Thomas Beecham

Varhainen elämä

Beecham syntyi vuonna 1879 St. Helensissä, Lancashiren osavaltiossa Pohjois-Englannissa. Beecham oli itseoppinut kapellimestari. Hän sai yksityisiä sävellystunteja Charles Woodilta Lontoossa ja Moszkowskilta Pariisissa. Beechamin isä, Sir Joseph Beecham, oli tienannut paljon rahaa lääkkeiden valmistuksella (kuuluisat Beecham-pillerit) ja piti myös musiikista, joten hän pystyi auttamaan poikaansa tämän muusikon uralla.

Thomas oli vasta 20-vuotias, kun hänen isänsä nimitettiin uudelleen St. Helensin pormestariksi. Tämän kunniaksi hänen isänsä maksoi Hallé-orkesterin konsertin. Sitä oli tarkoitus johtaa kuuluisa saksalainen kapellimestari Hans Richter. Muutama päivä ennen konserttia ilmoitettiin kuitenkin, että Richter oli sairastunut. Thomas sanoi heti, että hän johtaisi konsertin. Orkesteri kieltäytyi aluksi soittamasta 20-vuotiaalle, joka oli johtanut konsertin vain kerran, mutta lopulta he muuttivat mielensä, ja konsertti oli suuri menestys.

Varhainen ura

Vuonna 1909 Thomas kokosi joukon muusikoita ja perusti Beechamin sinfoniaorkesterin. Se antoi konsertteja ja soitti baleteissa ja oopperoissa. Beecham johti oopperoita Covent Gardenissa ja muissa Lontoon oopperataloissa. Hän johti muun muassa Straussin, Deliuksen, Smythen ja Holbrooken kaltaisten säveltäjien teoksia. Hän soitti myös Diagilevin Ballets Russes -yhtyeessä, kun se saapui ensimmäistä kertaa Englantiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana hän lahjoitti rahaa Halle-orkesterille, Lontoon sinfoniaorkesterille ja Royal Philharmonic Societyn orkesterille, joita kaikkia hän johti. Hän johti näitä orkestereita usein Lontoon ulkopuolella ja antoi ihmisille mahdollisuuden kuulla musiikkia, jota he eivät olleet ennen kuulleet.

Useiden vuosien ajan hänellä oli rahavaikeuksia eikä hän harjoittanut juurikaan toimintaa. Vuonna 1932 hän perusti Lontoon filharmonisen orkesterin ja teki siitä nopeasti erinomaisen orkesterin. Vuonna 1936 orkesteri kiersi Saksassa ja seuraavana vuonna Pariisissa. 1930-luvulla hän johti Covent Gardenissa, jossa hänellä oli määräysvalta kaikkeen tapahtuvaan. Hän johti useita Wagnerin Ringin syklejä. Kun toinen maailmansota alkoi vuonna 1939, teatteri suljettiin. Hän lähti Yhdysvaltoihin, jossa hän johti useita orkestereita, muun muassa New Yorkin filharmonikkoja. Hän kävi myös Australiassa.

Myöhempi ura

Vuonna 1944 hän palasi Britanniaan. Hänen orkesterinsa, Lontoon filharmoninen orkesteri, oli nyt itsehallinnollinen elin (jäsenet tekivät itse päätökset siitä, mitä orkesterin tulisi tehdä ja soittaa). He päättivät, että he eivät halunneet Beechamia, koska hän haluaisi saada vallan hallita orkesteria haluamallaan tavalla. Niinpä Beecham perusti toisen orkesterin: Royal Philharmonic Orchestra. Hän antoi monia konsertteja, kiersi niiden kanssa ja teki monia hienoja äänitteitä. Hänet tunnettiin erityisesti Joseph Haydnin ja Mozartin konserteistaan. Hän johti myös Die Meistersingerin Covent Gardenissa vuonna 1951 sekä esiintyi Buenos Airesin Teatro Colónissa vuonna 1958. Viimeinen konserttinsa hän antoi 7. toukokuuta 1960, jolloin hän johti RPO:n konserttia Portsmouthissa.

Hänen maineensa

Beecham oli valtavan lahjakas muusikko. Koska hänellä oli paljon rahaa, hänen ei tarvinnut käydä läpi musiikillista koulutusta, joka useimmilla muilla muusikoilla oli. Hän muodosti oman elämänsä ja käytti paljon energiaa ja rahaa luodakseen muusikoille oikeat työskentelyolosuhteet, jotka olisivat olleet tavanomaiset monissa muissa Euroopan maissa, mutta jotka eivät olleet tavanomaisia tuohon aikaan Englannissa.

Hän ei ollut kiinnostunut Bachin musiikista, vaikka hän johti Händeliä. Hän oli kuuluisa Mozart-esityksistään, ja hän soitti erityisen mielellään Berliozia, Mendelssohnia, Bizet'tä ja Dvořákia. Hän oli ensimmäisiä Englannissa, joka johti Richard Straussin ja Sibeliuksen uutta musiikkia. Hän oli Deliuksen läheinen ystävä ja esitti hänen musiikkiaan sekä muokkasi sitä julkaistavaksi.

On olemassa monia tarinoita nokkelista asioista, joita hän sanoi. Hänet lyötiin ritariksi vuonna 1916.

Kuuluisia lainauksia

Eräs nainen kertoi Beechamille, että hän halusi poikansa oppivan soittamaan soitinta, mutta hän ei halunnut kuulla sitä kauheaa ääntä, jonka soitin aiheutti, kun poika oli vasta opettelemassa. Nainen kysyi, mitä soitinta hänen pitäisi oppia. Beecham sanoi, että hänen pitäisi opetella säkkipilliä, koska "ne kuulostavat täsmälleen samalta, kun ne on opeteltu loppuun, kuin kun niitä aletaan opetella".

Beecham oli harjoittelemassa hyvin pitkää Wagnerin oopperaa. He olivat harjoitelleet pitkään. Beecham otti kellonsa esiin ja sanoi: "Voi luoja! Olemme soittaneet kaksi tuntia, ja soitamme yhä tätä hiton sävelmää!".

Beecham harjoitteli englantilaisen säveltäjän oopperaa. Säveltäjä oli mukana harjoituksissa, ja hän pysäytti orkesterin ja pyysi Beechamia soittamaan oopperan eri tavalla. Joka kerta Beecham kääntyi takaisin orkesterin puoleen ja sanoi: "Samaa uudestaan, hyvät herrat, olkaa hyvä".

Beecham tapasi kerran erään tutun naisen, mutta ei muistanut, kuka tämä oli. Hän kysyi häneltä, voiko hän hyvin.

"Hyvä on, mutta veljeni on ollut viime aikoina aika sairas", hän sanoi.

"Ai niin, veljesi. Olen pahoillani siitä. Ja mitä veljesi tekee tällä hetkellä?"

"No... hän on yhä kuningas", prinsessa Mary vastasi.