Hullun lehmän tauti (BSE): oireet, aiheuttaja ja vaikutukset ihmisiin

Hullun lehmän tauti (BSE): oireet, prionien aiheuttaja ja vaikutukset ihmisiin — riskit, historiatiedot ja ruokaturvaohjeet tartuntojen ehkäisyyn.

Hullun lehmän tauti on naudan spongiformisen enkefalopatian yleisnimi. Se on tautiryhmä, joka vaikuttaa naudan keskushermostoon ja johtaa aivojen rappeutumiseen. Taudin aiheuttajana ovat prionit: virheellisesti laskostuneet proteiinit, jotka voivat muuttaa normaalia prioniproteiinia tarttuvaksi muodoksi. Tämä näkyy myös tekstiin upotetulla linkillä prioniproteiinin nimellä. Kun naudalla kehittyy tauti, aivoihin muodostuu mikroskooppisia reikiä ja kudos muuttuu sienimäisen huokoiseksi; seurauksena ovat muuttunut käytös, hermoston toimintahäiriöt ja liikkumisen vaikeudet. Oireiden puhkeaminen tapahtuu pitkän piilevän vaiheen jälkeen: taudin tyypillinen itämisaika on useita vuosia, yleensä noin 4–5 vuotta, joten tauti ilmaantuu usein keski-ikäisillä naudoilla.

Aiheuttaja ja mekanismi

Prionit ovat normaaleista proteiineista (PrPC) muodostuvia virheellisiä muotoja (PrPSc), jotka ovat hyvin kestäviä lämmölle ja tavanomaisille desinfiointimenetelmille. Ne eivät sisällä perinteistä perimää (DNA tai RNA), vaan tauti leviää, kun PrPSc muuttaa normaalit prioniproteiinit tarttuviksi. Tämä johtaa proteiinien kertymiseen ja neuronien rappeutumiseen aivoissa.

Oireet naudoilla

• Muuttunut käyttäytyminen: hermostuneisuus, yliherkkyys, joskus aggressiivisuus
• Motoriset vaikeudet: kömpelyys, ontuminen, vaikeudet nousta
• Ruokahalun ja maidontuotannon väheneminen, laihtuminen
• Taudin edetessä kasvava käytöshäiriö ja lopulta kuolema; kliininen jakso kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen

Leviäminen ja ihmisten riski

Nykyisen tiedon mukaan tärkein leviämistapa naudoilla oli kontaminoitu rehu, erityisesti eläinperäiset proteiinilisät kuten lihaja luujauho (meat-and-bone meal), jotka sisälsivät tartunnan saaneiden eläinten hermokudosta. Äidin kautta tapahtuva tartunta on mahdollinen mutta harvinainen. Prionit kestävät monia käsittelyjä, joten tartuntariski liittyy erityisesti hermokudoksen (aivot, selkäydin) tai muiden niin sanottujen riskimateriaalien pääsyyn ruokaketjuun.

Vuonna 1996 Englannin viranomaiset tiedottivat, että ihmiset voivat sairastua nautoihin liittyvästä prionitartunnasta. Tätä ihmisissä esiintyvää muotoa kutsutaan varianttimuodoksi Creutzfeldt–Jakobin taudista (vCJD). vCJD on vakava ja kuolemaan johtava aivosairaus, johon liittyy aluksi usein psykiatrisia oireita, sensorisia häiriöitä ja myöhemmin etenevä muistin heikkeneminen ja dementia.

Diagnoosi

Eläimillä varma diagnoosi tehdään tavallisesti post mortem -tutkimuksella aivokudoksesta: histologinen tutkimus, immunohistokemia ja eräät biokemialliset testit, kuten PrPSc:n tunnistus Western blot -menetelmällä. Live-diagnostiikka on vaikeaa, ja siksi valvonta perustuu riskinhallintaan, testaukseen teurastuksen tai alasoton yhteydessä sekä epidemologiseen seurannan.

Ehkäisy ja valvonta

• Elintarvike- ja rehualan sääntely: eläinperäisten proteiinilisien käyttö ruminanteille (naudoille) kiellettiin monissa maissa.
• Riskimateriaalien (aivot, selkäydin, silmät, imusolmukkeet tietyissä ikäryhmissä) poisto teuraalta ennen elintarvikeketjuun pääsyä.
• Laaja seuranta- ja testausohjelma sekä sairastuneiden karjojen lopetus ja puhdistustoimenpiteet.
• Tuonti- ja siirtojen rajoitukset riittävän turvallisuuden varmistamiseksi.

Vaikutukset ja nykytilanne

Hullun lehmän tauti aiheutti 1990-luvulla vakavan kriisin erityisesti Isossa-Britanniassa. Pahiten tautiin sairastuneessa Englannissa yli 179 000 nautaa sai tartunnan, ja 4,4 miljoonaa nautaa lopetettiin, kun taudista yritettiin päästä eroon. Tällaiset toimet ja kansainväliset ruokaturvasäännökset vähensivät merkittävästi klassisen BSE:n esiintyvyyttä. Nykyisin kliiniset BSE-epidemiat ovat harvinaisia, mutta satunnaisia “epätyypillisiä” BSE-tapauksia voi esiintyä iäkkäämmillä eläimillä, ja valvontaa jatketaan tarkasti.

Mitkä ovat käytännön neuvot yleisölle?

• Luota elintarvikeviranomaisten ohjeisiin ja siihen, että riskimateriaalit poistetaan elintarvikeketjusta.
• Noudata maakohtaisia tai alueellisia suosituksia liittyen lihatuotteiden käyttöön, erityisesti jos matkustat alueille, joilla tautia esiintyy.
• Terveydenhuollon henkilöstöiden tulee noudattaa aseptiikkaa ja tartuntasuojakäytäntöjä, sillä prionit vaativat erikoiskäsittelyä hävittämisessä ja steriloinnissa.

Yhteenvetona: Hullun lehmän tauti on prioneihin perustuva, vakava ja tavallisesti kuolemaan johtava sairaus, joka aiheuttaa vakavia taloudellisia ja terveyspoliittisia vaikutuksia. Tiukka valvonta, rehubanien noudattaminen ja riskimateriaalien poisto ovat olleet tehokkaimpia keinoja estää taudin leviäminen ja suojata ihmisten terveyttä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on hullun lehmän tauti?

K: Mikä aiheuttaa hullun lehmän taudin?

K: Mitä hullun lehmän tautia sairastavan lehmän aivoille tapahtuu?

K: Mitkä ovat naudan hullun lehmän taudin oireet?

K: Mikä on hullun lehmän taudin itämisaika?

K: Kuinka helposti 4~5 vuotta vanha karja voi sairastua hullun lehmän tautiin?

K: Miten hullun lehmän tauti on vaikuttanut karjankasvatusalaan?

Hae kirjaimella