Legionella-bakteeri (legionellatauti) – mitä se on, oireet ja ehkäisy

Legionella-bakteeri (legionellatauti): oireet, tartuntareitit ja tehokas ehkäisy. Lue tunnistus, hoito ja vinkit riskien vähentämiseen kotona ja julkisissa tiloissa.

Legionella-suku on patogeeninen gramnegatiivisten bakteerien ryhmä. Siihen kuuluvat lajit, jotka aiheuttavat keuhkokuumeen tyyppisen sairauden nimeltä Legionellan tauti ja lievän flunssan kaltaisen sairauden nimeltä Pontiac-kuume.

Se voi näkyä hopeatahrana. Legionellaa esiintyy yleisesti monissa ympäristöissä, kuten maaperässä ja vesistöissä, ja siitä on tunnistettu ainakin 50 lajia ja 70 kantaa.

Soluseinän sivuketjut sisältävät emäkset, jotka ovat vastuussa näiden organismien somaattisesta antigeenispesifisyydestä. Näiden sivuketjujen kemiallinen koostumus sekä komponenttien että eri sokerien järjestyksen osalta määrittää somaattisen tai O-antigeenin määritelmän luonteen, joka on olennainen keino monien gramnegatiivisten bakteerien serologisessa luokittelussa.

Legionella sai nimensä sen jälkeen, kun vuonna 1976 puhkesi tuolloin tuntematon "mysteeritauti", joka sairastutti. Tartunnan sai 221 ihmistä, joista 34 kuoli. Taudinpurkaus havaittiin ensimmäisen kerran American Legion - Yhdysvaltain sotaveteraanien yhdistyksen - kokoukseen osallistuneissa ihmisissä.

Tammikuun 18. päivänä 1977 syyksi todettiin aiemmin tuntematon bakteeri, joka myöhemmin nimettiin Legionellaksi.

Mitä Legionella on ja missä sitä esiintyy?

Legionella on gramnegatiivinen, aerobinen sauvabakteeri. Yleisin ihmisten sairauksia aiheuttava laji on Legionella pneumophila, mutta myös muita lajeja voi aiheuttaa infektioita. Bakteerit viihtyvät erityisesti lämpimässä ja seisovassa vesissä sekä biofilmeissä, joita muodostuu vesijärjestelmiin, suihkupäihin, porealtaille, jäähdytyspylväisiin (cooling towers) ja koristevesialtaisiin. Ne selviävät ja lisääntyvät usein myös amoebojen ja muiden alkueläinten sisällä, mikä suojaa niitä ympäristön haittavaikutuksilta.

Oireet ja taudinkuva

Legionellan aiheuttamat taudit jakautuvat pääosin kahteen muotoon:

• Legionellan tauti (Legionnaires’ disease) – vakava keuhkokuumeen kaltainen infektio. Oireita ovat kuume, vilunväristykset, yskä (aluksi kuiva, myöhemmin limainen), hengenahdistus, rintakipu, lihaskivut, päänsärky sekä usein myös ruoansulatuskanavan oireita kuten ripuli ja pahoinvointi. Potilaalla voi olla yleiskunnon heikkenemistä ja keskeisiä seerumin löydöksiä, kuten kohonnut CRP ja valkosolujen muutokset.
• Pontiac-kuume – lievempi, flunssan kaltainen sairaus, jossa on kuumetta, päänsärkyä ja lihaskipuja. Pontiacin tauti ei yleensä etene keuhkokuumeeksi ja paranee ilman erityistä antibioottihoitoa.

Inkubaatioaika Legionellan taudissa on tavallisesti noin 2–10 vuorokautta, mutta voi olla myös lyhyempi tai hieman pidempi. Pontiac-kuumeen oireet alkavat yleensä nopeammin, usein 24–48 tunnin kuluessa altistuksesta.

Tartuntatavat ja riskiryhmät

Legionella tarttuu useimmiten hengitysteitse aerosolien (pienten vesipisaroiden) kautta, joita syntyy esimerkiksi suihkuista, höyryistä, porealtaista, jäähdytys- ja ilmanvaihtojärjestelmien sumuttimista ja koristevesialtaista. Bakteeri ei yleensä leviä ihmisestä toiseen. Harvoissa tapauksissa infektio voi tapahtua myös esimerkiksi nielemisen tai aspiraation kautta (esimerkiksi kehittyneessä iässä tai nielemisvaikeuksien yhteydessä).

