Saksan hallinto: viisi tasoa ja paikallishallinnon tehtävät
Tutustu Saksan viiteen hallintotasoon ja paikallishallinnon tehtäviin — EU:sta kuntiin: vastuut, oikeudet ja miten osavaltiot ja kunnat jakavat vallan.
Saksassa on viisi hallintotasoa. Saksan hallitusta kutsutaan kahdella alimmalla tasolla paikallishallinnoksi. Kaikki viisi tasoa ovat oikeudellisesti itsenäisiä, eli jokaisella tasolla on oma tehtävänsä ja omaa pätevyyttä järjestää asioita. Saksan perustuslaissa (Grundgesetz) määritellään hallinnon tasot ja pääperiaatteet, ja perustuslaki takaa muun muassa kuntien oikeuden itsehallintoon.
Viisi hallintotasoa
- Euroopan unioni (EU). EU voi säätää lakeja ja tehdä päätöksiä, jotka jäsenvaltioiden ja niiden alueiden on pantava täytäntöön. EU-asioilla voi olla vaikutusta myös paikalliseen toimintaan (esim. ympäristö-, kalastus- tai maatalouspolitiikka).
- Liitto eli kansallinen hallitus. Saksan liittovaltiolla on vastuu esimerkiksi puolustuksesta ja ulkopolitiikasta. Liitto säätää myös yleisiä normeja ja ohjeita osavaltioiden toiminnasta ja osallistuu taloudelliseen tasa-arvon edistämiseen jakamalla varoja osavaltioille.
- Kuusitoista osavaltiota (Bundesländer). Osavaltioiden hallitukset vastaavat monista arkipäivän lakialueista, kuten koulutuksesta, poliisitoiminnasta ja osin lainsäädännöstä. Osavaltiot voivat säätää paikallishallintoa koskevia sääntöjä, mutta ne eivät voi poistaa kuntien itsehallintoa perustuslain takaaman suojan vuoksi.
- Maaseutupiirit eli maakunnat (Landkreise) ja kaupunkipiirit eli itsenäiset kaupungit (kreisfreie Städte). Nämä keskiasteen yksiköt hoitavat usein laajempia palveluja, joita pienemmät kunnat eivät järkevästi pysty järjestämään yksin, kuten tiettyjä sosiaali‑ ja terveyspalveluja, pelastuspalvelut ja jätehuollon koordinoinnin.
- Kaupungit ja kunnat (Städte und Gemeinden), jotka voivat olla osa maakuntaa tai olla sen lähiöitä. Nämä ovat paikallishallinnon perusyksiköitä, jotka vastaavat monista arjen palveluista ja asukkaiden läheisestä asioinnista.
Paikallishallinnon tehtävät
Paikallishallinnon eli kuntien ja kaupunkien tehtäviä ovat tyypillisesti esimerkiksi:
- maankäytön suunnittelu ja rakennusvalvonta (kaavoitus, rakennusluvat),
- paikallistiet, katujen ja puistojen hoito,
- vesi- ja jätehuolto sekä ympäristön suojelu paikallisella tasolla,
- varhaiskasvatus (päiväkodit) ja usein koulujen ylläpito tai tukipalvelut (rakennusten huolto, koulukuljetukset),
- paikallinen sosiaalipalvelu ja asumisen tuki, kulttuuri- ja liikuntapalvelut,
- palvelut kuten väestörekisteri, maistraatti-/rekisteritoiminnot, äänestyksen järjestäminen kunnallisissa vaaleissa,
- paikalliset verot ja maksut, kuten teollisuusvero (Gewerbesteuer) sekä kiinteistövero (Grundsteuer) ja muut maksut.
Rahoitus ja valvonta
Kunnat rahoittavat toimintaansa verotuloilla, valtion ja osavaltioiden avustuksilla sekä palveluista perittävillä maksuilla. Merkittäviä tulonlähteitä ovat esimerkiksi Gewerbesteuer (yritysvero), kiinteistövero ja kuntien osuus tulo- ja muista veroista. Liitto ja osavaltiot jakavat myös tukia ja tasausjärjestelyjä, jotta köyhemmät alueet pystyvät tarjoamaan asukkailleen peruspalvelut.
Osavaltioilla on valvontaoikeus kuntia kohtaan (Aufsicht), mutta perustuslaki suojaa kuntien itsehallintoa niin, etteivät osavaltiot voi yksinkertaisesti lakkauttaa paikallishallintoa. Valvonnan tarkoituksena on esimerkiksi varmistaa laillisuus ja taloudellinen tasapaino.
