Leiopelmatidae - Uuden-Seelannin ja Pohjois-Amerikan alkuperäiset sammakot

Leiopelmatidae — Uuden-Seelannin ja Pohjois-Amerikan alkuperäiset sammakot: harvinaiset Leiopelma- ja Ascaphus-lajit, niiden biologia, levinneisyys ja suojelu.

Leiopelmatidae on alkukantainen sammakkoeläinfamilia, joka kuuluu Archaeobatrachia-ryhmään. Heimoon kuuluu kaksi sukua: Leiopelma, joka on endeeminen Uudessa-Seelannissa, ja Ascaphus, joka elää Pohjois-Amerikassa. Nykyisin tunnetaan yhteensä neljä Leiopelma- ja kaksi Ascaphus-lajia.

Nämä sammakot edustavat varhaista, eriytynyttä evolutiivista linjaa, ja niillä on useita primitiivisiä piirteitä, jotka erottavat ne suurimmasta osasta nykyisistä sammakkoeläimistä. Keskeisiä tuntomerkkejä:

• Alkeellinen ruumiinrakenne: Leiopelma-lajeilla on esimerkiksi yleensä yhdeksän rintanikamaa (presacral vertebrae), kun useimmilla nykysammakoilla on kahdeksan.
• Kuulo ja ihorakenne: monet lajit eivät omaa ulkoista korvakalvoa (tympanum) tai se on huonosti näkyvä, ja iho on paksuhkoa ja usein väritykseltään maastoutuvaa.
• Sukupuolielinten erityispiirteet: Ascaphus-sukuisilla uroksilla on ns. "häntä" (todellisuudessa uloke peräaukon alueella), jonka avulla ne suorittavat sisäisen hedelmöityksen — harvinainen ominaisuus sammakkoeläimissä.
• Tapaa viettää aikaa: Leiopelma-lajit ovat yleensä maalla eläviä ja elävät lehtikerroksessa, koloissa ja kivien alla, kun taas Ascaphus-lajit liittyvät viileisiin, nopeasti virtaaviin vuoristojokien vesistöihin.

Lisääntymisessä esiintyy perheen sisällä vaihtelua: Ascaphus-lajit tuottavat vesielämän mukautuneita toukkia (tadpoles), joilla on imukupinomaiset suuosat kiinnittymiseen virtaavan veden pinnoille. Leiopelma-lajeilla on usein pitkäaikaista vanhempien hoivaa ja joillakin lajeilla havaitaan suorametamorfoosi tai maaympäristössä tapahtuva kehitys, jolloin poikaset kehittyvät suoraan nuoriksi sammakoiksi ilman pitkää vesitoukka- vaihetta.

Levinneisyys on hyvin rajoittunutta: Leiopelma on Uuden-Seelannin endeeminen suku, ja Ascaphus esiintyy Tyynenmeren luoteisosassa Pohjois-Amerikkaa (mm. länsirannikon vuoristoalueet). Perheen lajit elävät usein ahtaina populaatioina ja ovat herkkiä elinympäristön muutoksille.

Uhat ja suojelu: useimmat Leiopelma-lajit ovat uhanalaisia johtuen pienistä populaatioista, elinympäristön häviämisestä, vieraslajeista (esim. rotat, kissat, näätäeläimet) sekä taudeista kuten chytridiomykoosista (Batrachochytrium dendrobatidis). Ascaphus-lajeja uhkaa puolestaan elinympäristöjen muutos — erityisesti vesistöjen rehevöityminen, siltarakentaminen ja metsätalous, jotka muuttavat virtaavien jokien olosuhteita. Suojelutoimia ovat elinympäristöjen suojelu ja kunnostus, vieraslajien torjunta, seurantaohjelmat sekä tarvittaessa säilö- ja lisääntymisohjelmat.

Taksonomisesti Leiopelmatidae edustaa tärkeää tutkimuskohdetta evoluutiobiologialle, koska perheen primitiiviset piirteet tarjoavat tietoa sammakkoeläinten varhaisesta kehityksestä ja sukupolvien eriytymisestä nykyisiin ryhmiin.

Hae kirjaimella