Patenttikirjeet (kirjepatentit) — määritelmä, käyttötarkoitukset ja historia
Patenttikirjeet (kirjepatentit) — määritelmä, historia ja käyttötarkoitukset: myöntäminen, ero suljettuihin kirjeisiin ja yhteys nykypatentteihin.
Patenttikirjeet (usein muodossa "letters patent", aina monikossa) ovat kirjallisia määräyksiä, jotka vallanpitäjä – esimerkiksi monarkin tai hallituksen – antaa julkisena asiakirjana. Niillä voidaan myöntää virka, oikeus, monopolin kaltainen yksinoikeus, arvonimi tai asemma henkilölle tai yritykselle. Patenttikirjeitä on käytetty muun muassa yritysten ja valtiollisten laitosten perustamiseen, kaupunkioikeuksien ja vaakunan myöntämiseen sekä valtion edustajien nimittämiseen, kuten kruunun edustajiksi. Esimerkkejä nimityksistä ovat kansainyhteisön valtakuntien kuvernöörien ja kenraalikuvernöörien virananto sekä korkeiden arvoasemien myöntäminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Erityisestä muodostaan ja julkisuudestaan kehittyi myöhemmin moderni patentti (jota kutsutaan Yhdysvaltain patenttilainsäädännössä hyödyllisyyspatentiksi tai mallipatentiksi), joka antaa yksinoikeuden tiettyyn keksintöön (tai malliin).
Käyttötarkoitukset ja vaikutus
Patenttikirjeiden käyttötarkoitukset ovat laajat. Niitä on historiallisesti käytetty muun muassa seuraaviin tarkoituksiin:
- Virkien ja nimitysten myöntäminen valtion tai kuninkaan palveluksessa.
- Yritysten, kaupunkien tai muiden yhteisöjen perustaminen ja niiden oikeuksien määrittely.
- Monopolien, erityisoikeuksien tai suojattujen oikeuksien antaminen kaupalliseen toimintaan.
- Heraldisia myönnytyksiä, kuten vaakunoita ja arvonimiä.
- Korkea-arvoisten arvonimien ja säätyasemien (esim. aatelisarvot, peerage) myöntäminen.
Modernissa teollisoikeudellisessa merkityksessä patenttikirjeen keskeinen funktio on julkinen tiedonanto: patenttikirjeessä tai siihen liittyvässä julkaisussa keksintö kuvataan riittävän tarkasti, jotta muut voivat käyttää tietoa loukkausten välttämiseksi ja tieteellisen kehityksen edistämiseksi. Tähän liittyy usein vaade keksinnön "harjoittamisesta" eli sen ottamisesta käytännön hyödyntöön tai käyttöön tietyissä maissa.
Kirjepatentit vs. suljetut kirjeet
Patenttikirjeiden vastakohta ovat suljetut kirjeet (engl. "letters close"). Suljetut kirjeet ovat henkilökohtaisia, sinetöityjä ja suunniteltu vain vastaanottajan luettaviksi tai tiedoksi. Patenttikirjeet sen sijaan ovat avoimia ja julkisia asiakirjoja: niiden kohdeyleisö on laajempi, ja ne julkaistaan tai arkistoidaan virallisesti.
Historia ja kehitys
Patenttikirjeiden juuret ulottuvat keskiajan ja varhaismodernin ajan monarkioihin, joissa kruunu myönsi etuoikeuksia, kauppapöytäkirjoja ja yksinoikeuksia esimerkiksi kaupan tai ammatin harjoittamiseen. Merkkejä kirjepatenttien käytöstä löytyy kaupunkioikeuksista, gildeistä ja kolonialtason peruskirjoista: monia kaupunkeja, kauppakomppanioita ja siirtokuntia perustettiin kruunun myöntämillä patenteilla tai peruskirjoilla (charters).
Keskeinen virstanpylväs Englannissa oli Statute of Monopolies (1624), joka rajoitti kruunun valtaa myöntää yksinoikeuksia ja loi perustan nykyaikaiselle patenttioikeudelle rajoittamalla satunnaisia monopoleja ja korostamalla rajoitettuja, keksintöpohjaisia patentteja. Sittemmin patenttioikeus on systematisoitunut ja siirtynyt kansallisista yksittäisistä myönnytyksistä lakiperusteiseksi järjestelmäksi, jossa patentit myöntää toimivaltainen viranomainen (esim. patenttivirasto).
Moderni patentti ja kansainvälisyys
Nykyään "patentti" tarkoittaa useimmissa maissa viranomaisen myöntämää oikeutta, joka antaa keksijälle määräajan yksinoikeuden hyödyntää keksintöä tietyllä maantieteellisellä alueella. Patentit ovat luonteeltaan:
- Ajallisesti rajoitettuja (useimmiten 20 vuotta keksinnön hakemispäivästä sovellettavan lainsäädännön mukaan).
- Alueellisia eli ne vaikuttavat vain siinä oikeusalueessa, jossa ne on myönnetty.