Erityisjärjestelyt: Regierungsbezirke ja Ämte
Joissakin osavaltioissa on regierungsbezirke, jotka ovat suurempia alueellisia yksiköitä (esimerkiksi osavaltion keskushallinnon alaisia senaattien tai hallintovirastojen tasoisia alueita). Ne kokoavat useita maakuntia ja kaupunkeja yhteen ja auttavat hoitamaan sellaisia tehtäviä, jotka vaativat laajempaa koordinointia, kuten suunnittelua, valvontaa ja yhdistettyjä lupa-asioita.
Muissa osavaltioissa pienet kunnat järjestävät palvelunsa yhdessä Amt-yhteisön kautta. Ämte syntyvät usein käytännön syistä: kun kunnat ovat liian pieniä hoitamaan kaikkia palveluja itsenäisesti, ne muodostavat yhteisen hallintoalueen ja jakavat resursseja.
Regierungsbezirke ja Ämte eivät ole perustuslain takaamia itsenäisiä tasoja samalla tavoin kuin osavaltiot tai kunnat; ne ovat järjestelyjä, joilla helpotetaan hallintoa ja palvelujen tuottamista eri alueilla.
Yhteenveto
Saksan hallinto koostuu viidestä tasosta, joilla on omat tehtävänsä ja itsenäisyytensä. Paikallishallinto (kunnat ja kaupungit sekä maakunnat/itsenäiset kaupungit) hoitaa suuren osan arjen palveluista ja nauttii perustuslaillista suojaa. Rahoitus, valvonta ja yhteistyörakenteet (kuten regierungsbezirke ja Ämte) varmistavat, että palvelut toimivat myös alueilla, joissa resurssit ovat rajalliset tai tehtävät vaativat laajempaa koordinointia.
Toissijaisuus
Toissijaisuusajatus tarkoittaa, että valtion tehtävät olisi hoidettava mahdollisimman alhaisella tasolla.
Kunnassa on kahdenlaisia tehtäviä (työpaikkoja). "Vapaaehtoisia", joita kaupunki tai kunta voi tehdä halutessaan, ja "pakollisia" eli asioita, jotka on tehtävä liittovaltion tai osavaltion lain vuoksi.
Teatterin, museon, urheilukentän tai kokoussalin perustaminen on vapaaehtoistehtävä. Jos kunnalla on varaa perustaa näitä asioita, osavaltio ei voi estää niitä. Osavaltio ei myöskään voi määrätä kuntaa perustamaan näitä asioita.
Pakolliset itsehallintotehtävät ovat asioita, jotka kunnan on tehtävä itse tai jotka sen on järjestettävä sen puolesta. Esimerkiksi yksi kunnanvaltuuston tärkeimmistä tehtävistä on tarjota kansalaisille vettä, sähköä, kaukolämpöä, kaasua sekä jätevesipalveluja ja jätehuoltoa.
Valtuusto voi ylläpitää omaa vesilaitosta tai liittyä muiden kanssa yhteen ja jakaa suuremman laitoksen. Nykyaikaisen sähkönjakelun ansiosta neuvoston ei tarvitse enää ylläpitää omaa voimalaitosta. Sen on kuitenkin autettava yksityisiä yrityksiä saamaan sähköt paikallisiin taloihin ja tehtaisiin.
Siirretyt tehtävät
Vaikka liittovaltiolla tai valtiolla saattaa olla oikeus valvoa joitakin asioita, toissijaisuusajatus tarkoittaa, että niitä hallinnoidaan (toteutetaan) mahdollisimman alhaisella tasolla. Esimerkiksi avioliittoon vihkimisen sekä syntymä- ja kuolintodistusten antamisen hoitaa kaupungin maistraatti, ja liittovaltio ja osavaltio järjestävät oikeudellisen ja asiantuntijavalvonnan, jotta tehtävä hoidetaan asianmukaisesti ja samalla tavalla kaikkialla Saksassa.
Muita siirrettyjä tehtäviä ovat:
- Yleinen turvallisuus
- Kansalaisuus, rekisteröinti, passiasiat
- Maistraatti ja siviilisääty
- Kaupalliset asiat
- Rakennusasiat
- Terveydenhuolto, eläinlääkintäasiat
- Tieliikenne
- Ajoneuvojen rekisteröinti ja ajoneuvoverotus (kansallisissa ja osavaltioiden laeissa sanotaan, mitkä autot voidaan rekisteröidä, mutta paikallistoimistot hoitavat varsinaisen työn).
