McCulloch v. Maryland (1819) – Korkein oikeus: liittovalta ja verotus
McCulloch v. Maryland (1819): KKO:n historiallinen ratkaisu liittovalta vs. osavaltiot — keskeinen ennakkotapaus federalismista, pankkivallasta ja verotusoikeudesta.
McCulloch v. Maryland (1819) oli Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden merkittävä päätös. Yhdysvaltain Marylandin osavaltio päätti verottaa kaikkia sellaisten pankkien seteleitä, joita Marylandin osavaltio ei ole perustanut. Marylandin ainoa pankki, jolla ei tuolloin ollut osavaltion peruskirjaa, oli Second Bank of the United States. Pankki oli vuonna 1816 perustetun liittovaltion pankin sivukonttori.
Tapauksen ydin oli kaksi kysymystä: oliko liittovaltiolla oikeus perustaa keskuspankki (Second Bank of the United States) ja voiko osavaltio verottaa liittovaltion toimintoja tai liittovaltion perustamaa laitosta. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen sen jälkeen, kun pankin Baltimoressa toiminut kassanhoitaja kieltäytyi maksamasta osavaltion määräämää veroa.
Oikeudellinen perustelu ja ratkaisu
Korkein oikeus, pääsihteerinä silloinen pääoikeusneuvos John Marshall, piti liittovaltion oikeutta perustaa pankkiä osana perustuslain myöntämiä implied powers-oikeuksia. Marshall totesi, että kongressin valtuudet perustuslain Necessary and Proper -määräyksen nojalla voivat kattaa toimet, jotka eivät ole nimenomaisesti mainittuja perustuslaissa mutta jotka ovat välttämättömiä tai sopivia perustuslaissa säädettyjen valtuuksien toteuttamiseksi. Hän painotti, että "necessary" ei tarkoita ainoastaan ehdottoman välttämätöntä, vaan että toimen on oltava järkevästi yhteydessä lailliseen tavoitteeseen.
Toiseksi Marshall sovelsi perustuslain supremacy clause-periaatetta: osavaltioilla ei ole valtaa säätää lakeja, jotka estävät liittovaltion laillista toimintaa tai tekevät siitä mahdotonta. Hän lausui kuuluisasti:
"the power to tax involves the power to destroy." (veroittamisen valta sisältää tuhoamisen vallan.)
Korkein oikeus päätti, että Marylandin verolakia ei voitu soveltaa liittovaltion pankkiin ja että liittovaltion perustama pankki oli perustuslain mukainen. Tämän vuoksi osavaltion verotusyritys kumottiin.
Merkitys ja vaikutus
- McCulloch v. Maryland vahvisti periaatteen, että liittovaltiolla on oikeus käyttää välillisiä (implikoituja) valtuuksia perustuslain tavoitteiden saavuttamiseksi.
- Päätös vahvisti myös liittovaltion ylivaltaisuuden suhteessa osavaltioihin tilanteissa, joissa osavaltion toimet ovat ristiriidassa liittovaltion toiminnan kanssa.
- Tapaus toimii perustana monille myöhemmille korkeimman oikeuden ratkaisuille, jotka ovat laajentaneet liittovaltion toimivaltaa ja selkeyttäneet liittovaltion ja osavaltioiden välistä valtasuhdetta.
Perintö nykypäivänä
McCulloch v. Maryland on yksi Yhdysvaltain konstituution tulkinnan kulmakivistä. Se on usein viitekehys keskusteluissa liittovaltion ja osavaltioiden välisestä vallanjaosta, ja sitä käytetään edelleen oikeudellisissa kiistoissa, jotka koskevat liittovaltion toiminnan laajuutta. Vaikka federalismin suunta ja painopisteet ovat muuttuneet historian aikana, McCullochin periaatteet — erityisesti implikoitujen valtuuksien ja supremacy-clausen tulkinta — säilyvät keskeisinä Yhdysvaltain perustuslaillisessa oikeuskäytännössä.
Tausta
Yhdysvaltojen perustuslaissa ei säädetty lakien ja tuomioistuinten päätösten oikeudellisesta valvonnasta. Yhdysvaltain korkein oikeus otti tämän vallan itselleen ensimmäisellä käänteentekevällä päätöksellään. Päätöksessä Marbury v. Madison (1803) tuomioistuin vahvisti "valtansa sanoa, mikä on laki". Tuomioistuin antoi itselleen oikeuden tulkita perustuslakia.
Vuonna 1819 oli selvää, että Marylandin tavoitteena oli Yhdysvaltain pankki. Useimmat osavaltioiden pankit paheksuivat kongressin Yhdysvaltain pankille antamia erityisoikeuksia. Vuoden 1818 lama vahingoitti osavaltioiden pankkeja. Osavaltio peri Baltimoressa sijaitsevalta US Bankilta veroa. Konttorin johtaja oli James McCulloch. Hän oli kieltäytynyt maksamasta Marylandin osavaltiolle 15 000 Yhdysvaltain dollarin veroja US Bankin valuutasta. Tuohon aikaan osavaltiot taistelivat liittovaltion kanssa siitä, kummalla oli valtaa toisiinsa nähden. Maryland haastoi James McCullochin oikeuteen. Osavaltion tuomioistuin piti voimassa päätöksen, jonka mukaan hänen oli maksettava vero. Hovioikeus piti päätöksen voimassa. McCulloch valitti asiasta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen vuonna 1819.
Päätös
Tuomioistuimen oli ratkaistava kaksi kysymystä. Oliko kongressilla valtuudet perustaa liittovaltion pankki? Seuraava kysymys oli, oliko Marylandilla oikeus verottaa liittovaltion hallinnon osaa. Oliko tämä perustuslain mukaista? Tuomioistuin päätti, että liittovaltion hallituksella oli valta perustaa liittovaltion pankki. Lisäksi osavaltiolla ei ollut oikeutta verottaa liittovaltion hallitusta.
Päätöksen tulokset
Yhdysvaltain toisen pankin osalta päätös oli lyhytikäinen. Vuonna 1828 Andrew Jackson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Se oli osavaltioiden oikeuksien voitto. Jackson käytti veto-oikeuttaan lakiehdotukseen pankin uudelleen perustamisesta. Mutta sisällissota lopetti tosiasiassa osavaltioiden oikeudet. Sitä seuranneet perustuslain muutokset suosivat vahvaa liittovaltion hallitusta. 1900-luvulla McCulloch v. Maryland oli perusta sille, että liittovaltion hallitus osallistui vahvasti talouteen. Se loi oikeudellisen ennakkotapauksen, jonka mukaan liittovaltion laki oli kaikissa asioissa tärkeämpi kuin osavaltioiden laki.
Etsiä