Leirpollen (Norja) — toisen maailmansodan keskitysleiri ja kuolemanleiri

Leirpollen (Norja) — toisen maailmansodan keskitysleiri ja kuolemanleiri: paljastuksia, uhrien tarinat ja historiallinen selvitys Persfjord-partisaaneista sekä neuvostovangeista.

Leirpollen oli toisen maailmansodan aikainen keskitysleiri Norjassa, sijaiten Itä‑Finnmarkissa Sør‑Varangerin alueella. Leiri toimi Saksan miehityksen aikana, kun Norja oli Saksan vallan alaisena Adolf Hitlerin Saksan miehitysvuosina. Leirissä pidettiin sotavankeja ja muita vangittuja, ja se on mukana toisen maailmansodan Norjan historiaan liittyvissä tutkimuksissa.

Norjan hallituksen vuonna 1998 laatimassa raportissa leiriä kutsuttiin venäläisten [ja muiden neuvostosotilaiden] vankien tuhoamisleiriksi (tai kuolemanleiriksi). Raportissa todetaan, että leirin toiminta ja olosuhteet johtivat systemaattiseen kuolleisuuteen ja että osa vangeista saatettiin tarkoituksella hengiltä.

Sijainti ja toiminta

Leirpollen sijaitsee Varangerin niemimaan (Varangerhalvøya) lähellä. Leirin toiminnasta on säilynyt rajoitetusti arkistomateriaalia, mutta sen tiedetään palvelleen vankileirinä erityisesti itäisiltä rintamilta tuoduille neuvostoliittolaisille sotavangeille. Leirin koko, toiminta‑aika ja tarkka organisaatio vaihtelivat miehityksen ja paikallisten olosuhteiden mukaan.

Vangit ja olosuhteet

Leirillä oli noin 150 vankia, ja joukossa oli ainakin neuvostoliittolaisia sotavankeja. Lisäksi leirillä pidettiin Varangerin niemimaalla toimivien Persfjord-ryhmien partisaaneiksi epäiltyjä jäseniä. Vangeilla oli usein huonot elinolosuhteet: riittämätön ravinto, kylmä, sairaudet ja työt, jotka heikensivät heidän mahdollisuuksiaan selviytyä.

Väkivalta ja kuolemat

Leirillä tapahtui väkivaltaa ja murhia. Vuonna 1943 vähintään 11 vankia kuoli, kun heitä lyötiin yhdellä [tai useammalla] nuijalla. Raportit kuvaavat sekä yksittäisiä väkivaltatapauksia että järjestelmällisempää kaltoinkohtelua, joka johti kuolemiin ja vakaviin vammoihin.

Jälkiselvitykset ja merkitys

Leirpollen on jäänyt paikallisessa ja kansallisessa muistissa esimerkkinä miehityksen aikaisista rankaisu‑ ja hylkäämispaikoista. Vuoden 1998 Norjan hallituksen raportti toi leirin toiminnan julkisuuteen osana laajempaa selvitystä Saksan miehityksen aikaisista leireistä ja sotarikoksista maassa. Tutkimukset ja muistomerkit vaihtelevat paikkakunnittain; osa tapahtumista on edelleen tutkijoiden ja lähihistorian harrastajien kohteena.

Koska arkistomateriaalia ja todistusaineistoa on rajoitetusti, monet yksityiskohdat Leirpollenin toiminnasta kaipaavat lisätutkimusta. Historiallisen totuuden selvittäminen ja uhrien muistaminen ovat keskeisiä syitä tutkimusten jatkamiselle.

Hae kirjaimella