- Vesilainsäädäntö ja maanviljely
- Liittovaltion ja osavaltioiden parlamenttivaalien järjestäminen (suurin piirtein jokainen piiri tai kreis on liittovaltion vaalipiiri, joten äänestäjien rekisteröinti ja laskenta voitaisiin hoitaa piirikohtaisesti, mutta on myös suurempia osavaltiopohjaisia vaalipiirejä, joten epäselvyyden vuoksi osavaltio on pienin mahdollinen taso laskennan hoitamiseksi).
- Sosiaaliturva-asiat, nuorisonhoito. Sosiaaliturvamaksut vahvistaa liittovaltio, mutta kunnalliset viranomaiset maksavat ne.
- Historiallisten muistomerkkien suojelu ja ylläpito
- Tilastot
- Metsätalous ja kalastus.
Paikallishallinnon pyörittäminen
Se, kuka johtaa kaupungin tai piirin hallintoa, riippuu siitä, missä päin Saksaa kaupunki sijaitsee.
Magistrat-järjestelmä
Kaupunginvaltuusto tai kaupunginvaltuuston kokous on vastuussa kaikista tehtävistä, joita ei ole annettu magistraatin tehtäväksi. Magistraatti on toimeenpaneva elin, joka vastaa palvelujen hallinnoinnista. Kaupunginvaltuusto valitsee sen, ja siinä voi olla sekä ammatti- että kunniajäseniä. Pormestari on maistraatin, mutta ei kaupunginvaltuuston kokouksen johtaja. Pormestarin valitsee erikseen kansa, ei valtuusto. järjestelmä on käytössä vain Hessenissä. Se on vanhin järjestelmä ja ainoa järjestelmä, jossa hallinnosta vastaa joukko valittuja henkilöitä eikä vain yksi, pormestari.
Pormestarijärjestelmä
Pormestari on valtuuston ja hallinnon johtaja.
Pohjois-Saksan järjestelmä
Valta on jaettu pormestarin ja kaupunginsihteerin kesken. Pormestarilla on joitakin tehtäviä, mutta päivittäisestä hallinnosta vastaa ammattitaitoinen kaupunginkirjuri.
Etelä-Saksan järjestelmä
Käytetään Baijerissa ja vanhoissa itäisissä osavaltioissa. Kansa valitsee pormestarin, joka johtaa valtuustoa ja kaupunginhallitusta. Valtuusto vastaa lähes kaikista päätöksistä. Jotkin päätökset tekee pormestari. Valtuusto voi antaa osan tehtävistään pormestarille, jolloin se ei voi muuttaa pormestarin päätöstä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Saksan kaupunkialueet
- Saksan maaseutualueet
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitkä ovat Saksan viisi hallintotasoa?
A: Saksan viisi hallintotasoa ovat Euroopan unioni (tai EU), liittovaltio eli kansallinen hallitus, kuusitoista osavaltiota (Länder), maaseutupiirit eli maakunnat (Landkreise) ja kaupunkipiirit eli itsenäiset kaupungit sekä kaupungit ja kunnat.
Kysymys: Mikä on Regierungsbezirke ja Ämte?
V: Regierungsbezirke ja Ämte auttavat hoitamaan tiettyjä tehtäviä koko alueella kokoamalla yhteen piirikunnan piirikuntia ja kaupunkeja tai piirikunnan kuntia, jos ne ovat liian pieniä hoitamaan joitakin paikallisia palveluja.
Kysymys: Miten Saksan perustuslaki takaa paikallishallinnon?
V: Saksan perustuslaki takaa paikallishallinnon siten, että osavaltioiden hallitukset eivät voi "lakkauttaa" (virallisesti lopettaa) sitä.
K: Mikä on Saksan kansallisen hallituksen tehtävä?
V: Saksan kansallisen hallituksen tehtävänä on vastata puolustus- ja ulkopolitiikasta sekä laatia normit valtioiden toimista. Se myös antaa rahaa köyhemmille osavaltioille niiden välisen tasa-arvon varmistamiseksi.
K: Onko Saksan hallituksen jokaisella tasolla oma tehtävänsä?
V: Kyllä, jokaisella Saksan hallinnon tasolla on oma tehtävänsä Grundgesetzin (Saksan perustuslaki) mukaan.
K: Miten EU:n antamat lait voivat vaikuttaa Saksan hallituksen muihin tasoihin? V: EU:n antamat lait voivat vaikuttaa Saksan hallituksen muihin tasoihin, koska kaikkien muiden tasojen on pantava ne kokonaisuudessaan täytäntöön.
Etsiä