Sitruunahai (Negaprion brevirostris) — tuntomerkit, koko ja levinneisyys

Sitruunahai on saanut nimensä siitä, että se on väriltään keltainen. Sen alapuoli on yleensä valkoinen tai vaaleamman kellertävä. Keltaisen lisäksi sitruunahai on väriltään myös ruskea ja oliivinharmaa. Sitruunahai on tukeva, tylppänokkainen, ja sillä on kaksi samankokoista ja -muotoista selkäevää. Ensimmäinen selkäevä on matala ja sijoittuu rintaevien taakse, ja toinen selkäevä on muodoltaan ja kooltaan samanlainen ja sijoittuu peräevän eteen. Lantion evän takareunat ovat heikosti koverat (sisäänpäin kaartuvat), ja rintaevän ulkoreuna on hieman kupera (ulospäin kaartuva), ja molemmat evät ovat heikosti haaraantuneet. Kuono on pyöreä ja lyhyempi kuin suun leveys. Tällä lajilla ei ole selän keskiharjaa. Ylähampaat ovat kapeat ja leveät, ja niissä on kolmionmuotoiset, sileäsärmäiset hampaat ja hienosti hammastetut tyvet. Nämä hampaat muuttuvat vinommiksi, kun ne lähestyvät suukulmaa. Alemmat hampaat ovat kapeat ja kolmionmuotoiset, ja niissä on sileäsärmäiset hampaankärjet. Sitruunahain suomut ovat suuria ja päällekkäisiä, ja niissä on 3-5 harjannetta. Keskimmäinen harja on korkea, terävä ja syvien uurteiden erottama, ja takareunat ovat vastakkain ensisijaisten harjanteiden kanssa. Tyvilevyt ja varret ovat leveät. Sitruunahait ovat yleensä 2,4-3 metriä pitkiä, ja niiden kasvuvauhti on 0,54 cm vuodessa. Tämän lajin maksimipituus on 3,2-3,4 metriä (10-11 jalkaa). Poikaset ovat syntyessään 60-65 cm:n pituisia.

Sitruunahai on elinkykyinen eli se synnyttää elävänä. Raskaana olevat naaraat menevät keväällä ja kesällä 10-12 kuukauden pituisen tiineysajan jälkeen matalille poikasalueille synnyttämään 4-17 poikasen pentueet. Poikaset kasvavat hyvin hitaasti, ja ne pysyttelevät pitkiä aikoja kasvatusalueilla, joissa ne ovat vähemmän vaarassa petoeläimille. Mangrovemetsät, joissa poikaset pääasiassa elävät, ovat erittäin tuottavia vesiä, jotka muodostavat erinomaisen ruokailualueen, mutta myös alueen, jonka happipitoisuus on hyvin alhainen. Sitruunahailla on kuitenkin monia hapenottokykyä lisääviä sopeutumismahdollisuuksia, kuten veri, jolla on epätavallisen suuri affiniteetti happea kohtaan. Hain kasvaessa sen levinneisyysalue kasvaa dramaattisesti 6-8 kilometristä noin 300 kilometriin (190 mi). Sukukypsyys saavutetaan noin 6,5 vuoden iässä, ja sitruunahain uskotaan elävän jopa 27 vuotta.

Metsästäessään sitruunahai on tunnetusti hyvin kärsivällinen. Ne pystyvät käyttämään keltaista väritystään auttaakseen niitä piiloutumaan onnistuneesti luonnollisessa elinympäristössään. Ne uivat usein veden pohjan hiekkaa pitkin, joten ne sulautuvat helposti joukkoon. Näin on helppo piiloutua saalistajilta ja myös löytää saalista. Uskotaan, että tällä hailla on erityinen verkkokalvoasetelma. Sen ansiosta ne pystyvät näkemään hyvin selvästi jopa veden alla olevissa hämärissä syvyyksissä. Sitruunahai voi olla aggressiivinen ihmistä kohtaan, ja sillä tiedetään olevan voimakas purema. Suurin osa havaituista hyökkäyksistä on ollut provosoituja, mutta eivät kaikki. Koska sitruunahait osaavat sulautua ympäristöönsä niin hyvin, joku voi helposti vahingossa häiritä haita. Sitruunahain osalta on rohkaisevaa, että ne voivat pärjätä melko hyvin vankeudessa. Näin ei yleensä tapahdu hailajien kohdalla. Silti monet asiantuntijat ovat huolissaan siitä, etteivät ne kopioi vankeudessa kaikkea sitä, mitä ne tekevät luonnossa, joten he eivät yleensä luota tällaisiin yksityiskohtiin ja havaintoihin tosiasioina, jos niitä ei voida vahvistaa myös luonnossa. Ne ovat hyvin sosiaalisia, ja ne kehittävät sukupuoleen ja kokoon perustuvan hierarkian, joka on hyvin monimutkainen. Sitruunahai on luonteeltaan lempeä, eikä se näytä olevan aggressiivinen ihmisiä kohtaan, ei myöskään sukeltajia. Niiden on tiedetty purevan ihmistä, mutta sen uskotaan johtuvan siitä, että ne ovat provosoituneet. Niitä ei pidetä suurena uhkana vesien jakamiselle ihmisten kanssa.

Sitruunahain ruokavalio koostuu pääasiassa luisevista kaloista ja äyriäisistä. Sitruunahain ravinnosta suurimman osan muodostavat kissakalat, merikrotit, merimetsot, merimakkarat, krokotiilit, piikkikalat, piikkikalat, lehmäkalat, kitarafisut, pistiäiset, kotkarauskut, ravut ja rapuja. Tämä laji syö myös merilintuja ja pienempiä haita. Sitruunahait syövät kylläiseksi, ja ruoansulatuksen nopeus riippuu kerralla nautitun ruoan määrästä.

Sitruunahai elää trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä Atlantin ja Tyynenmeren rannikkoalueilla. Ne pysyttelevät kohtuullisen matalassa vedessä, joka ei yleensä ole 80 metriä (noin 260 jalkaa) syvempää. Niitä tavataan usein matalissa vesissä rannikoiden ja saarten läheisyydessä, koralliriuttojen, mangroveiden, lahtien ja joskus jopa jokisuuntien luona.

Nämä hait ovat pieni uhka ihmisille. Kansainvälisen haihyökkäystiedoston (International Shark Attack File) mukaan sitruunahait ovat hyökänneet provosoimatta vain 10 kertaa, ja kaikki hyökkäykset ovat tapahtuneet Floridassa ja Karibialla. Tämän lajin hyökkäykset eivät ole johtaneet kuolemaan. Sitruunahai elää rannikkovesissä, joissa uimarit, surffaajat ja sukeltajat yleisesti uivat. Tämän lajin hyökkäysten vähäinen määrä osoittaa, että se on vähäinen uhka ihmisille. Sitruunahai on kaupallisten kalastajien ja virkistyskalastajien kohteena Yhdysvalloissa, Atlantin valtamerellä, Karibialla ja itäisellä Tyynellämerellä. Yhdysvaltojen pohjasiimakalastus kohdistuu yleisesti tähän lajiin, ja sitä pyydetään myös sivusaaliina sekä pelagisessa että verkkokalastuksessa. Niiden evät ovat erittäin arvostettuja, ja niitä viedään Aasiaan hain eväkeittoa varten. Niiden nahkaa voidaan käyttää nahkana, ja ihmiset syövät niiden lihaa. Pohjois-Atlantin länsiosan ja Tyynen valtameren itäosan populaatiot ovat vaarassa liikakalastuksen vuoksi.