Lepra on tarttuva tauti. Se on tunnettu hyvin pitkään. Nykyään sitä kutsutaan useimmiten Hansenin taudiksi, joka on nimetty bakteerin löytäjän Gerhard Armauer Hansenin mukaan. Sen aiheuttaa bakteeri, Mycobacterium leprae. Lepraa sairastavaa henkilöä kutsutaan spitaaliseksi.

Vuonna 2004 uusia tartuntoja arvioitiin olevan noin 400 000.

Tautiin sairastuminen on vaikeaa, koska se edellyttää läheistä ja pitkäaikaista kontaktia sairastuneen kanssa. Lisäksi noin 95 prosenttia ihmisistä näyttää olevan sille luonnostaan immuuni.

Suurin osa lepratapauksista esiintyy Intiassa ja muissa kehitysmaissa. Sen tiedetään olleen Yhdysvalloissa aiemminkin. Kehittyneissä maissa ei käytännössä esiinny lainkaan lepraa. Tämä johtuu siitä, että on olemassa erinomaisia lääkkeitä, ja ihmiset käyttävät säännöllisesti antibiootteja, jotka tappavat leprabakteerit.

Ennen vanhaan lepraa pidettiin jumalallisena rangaistuksena tehdyistä synneistä.

Lyhyt yleiskatsaus

Lepra eli Hansenin tauti on hyvin hidas eteneminen bakteeri-infektio, joka vaikuttaa pääasiassa ihoon, ääreishermostoon sekä limakalvoihin. Taudin ilmenemismuodot vaihtelevat lievästä paikallisesta ihovauriosta vakaviin hermovaurioihin ja pysyviin toiminnallisiin haittoihin. Hoidolla tauti paranee ja leviämisen riski vähenee merkittävästi.

Oireet

  • Puutos tai heikentynyt tunto iholla (puutuminen, tunnottomat läiskät)
  • Kalpeat, punertavat tai tuntoa vailla olevat ihomuutokset
  • Hermokivut, lihasheikkous tai lihasten surkastuminen
  • Nenäverenvuoto tai nenän limakalvojen vauriot pitkälle edenneessä tautimuodossa
  • Silmäongelmat, kuten kyvyttömyys sulkea silmää kunnolla, mikä voi johtaa näköongelmiin
  • Toistuvat tulehdusreaktiot (ns. leprareaktiot), jotka voivat pahentaa hermovaurioita

Kuinka tartunta tapahtuu ja syyt

Tartunta tapahtuu yleensä pitkäaikaisen ja läheisen kontaktin kautta, esimerkiksi perheenjäsenillä. Pääasiallinen tartuntareitti oletetaan hengitysteitse (pisarat), mutta sairaus ei ole yhtä tarttuva kuin monet muut hengitystieinfektiot. Mycobacterium leprae -bakteeri lisääntyy hitaasti; taudin itämisaika voi olla kuukausista jopa useisiin vuosiin.

Useimmilla ihmisillä on luonnollinen vastustuskyky lepraa vastaan — arviolta noin 95 % ihmisistä ei sairastu, vaikka altistuisivatkin. Altistumisriskiä lisäävät pitkäaikainen läheisyys sairaaseen henkilöön, heikentynyt immuunijärjestelmä ja tietyt elinolosuhteet.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu yleensä kliiniseen tutkimukseen (tyypilliset ihomuutokset ja hermotutkimus). Tarvittaessa tehdään laboratoriotutkimuksia:

  • ihonäyte (biopsia) ja mikroskooppitutkimus
  • ihon bakteerivärjäykset tai viljely (Mycobacterium leprae ei juuri kasva tavallisissa viljelyissä)
  • joissain tapauksissa PCR-menetelmät voivat tunnistaa bakteerin perimän

Hoito

Hoidon kulmakivi on tehokas monilääkityshoito (multidrug therapy, MDT), jonka WHO suosittelee. MDT yhdistää useita lääkkeitä, tyypillisimmin:

  • Rifampisiini (vahva teho bakteereja vastaan)
  • Dapsoni
  • Clofazimiini

Hoidon kesto riippuu taudin laajuudesta: paucibacilaarinen (vähäbakteerinen) muoto hoidetaan yleensä noin 6 kuukautta ja multibacilaarinen (paljon bakteereja) muoto yleensä 12 kuukautta tai pidempään. Hoito on usein ilmaista monissa maissa, ja se estää tarttumisen sekä haittojen pahenemisen.

Lisäksi oireita hoidetaan tarvittaessa, esimerkiksi tulehdusreaktiot kortikosteroideilla tai muilla immuunivasteen hillitsevillä lääkkeillä. Hermojen toiminnan palautuminen riippuu vaurion vakavuudesta; varhainen hoito parantaa ennustetta merkittävästi.

Ennuste ja komplikaatiot

Varhaisvaiheessa aloitettu hoito johtaa yleensä hyvään ennusteeseen ja estää taudin leviämisen. Ilman hoitoa lepra voi aiheuttaa pysyviä hermovaurioita, johtaa tuntohäiriöihin, toistuviin infektioihin, raajojen luokseutumiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Leprareaktiot voivat aiheuttaa äkillistä pahenemista ja vaatia lisähoitoa.

Ehkäisy ja kansanterveystoimenpiteet

  • Aikainen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeimpiä keinoja estää tartuntoja.
  • Kontaktien seuranta ja tarvittaessa profilaktinen hoito voivat pienentää leviämistä.
  • BCG-rokotuksella on havaittu jonkin verran suojaa lepraa vastaan, mutta suoja ei ole täydellinen.
  • Yleiset parannukset elinoloissa, ravitsemuksessa ja terveydenhuollon saatavuudessa vähentävät taudin leviämistä.

Historia ja stigma

Lepraa on pidetty kautta historian erityisen pelättynä ja leimattuna sairautena — kuten artikkeli toteaa, sitä on joskus tulkittu jumalalliseksi rangaistukseksi. Tällainen stigma on johtanut eristämiseen ja sosiaaliseen syrjintään. Nykyään korostetaan, että lepra on hoidettavissa oleva bakteeri-infektio, ja potilaita tulisi kohdella kunnioittavasti. Termi "spitaaliseksi" on historiallinen ja usein leimaava; moderni ja kunnioittava ilmaisu on "lepraa sairastava henkilö" tai "Hansenin tautia sairastava".

Maailmanlaajuinen tilanne

Lepra on edelleen endeeminen tietyissä maissa, mutta uusien tapausten määrä on vähentynyt merkittävästi maailmanlaajuisen hoitotyön ja WHO:n ohjelmien ansiosta. Useissa kehittyneissä maissa lepra on harvinainen, mutta satunnaisia tuontitapauksia voi esiintyä.

Jos epäilet altistumista tai huomaat tyypillisiä oireita (tunnottomia ihomuutoksia, lihasheikkoutta), hakeudu lääkärin vastaanotolle—varhainen diagnoosi ja hoito ovat avain hyvään ennusteeseen.