Erityisen alttiita vakavalle taudille ovat:

• iäkkäät ihmiset (yleensä yli 50-vuotiaat)
• tupakoitsijat
• ihmiset, joilla on kroonisia keuhkosairauksia (esim. COPD)
• immunosuppressiiviset potilaat (esim. elinsiirron saajat, kemoterapiapotilaat, pitkäaikaiset steroidilääkitykset)
• muut kroonisista sairauksista kärsivät (esim. munuaisten tai sydämen vajaatoiminta)

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, kuvantamiseen (rintakehän röntgen tai CT, joissa näkyy keuhkokuumeeseen viittaavia muutoksia) sekä laboratoriotutkimuksiin:

• Urinan antigenitesti on yleisesti käytetty ja nopea testimenetelmä erityisesti L. pneumophila serogroup 1:n toteamiseen.
• Hengitystie-eritteiden viljely (erityistekniikalla, esim. buffered charcoal yeast extract -alustalla) on herkin menetelmä ja mahdollistaa lajin ja kannan tunnistuksen.
• PCR suoraan hengitysteiden näytteistä voi antaa nopean ja herkemmän diagnoosin joissakin laboratorioissa.
• Vasta-ainetutkimukset voivat olla hyödyllisiä epidemiaselvityksissä, mutta niiden käyttö yksittäistapauksissa on rajoitetumpaa.

Hoitona käytetään yleensä antibiootteja, jotka tehoavat solunsisäisesti eläviin bakteereihin: ensimmäisenä vaihtoehtona ovat makrolidit (esim. atsitromysiini) tai fluorokinolonit (esim. levofloksasiini). Valinta riippuu potilaan iästä, raskaus- tai imetystilanteesta, samanaikaisista lääkityksistä ja paikallisista hoitosuosituksista. Vakavat tapaukset vaativat usein sairaalahoitoa ja joskus tehohoitoa. Hoidossa huomioidaan myös tukihoidot ja mahdollisten komplikaatioiden hoito.

Ehkäisy ja torjunta

Koska merkittävä osa Legionellaan altistumisesta liittyy vesijärjestelmiin, keskeisimmät ehkäisykeinot liittyvät vedenhallintaan ja kunnossapitoon:

• Veden lämpötilan säätely: kuuman veden lämpötilaa kannattaa pitää riittävän korkeana (esim. lämmin vesivaraaja yli 60 °C) ja jakelussa varmistaen, että käyttöpaikoissa lämpö pysyy sellaisena, että bakteeri ei lisääntyisi (kohdat vaihtelevat käytännön ohjeiden ja turvallisuusvaatimusten mukaan).
• Vähennä seisovaa vettä: putkistojen tyhjennys tai kierto, käyttämättömien hanojen ja laitteiden säännöllinen käyttö tai tyhjennys.
• Puhdistus ja desinfiointi: suihkujen siivilöiden, suihkupäiden ja muiden epäpuhtauksille alttiiden laitteiden puhdistus sekä tarvittaessa kemiallinen desinfiointi (kloori, kuuma vesi, hyperkuumennus tai ionisaatio riippuen järjestelmästä).
• Jäähdytys- ja ilmastointilaitteet: cooling tower -laitteiden ylläpito, kunnostus ja säännöllinen valvonta estävät bakteerien lisääntymistä ja aerosolisoinnin.
• Riskinhallintasuunnitelmat: suurissa rakennuksissa, sairaaloissa, hotelleissa ja teollisuuslaitoksissa suositellaan vesiturvallisuus- ja Legionella-hallintasuunnitelmia, säännöllisiä näytteenottoja ja seurantaa.

Monissa maissa ja toimialoilla on säädöksiä ja ohjeita Legionellan ehkäisystä; esimerkiksi sairaaloissa ja hoitolaitoksissa riskinhallinta on erityisen tiukkaa potilaiden suojelemiseksi.

Lisätietoja ja epidemiahistoria

Vuoden 1976 ”mysteeritauti” Philadelphiassa on tärkeä taudin historiaan liittyvä tapahtuma: American Legion -järjestön kokouksessa sairastui suuri määrä ihmisiä, ja vasta vuoden 1977 alussa pystyttiin osoittamaan aiheuttajaksi uusi bakteerilaji, joka nimettiin Legionellaksi. Tämä löydös johti paitsi taudin tunnistamiseen myös laajempaan tutkimukseen Legionella-bakteerien esiintymisestä vesijärjestelmissä ja niiden ehkäisykeinoista.

Kun epäilet Legionellaa

Jos epäilet Legionella-infektiota (esim. vakava keuhkokuume, yhteys tunnettuun altistuslähteeseen kuten hotelliin, kylpylään tai jäähdytysjärjestelmään), ota yhteys terveydenhuoltoon. Nopealla diagnoosilla ja oikein valitulla antibioottihoidolla ennuste on usein hyvä, mutta hoitamatta jääneenä tauti voi olla hengenvaarallinen, erityisesti riskiryhmille.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on legionella?

K: Mitä sairauksia Legionella voi aiheuttaa?

K: Missä Legionellaa esiintyy yleisesti?

K: Miten Legionellabakteerit luokitellaan serologisesti?

K: Miksi Legionella on saanut tällaisen nimen?

K: Mitä merkitystä on sillä, että Legionella on gramnegatiivinen bakteeri?

K: Onko Legionella tarttuva ihmisten välillä?

Hae kirjaimella