Les Six (lausutaan "Le sees") tarkoittaa ranskaksi "Kuusi". Les Six oli kuuden ranskalaisen säveltäjän ryhmä, joka ystävystyi noin vuonna 1920. He olivat tuohon aikaan nuoria ja heillä oli paljon yhteisiä ajatuksia musiikista. Säveltäjä Erik Satie kutsui heitä nimellä "Les Nouveaux Jeunes", mutta Henri Collet -niminen mies kutsui heitä eräässä kirjoittamassaan artikkelissa nimellä "Les Six", ja tätä nimeä käytettiin heistä aina sen jälkeen.
He yrittivät musiikissaan erota Richard Wagnerista ja muista romanttisen musiikin säveltäjistä sekä Debussysta ja Ravelista, jotka olivat kirjoittaneet impressionistista musiikkia. He halusivat myös säveltää yksinkertaisella tavalla sen sijaan, että käyttäisivät monimutkaisia rytmejä kuten Stravinsky tai kahdentoista äänen musiikkia kuten Arnold Schönberg. Monet heidän teoksistaan olivat melko lyhyitä. He pitivät voimakkaasta, maskuliinisesta musiikista, erityisesti jazzista.
Kuusi säveltäjää eivät pysyneet yhdessä kovin pitkään, sillä he kehittivät pian sävellyksissään omat persoonalliset tyylinsä.
Jäsenet
- Georges Auric (1899–1983)
- Louis Durey (1888–1979)
- Arthur Honegger (1892–1955)
- Darius Milhaud (1892–1974)
- Francis Poulenc (1899–1963)
- Germaine Tailleferre (1892–1983)
Musiikillinen suuntaus ja tyylipiirteet
Les Six ei ollut tiukasti järjestäytynyt koulukunta vaan ennemminkin löyhä nuorten säveltäjien joukko, jolla oli yhteisiä esteettisiä tavoitteita: selkeys, lyhyydet, keveys ja vastareaktio 1800‑luvun romanttisuuteen sekä impressionismiin. He halusivat palata suoraviivaisempaan ilmaisuun, käyttää kansan- ja populaarimusiikin elementtejä (myös jazzin vaikutus näkyi joissakin teoksissa) ja välttää liiallista tunteenkorostusta tai monimutkaista polyfoniaa.
Monet ryhmän jäsenistä suosivat myös huumoria, ironiaa ja teatterillisuutta sävellyksissään. Sävelletyissä lyhyissä kappaleissa korostuivat melodian ja rytmin suoruus sekä kirkas orkestrointi. Vaikka yhteisiä periaatteita oli, jokaisella jäsenellä säilyi oma persoonallinen ääni ja myöhempien vuosikymmenten aikana heidän tyylinsä erosivat merkittävästi toisistaan.
Tunnettuja teoksia ja vaikutus
Les Sixin jäsenten yksittäisiä tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi Darius Milhaudin jazz-vaikutteinen Le bœuf sur le toit (1920), Arthur Honeggerin orkesterikappale Pacific 231 (1923), Francis Poulencin baletti Les biches (1923) sekä useat liedit, kamariteokset ja elokuvamusiikit, joita eri jäsenet sävelsivät uransa aikana. Georges Auric tunnetaan myös myöhemmin elokuvamusiikistaan, Germaine Tailleferre pianolle ja kamarimusiikille suunnatuista teoksistaan ja Louis Durey laulumusiikistaan.
Vaikka Les Six ei muodostanut pitkäikäistä yhtenäistä koulukuntaa, heidän toimintansa 1920‑luvun alussa vaikutti ranskalaiseen musiikkielämään: he edistivät modernin mutta selkeän ilmaisun periaatteita ja toivat esiin populaarimusiikin vaikutukset taidemusiikkiin. Useat heistä saavuttivat myöhemmin kansainvälistä mainetta ja vaikuttivat 1900‑luvun musiikin kehitykseen omilla urillaan.
Yhteenveto
Les Six oli hetkellinen mutta merkittävä ilmiö 1920‑luvun Ranskassa: nuoria säveltäjiä yhdisti halu yksinkertaisempaan, suorempaan ja usein leikilliseen musiikkiin vastakohtana romanttiselle ja impressionistiselle perinteelle. Ryhmän jäsenet kehittyivät pian omiksi taiteilijoikseen, mutta heidän yhteinen aikansa jätti jälkensä ranskalaiseen ja eurooppalaiseen musiikkikulttuuriin.