla. Nemorino joutuu paniikkiin ja huutaa tohtori Dulcamaraa avukseen.
2. näytös
Adinan ulkoilmahäät ovat täydessä vauhdissa. Tohtori Dulcamara on paikalla ja esittää Adinan kanssa laulun vieraiden viihdyttämiseksi. Notaari saapuu tekemään avioliitosta virallisen. Adina on surullinen nähdessään, että Nemorino ei ole tullut paikalle. Kaikki menevät sisälle allekirjoittamaan avioehtosopimuksen. Dulcamara jää kuitenkin ulos ja tarjoilee ruokaa ja juomaa. Nemorino ilmestyy, näkee notaarin ja tajuaa menettäneensä Adinan. Hän näkee tohtorin ja anoo tältä kiivaasti lisää eliksiiriä, joka vaikuttaa välittömästi. Mutta koska Nemorinolla ei ole rahaa, tohtori kieltäytyy ja katoaa sisälle. Ylikonstaapeli tulee ulos yksin ja ihmettelee ääneen, miksi Adina on yhtäkkiä lykännyt häitä ja sopimuksen allekirjoittamista. Nemorino huomaa kilpailijansa, mutta on voimaton tekemään mitään. Kersantti kysyy Nemorinon masennuksesta. Kun Nemorino sanoo, ettei hänellä ole rahaa, Belcore ehdottaa heti, että jos hän liittyy armeijaan, hän saa palkkansa heti. Hän esittää sopimuksen, jonka Nemorino allekirjoittaa (X:llä) vastineeksi rahasta, jonka Belcore antaa hänelle heti. Nemorino vannoo yksityisesti lentävänsä Dulcamaraan hakemaan lisää juomaa, kun taas Belcore miettii, että hän on helposti hävittänyt kilpailijansa lähettämällä tämän sotaan.
Myöhemmin samana iltana kylän naiset juoruavat, että Nemorino ei tiedä perineensä juuri suuren omaisuuden edesmenneeltä sedältään. He näkevät Nemorinon, joka on selvästi käyttänyt sotilasavustuksensa ja ostanut ja nauttinut suuren määrän "eliksiiriä" (taas viiniä) tohtori Dulcamaralta. Naiset lähestyvät Nemorinoa liian ystävällisesti tervehtien, jollaisia Nemorino ei ole koskaan nähnyt. Tämä on Nemorinolle todiste siitä, että tämä eliksiiriannos on toiminut. Adina näkee Nemorinon iloisella tuulella ja ihmettelee tohtori Dulcamaran kohdatessaan, mikä häneen on mennyt. Dulcamara, joka ei tiedä, että Adina on Nemorinon kiintymyksen kohde, kertoo tälle tarinan ihastuneesta mäntistä, joka käytti viimeisetkin penninsä eliksiiriin ja jopa kuittasi elämänsä pois ja liittyi armeijaan saadakseen lisää rahaa, niin epätoivoisesti hän halusi voittaa jonkun nimeämättömän julman kaunottaren rakkauden. Adina tajuaa heti Nemorinon vilpittömyyden ja katuu, että kiusasi häntä. Hän ihastuu Nemorinoon ja paistattelee tämän rakkauden vilpittömyydessä. Dulcamara tulkitsee tämän käytöksen jonkinlaiseksi sairaudeksi, joka vaatii parannusta jollakin hänen juomistaan.
| 
| | "Una furtiva lagrima" lauloi Enrico Caruso vuonna 1911 Victor Talking Machine Companylle. | | | (Vasemmalla) Gaetano Donizetti noin 1835 | |
| | | Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |
He lähtevät. Nemorino ilmestyy yksin, mietteliäänä ja miettii kyyneltä, jonka hän näki Adinan silmässä, kun hän ei välittänyt Adinasta aiemmin. Pelkästään tuon kyyneleen perusteella hän on vilpittömästi vakuuttunut siitä, että Adina rakastaa häntä. Nemorina astuu sisään ja kysyy, miksi hän on päättänyt liittyä armeijaan ja lähteä kaupungista. Kun Nemorino sanoo etsivänsä parempaa elämää, Adina vastaa kertoen, että häntä rakastetaan ja että hän on ostanut kersantti Belcoren sotilassopimuksen. Hän tarjoaa peruuntunutta sopimusta Nemorinolle ja pyytää tätä ottamaan sen. Hän on nyt vapaa. Nemorino sanoo kuitenkin, että jos hän jää, hän ei ole enää surullinen. Kun Nemorino ottaa sopimuksen, Adina kääntyy lähteäkseen. Nemorino uskoo Adinan hylkäävän hänet ja saa epätoivoisen kohtauksen ja vannoo, että jos häntä ei rakasteta, jos eliksiiri ei ole toiminut ja tohtori on huijannut häntä, hän voi yhtä hyvin lähteä ja kuolla sotilaana. Adina pysäyttää hänet ja tunnustaa rakastavansa häntä. Nemorino on haltioissaan. Adina anoo Adinaa antamaan anteeksi kiusaamisensa. Adina antaa hänelle suukon. Kersantti palaa ja näkee heidät syleilemässä. Adina selittää rakastavansa Nemorinoa. Kersantti suhtautuu uutiseen rauhallisesti ja toteaa, että maailmassa on paljon muitakin naisia. Dulcamara, laukut pakattuina, ilmestyy oviaukosta ja lisää, että hän toimittaa mielellään eliksiiriä kersantin seuraavaan valloitukseen. Väkeä on jo kokoontunut paikalle, ja kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että eliksiiri on tehnyt tehtävänsä, kun he hyvästelevät tohtorin.