- Riippuvaisia julkisesta paljastamisesta: patenttihakemuksessa on kuvattava keksintö siten, että alan ammattilainen voi toteuttaa sen (ns. “enablement”-vaatimus).
Kansainvälisesti patenttien käsittelyä helpottavat sopimukset kuten Pariisin yleissopimus ja Patenttiyhteistyösopimus (PCT), jotka mahdollistavat hakemuksen koordinoinnin useissa maissa. Käytännössä jokainen valtio myöntää omat patenttinsa kansallisen lainsäädännön puitteissa.
Oikeudelliset seuraukset ja hallinnointi
Patenttikirjeen myöntäminen antaa haltijalleen mahdollisuuden kieltää muita valmistamasta, käyttämästä, myymästä tai maahantuomasta keksintöä kattavan määrän ajan. Patenttien valvonta ja täytäntöönpano tapahtuu yleensä siviilioikeudellisin keinoin: loukkaustapauksissa patentinhaltija voi hakea vahingonkorvauksia ja kieltotuomioita. Patentit voidaan myös peruuttaa tai mitätöidä oikeudessa, jos hakemus ei ole täyttänyt muodollisia tai substanssivaatimuksia (esim. uutuus, keksinnöllisyys, teollinen käyttökelpoisuus).
Joissakin oikeusjärjestyksissä on käytössä myös "working requirement" eli vaatimus, että patenttia on saavutettava tai käytettävä maassa, muuten viranomaiset voivat myöntää määrääviä lupia (esim. pakottavat lisenssit) kansallisen edun turvaamiseksi.
Esimerkkejä ja käytännön merkitys
- Historiallisia: kaupunkien peruskirjat, kauppakomppanioiden charterit (esim. Itä-Intian kauppakomppania), aatelisarvon myönnytykset ja vaakunat.
- Hallinnollisia: kuvernöörien, valtakunnan edustajien ja muiden virkojen nimitykset, joita on annettu kirjepatenteilla.
- Teollisia: nykyaikaiset patentit, jotka suojaavat teknisiä ratkaisuja ja antavat keksijälle liikesalaisuuksesta poiketen julkisen korvauksen yksinoikeuden kautta.
Yhteenvetona patenttikirjeet ovat historiallisesti ja oikeudellisesti merkittävä väline julkisten oikeuksien ja yksityisoikeuksien muotoilussa: ne yhdistävät vallan myöntämisen, julkisen tiedonannon ja yksinoikeuksien säätelyn muodostaen perustan sekä vanhoille privilegioille että nykyiselle patenttijärjestelmälle.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat patenttikirjaimet?
V: Patenttikirjeet ovat eräänlaisia oikeudellisia välineitä, jotka ovat monarkin tai hallituksen antaman kirjallisen määräyksen muodossa. Niitä käytetään yleensä viran, oikeuden, monopolin, arvonimen tai aseman myöntämiseen henkilölle tai yritykselle.
K: Mihin kirjepatenttia voidaan käyttää?
V: Kirjepatenttia voidaan käyttää yritysten tai valtion virastojen perustamiseen. Niitä voidaan käyttää myös kaupungin aseman tai vaakunan myöntämiseen. Lisäksi niitä voidaan myöntää kruunun edustajien, kuten kansainyhteisön valtakuntien kuvernöörien ja kenraalikuvernöörien, nimittämiseen ja valtakunnan kuninkaallisten (peers of the realm) nimittämiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Kysymys: Miten nykyaikaiset patentit eroavat patenttikirjeistä?
V: Nykyaikaiset patentit (joita kutsutaan Yhdysvaltain lainsäädännössä hyödyllisyyspatenteiksi tai mallipatenteiksi) myöntävät yksinoikeuden keksintöön (tai mallipatenttien tapauksessa malliin). Tällöin on tärkeää, että kirjallinen patentti myönnetään julkisena asiakirjana, jotta muut keksijät voivat tutustua siihen välttääkseen loukkauksen ja ymmärtääkseen, miten keksintöä voidaan "harjoittaa" tai ottaa se käytännön käyttöön.
K: Mikä on kirjepatentin vastakohta?
V: Patenttikirjeiden vastakohta ovat lähikirjeet, jotka ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja sinetöityjä niin, että vain vastaanottaja voi lukea niiden sisällön.
K: Kenelle kirjepatenttia myönnettäessä osoitetaan?
V: Patenttikirjeet on osoitettu laajalle yleisölle.
K: Onko nykyaikaisia patentteja käytettäessä erityisvaatimuksia?
V: Kyllä, nykyaikaisia patentteja käytettäessä on tärkeää, että kirjallinen patentti myönnetään julkisena asiakirjana, jotta muut keksijät voivat tutustua siihen välttääkseen patentinloukkauksen ja ymmärtääkseen, miten keksintöä voidaan "harjoittaa" tai ottaa se käytännön käyttöön.
Etsiä