Johtoaihe
Leitmotif (lausutaan [ˈlaɪːt.motif], "LITE-mow-teef") (myös leitmotiv) on saksankielinen sana, joka tarkoittaa johtavaa motiivia. Se on pieni musiikillinen teema, joka toistuu usein musiikkikappaleessa, hyvin usein oopperassa. Leitmotif liittyy musiikillisessa tarinassa johonkin henkilöön, asiaan tai ajatukseen. Johtomotiivi voi olla lyhyt sävel, mutta se voi olla myös rytmi tai pelkkä sointu.
Sanaa "leitmotif" käytetään toisinaan myös muissa asioissa, kuten kirjallisuudessa. Kirjassa se voi olla ajatus, joka toistuu tarinan aikana. Sitä voidaan käyttää myös elokuvissa tai videopeleissä.
Sana "leitmotif" liittyy erityisesti Richard Wagnerin oopperoihin. Leitmotif auttaa tekemään tarinasta dramaattisen ja sitomaan sen yhteen, koska se tekee musiikista helpommin ymmärrettävää. Joskus johtomotiivi vaihtuu oopperan aikana hahmon vaihtuessa. Leitmotiiveilla voidaan saada aikaan erilaisia dramaattisia vaikutuksia. Leitmotiivi voidaan esimerkiksi soittaa ennen kuin hahmo tulee näyttämölle, jolloin yleisö tietää, kuka on tulossa, ennen kuin näyttelijä on nähtävissä. Kolme esimerkkiä johtavista motiiveista Wagnerin kehäsyklistä Der Ring des Nibelungen ovat: pääjumala Wotanin (henkilö) johtava motiivi, Tarnhelmin, näkymättömyyskypärän, johtava motiivi (asia) ja rakkaudesta luopumisen johtava motiivi (ajatus).
Johtomotiivin käyttö ei ollut täysin uutta 1800-luvulla. Esimerkiksi Beethovenin viidennen sinfonian neljää ensimmäistä säveltä käytetään johtomotiivina koko sinfonian ajan. Carl Maria von Weber käytti sitä kuitenkin ensimmäisenä paljon oopperoissaan. Musiikkikriitikko nimeltä F. W. Jähns käytti sanaa kuvaamaan Weberin teoksia. Hector Berlioz kirjoitti Symphonie Fantastique -nimisen sinfonian, jossa on sävelmä, jota hän kutsui idée fixe ("kiinteä ajatus") kuvaamaan kahden hahmon välistä rakkautta.
Wagner ei itse asiassa käyttänyt sanaa "leitmotif". Hän kutsui tällaisia teemoja mieluummin "Grundthemaksi" (perusidea) tai yksinkertaisesti "motiiviksi". Jotkut ihmiset, kuten Eduard Hanslick, jotka eivät pitäneet Wagnerin musiikista, olivat sitä mieltä, että Wagnerin käyttämät leitmotifit tekivät musiikista liian yksinkertaista. Claude Debussy sanoi, että leitmotiivien käyttö oopperoissa oli kuin maailmassa, jossa hullut ihmiset esittäytyvät aina "käyntikortilla" ja alkavat sitten laulaa nimeään, jotta kaikki tietäisivät, mistä on kyse.
Monet muutkin säveltäjät käyttivät johtoaiheita samalla tavalla kuin Wagner, esimerkiksi Richard Strauss oopperoissaan, Elgar oratorioissa The Kingdom ja The Apostles tai Alban Berg oopperassaan Lulu.
Elokuvien dramatisoinnissa käytetään myös johtoaiheita tai musiikkiaiheita. Esimerkiksi kuuluisassa Jaws-teemassa käytetään hain johtomotiivia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on johtoajatus?
A: Leitmotiivi on pieni musiikillinen teema, joka toistuu usein musiikkikappaleessa, yleensä oopperassa. Se voi liittyä henkilöön, asiaan tai ajatukseen, ja se auttaa tekemään tarinasta dramaattisen ja sitomaan sen yhteen.
K: Kuka käytti ensimmäisenä oopperoissaan paljon johtomotiiveja?
V: Carl Maria von Weber oli ensimmäinen säveltäjä, joka käytti oopperoissaan runsaasti johtomotiiveja.
K: Miten Wagner viittasi tällaisiin teemoihin?
V: Wagner kutsui näitä teemoja mieluummin nimellä "Grundthema" (perusidea) tai yksinkertaisesti "Motiv".
Kysymys: Mitkä ovat esimerkkejä leitmotiiveista Wagnerin kehäsyklistä Der Ring des Nibelungen?
V: Kolme esimerkkiä johtavista motiiveista tästä teoksesta ovat pääjumala Wotanin (henkilö) johtava motiivi, Tarnhelmin, näkymättömyyskypärän (asia) johtava motiivi ja rakkaudesta luopumisen johtava motiivi (ajatus).
Kysymys: Onko muita säveltäjiä, jotka ovat käyttäneet samanlaisia tekniikoita?
V: Kyllä, monet muutkin säveltäjät ovat käyttäneet teoksissaan samanlaisia tekniikoita, kuten Richard Strauss oopperoissaan, Elgar oratorioissa The Kingdom ja The Apostles tai Alban Berg oopperassaan Lulu. Leitmotiiveja tai musiikkiaiheita käytetään myös elokuvien dramatisoinnissa. Esimerkiksi kuuluisassa Jaws-teemassa käytetään hain johtomotiivia.
Kysymys: Onko tämä tekniikka uusi?
V: Ei, tämä tekniikka ei ollut täysin uusi, kun Wagner teki sen tunnetuksi 1800-luvulla; Beethoven oli jo käyttänyt sitä motiivin tavoin viidennessä sinfoniassaan.
