Lepidosauromorfit: liskot, käärmeet ja niiden fossiiliset sukulaiset

Tutustu lepidosauromorfeihin: liskot, käärmeet, tuatara ja fossiiliset sukulaiset kuten plesiosaurukset — evoluutio, luokittelu ja merkittävät fossiililöydöt.

Lepidosauromorphit ovat suuri matelijoiden ryhmä. Siihen kuuluvat kaikki diapsidit, jotka ovat lähempänä liskoja kuin arkkosauruksia. Termi kuvaa siis sukupuuta eikä pelkästään ulkonäköä: ryhmään kuuluvat sekä nykyiset lepidosauriat että useat niiden fossiiliset sukulaiset.

Määritelmä ja sukulaisuussuhteet

Lepidosauromorfit muodostavat yhden suuren haaran matelijoiden (Sauropsida) sisällä. Nykykäsityksissä niiden lähimpiä eläviä edustajia ovat lepidosauriat: liskot, käärmeet ja tuatara. Fossiiliaineisto ja tietokonesimuloinnit (fylogeniat) voivat ajoittain muuttaa yksityiskohtia siitä, mitkä fossiiliryhmät sijoittuvat tarkalleen lepidosauromorfien sisälle, joten joidenkin fossiilisten ryhmien luokittelu vaihtelee tieteellisissä julkaisuissa.

Elävät ryhmät

Ainoa tänä päivänä elossa oleva alaryhmä on Lepidosauria, joka jakautuu kahteen päähaaraan:

• Squamata – liskot ja käärmeet, jotka muodostavat laajimman nykyisten lajirikkaan ryhmän. Squamataan kuuluvat niin maalla, puissa kuin maanalaisissa koloissa elävät lajit sekä monet toisenarilyttä limanerakenteiset lajit.
• Rhynchocephalia – tähän ryhmään kuuluu nykyään vain tuatara (Sphenodon), joka elää luonnonvaraisena Uudessa-Seelannissa ja edustaa vanhaa kehityslinjaa, joka oli aiemmin laajempi.

Fossiiliryhmät ja kehitys

Fossiiliaineistossa lepidosauromorfeihin on yhdistetty useita sukupuuttoon kuolleita ryhmiä. Yksi merkittävimmistä fossiiliryhmistä on perinteisesti mainittu Sauropterygia-ryhmä, johon kuuluvat muun muassa merielämässä menestyneet plesiosaurukset. Sauropterygeistä tunnetaan myös placodontit ja erilaiset poikasrakenteiset muunnokset (esim. pachypleurosaurukset), jotka osoittavat sopeutumista merelliseen elämään. On kuitenkin hyvä huomata, että joidenkin tutkimusten mukaan Sauropterygia voi sijaita lepidosauromorfien ulkopuolella tai olla niiden lähipiirissä — luokittelu riippuu usein käytetystä aineistosta ja analyysimenetelmästä.

Varhaiset lepidosauromorfit tunnetaan fossiilisista löydöistä pääasiassa triaskaudelta ja jurakauden alkupuolelta, ja lepidosauriat monipuolistuivat laajasti mesotsooiskaudella. Fossiilien avulla tutkijat seuraavat muun muassa raajojen muuttumista, vesielämään sopeutumista ja käärmeiden kehitystä liskomaisista esi-isistä kohti nykymuotoja.

Tunnuspiirteet ja biologia

Lepidosauromorfeilla on useita piirteitä, jotka erottavat ne muista matelijoista, mutta tarkat morfologiset tunnusmerkit voivat vaihdella ryhmittäin. Lepidosauriat erottuvat muun muassa ihon sarveistuneista suomukerroksista, jotka uusiutuvat irtoamalla (monilla lajeilla paloina tai kokonaisina). Squamata-miehillä on tyypillisesti kaksiosaiset sukupuolielimet (hemipenes), kun taas tuataralla on erilainen lisääntymistapa ilman erillistä penisrakennetta.

Ekologisesti lepidosauromorfit kattavat suuren skaala: ne voivat olla maa-, puu- tai vesieläimiä; koko vaihtelee muutaman senttimetrin pituisista lajeista suuriin merellisiin plesiosauruksiin. Monet lepidosauriat lisääntyvät munimalla (oviparinen) mutta joukossa on myös eläviä poikasia synnyttäviä (viviparinen) lajeja.

Tieteellinen merkitys

Lepidosauromorphit ovat tärkeä ryhmä paleontologialle ja evoluutiobiologialle, koska niiden fossiilit valaisevat matelijoiden sopeutumista erilaisiin elinympäristöihin ja antavat tietoa esimerkiksi raajojen ja ruumiinmuodon muutoksista sekä toistuvista siirtymisistä maa–vesi -ekosysteemien välillä. Erityisesti plesiosaurukset ovat hyvin tunnettuja esimerkkejä siitä, miten matelijat ovat itsenäisesti kehittäneet tehokkaita vesielämään sopivia ruumiinrakenteita.

Hae kirjaimella