Lontoon metron vuoden 1967 metrovaunu oli syvän tason metrovaunu, joka liikennöi Victoria-linjalla vuosina 1968-2011. Nämä junat eivät enää kulje Lontoon metrolla, sillä ne korvattiin London Underground 2009 -putkikalustolla vuosina 2010-2011. Kaluston rakensi Metro-Cammell. Junat ovat aiemmin kulkeneet myös Central Line -linjan Woodford-Hainault-osuudella.

 

Historia

1967-sarjan metrovaunu suunniteltiin ja rakennettiin nimenomaan uuden Victoria-linjan tarpeisiin, ja sen sarjatoimitukset alkoivat 1960-luvun lopulla. Linja valmistui vaiheittain, ja kalusto otettiin käyttöön linjan avaamisen yhteydessä 1968. Aikakauden näkökulmasta 1967-sarja edusti modernia, automaattista kaupunkiliikenteen ratkaisua: jo suunnitteluvaiheessa huomioitiin automaattiohjauksen mahdollistaminen sekä tehokas lyhyiden vuorovälien liikennöinti.

Rakenne ja tekniset ominaisuudet

1967-sarja oli tyypillistä Lontoon syvän tason (tube) -kalustoa: runko oli muotoiltu pieneen tunneliprofiiliin sopivaksi ja vaunut olivat kapeampia kuin maalinnun sub-surface-tyypit. Junat liikennöivät tyypillisesti 8-vaunuisina kokoonpanoina, ja ne suunniteltiin kestämään tiheää kaupunkiliikennettä.

  • Automaattiohjaus: 1967-sarja soveltui automaattiseen liikenteenohjaukseen (ATO), mikä oli merkittävä askel Lontoon metron kehityksessä ja mahdollisti tiheämmät vuorovälit Victoria-linjalla.
  • Ovet ja matkustajatilat: Vaunut varustettiin liukuovilla, matkustustilat olivat käytännölliset ja istumapaikkoja oli mitoitettu kaupunkiliikenteen lyhyille matkoille. Ilmastointi puuttui, kuten useimmissa putkikalustossa — ilmanvaihto perustui mekaaniseen ja luonnolliseen kiertoon.
  • Voimansiirto ja jarrut: 1967-sarjan voimalinja ja jarrujärjestelmät olivat tyypillisiä aikakauden sähköjunille ja suunniteltu luotettaviksi tiiviissä kaupunkiliikenteessä.
  • Nopeus: Sarjan huippunopeus oli suunniteltu kaupunkiradalle sopivaksi — käytännössä nopeudet olivat linjakohtaisia ja rajoitusten mukaisia.

Käyttöikä, uudistukset ja viimeiset vuodet

1967-sarja palveli Victoria-linjalla yli neljä vuosikymmentä. Kalustoa korjattiin ja peruskorjattiin useaan otteeseen elinkaarensa aikana, jotta turvallisuus, luotettavuus ja matkustajamukavuus pysyivät hyväksyttävällä tasolla. Viimeisinä vuosinaan vaunut alkoivat osoittaa ikääntymisen merkkejä verrattuna uuteen 2009-sarjan kalustoon, joka tarjosi paremman tilankäytön, modernin ohjaamon ja nykyaikaiset laitteet.

Koska Lontoon metro uudisti kalustoa osana laajempaa modernisointiohjelmaa, 1967-sarjan vaunut vedettiin pois käytöstä vaiheittain vuosina 2010–2011 ja korvattiin London Underground 2009 -putkikalustolla.

Poistaminen ja säilytys

Poistamisen yhteydessä osa yksiköistä romutettiin, mutta useita vaunuja tai niiden osia on myös säilytetty museoissa ja veturiyhdistyksissä. Säilytettävät kappaleet toimivat tärkeänä muistutuksena 1960–1970-lukujen metroteknologian kehityksestä ja Victoria-linjan alkuvaiheista.

Merkitys

1967-sarjan metrovaunujen tärkein perintö on niiden rooli automaattisen liikenteenohjauksen edelläkävijänä Lontoon metrossa. Malli osoitti, miten ATO voi toimia luotettavasti kaupunkiradalla ja vaikutti myöhempiin metrokalustojen ja liikenteenohjauksen ratkaisuihin sekä Lontoossa että muualla.

Yhteenvetona 1967-sarjan vaunut olivat monella tapaa oman aikansa edustajia: ne suunniteltiin intensiiviseen kaupunkiliikenteeseen, integroitiin uudenlaiseen automaatioon ja palvelivat matkustajia luotettavasti yli 40 vuoden ajan ennen korvaamistaan modernimmalla 2009-sarjalla.