Pitkävene
Pitkulaivat olivat merialuksia, joita valmistettiin ja käytettiin kaupankäyntiin, tutkimusretkiin ja ryöstöretkiin. Niitä pidetään yleensä viikinkien aluksina, mutta myös varhaiset ihmiset käyttivät niitä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Viikingit olivat ne, jotka hallitsivat kevyiden ja nopeiden pitkälaivojen suunnittelun, jotka pystyivät kulkemaan myös jokia pitkin. Anglosaksisen kauden alussa Britanniaan saapuivat anglien, saksilaisten, friisiläisten ja juuttien hyökkäysryhmät pitkäveneillä. Siitä lähtien pitkälaivoja rakennettiin ja käytettiin myös Brittein saarilla. Kun normannit valloittivat Englannin vuonna 1066, Vilhelm Valloittaja käytti suurta laivastoa pitkälaivoja kuljettamaan armeijaansa Englantiin.
Sea Stallion saapuu Dubliniin. Se on maailman suurin viikinkiaikaisen sota-aluksen rekonstruktio. Alkuperäinen alus rakennettiin Dublinissa noin vuonna 1042. Sitä käytettiin sota-aluksena Irlannin vesillä vuoteen 1060 asti.
Origins
Varhaisin löydetty lankuista rakennettu pitkälaiva on peräisin noin vuodelta 350 eaa. Laiva löydettiin Hjortspringin suolta Etelä-Tanskasta. Hjortspringin veneeksi kutsuttu vene oli tehty puulankuista, jotka oli ommeltu yhteen narulla. Lankkujen välit oli täytetty hartsilla. Laiva oli noin 18 metriä (59 jalkaa) pitkä, ja se oli hyvin kevyt ja joustava. Siinä oli kaksinkertainen keula ja perä, jotka näyttivät linnun nokalta. Laivassa oli paikat 20 miehelle soutaa, ja sen molemmissa päissä oli ohjaava airo. Tämän mallin jäljennös rakennettiin ja testattiin. Se oli erittäin merikelpoinen, nopea ja ketterä. Tyynillä vesillä sen nopeus oli keskimäärin 6 solmua (noin 7 mailia tunnissa).
Seuraava malli oli klinkkerirakenteinen (myös lapstrake). Tässä rakenteessa päällekkäiset laudat on kiinnitetty toisiinsa nauloilla. Nydam-alus nimettiin Nydamin suolta vuonna 1863 Etelä-Jyllannissa löydetyn Nydamin laivan mukaan. Sen pituus oli 23,5 metriä (77 jalkaa), leveys hieman yli 3,5 metriä (11 jalkaa) ja syvyys noin 1,2 metriä (4 jalkaa). Laiva upotettiin (ja täytettiin aseilla) vuosina 350-400 jKr. Toisin kuin Hjortspringin laivassa, lankut on pidetty yhteen nauloilla (kärjet on taivutettu). Siinä ei ollut mastoa, kuten myöhemmissä malleissa, vaan siinä oli paikat 30 miehelle soutaa. Siinä ei myöskään ollut köliä. Tällainen matala ja avoin alus pystyi kulkemaan avomerellä, mutta se saattoi myös upota (täyttyä vedellä) ja upota. Kyseessä oli klassinen pohjoinen malli, joka eri muodoissaan saattoi kulkea aina Konstantinopoliin tai Newfoundlandiin asti.
Hjortspring-veneen malli Münchenin saksalaisesta museosta.
Klinkkerirakenteinen verrattuna karvalakenteiseen.
Klassiset tyypit
Viikinkien suunnittelemalla pitkälaivalla pystyi ylittämään valtameren tai soutamaan matalaa jokea pitkin. Ajan myötä muotoilu muuttui. Erilaisiin tarkoituksiin rakennettiin monenlaisia pitkälaivoja. Pienimmät alukset olivat Faering (neljä airoa) ja Sexaeringer (kuusi airoa), joita käytettiin vuonoilla ihmisten siirtämiseen ja kalastukseen.
Karvi
Karviksi kutsuttiin 12-32 airoa käsittäviä pitkälaivoja. Gokstadin laiva on kuuluisa Karvi-tyyppinen laiva. Gokstadin laiva kaivettiin esiin vuonna 1880. Sen masto oli katkaistu, mutta muuten laiva oli hyvin säilynyt. Se oli 76 jalkaa (23 metriä) pitkä ja 17½ (5,3 metriä) leveä. Gokstadin laivassa oli köli ja se oli valmistettu tammesta. Sen peräsin oli noin 3,3 metriä (11 jalkaa) pitkä; se oli riittävän suuri ohjaamaan alusta kaikissa sääolosuhteissa. Masto oli noin 12 metriä (40 jalkaa) korkea.
Gokstad-aluksen kopio purjehti Atlantin yli vuonna 1893.
Snekkja
Erikoislaivatyyppiä, jossa oli vähintään 20 soutupenkkiä, kutsuttiin nimellä snekkja, joka tarkoitti "ohutta ja ulkonevaa". Se oli sota-alus, jota tunnetusti käyttivät sekä ruotsalaiset viikingit että wendit. Siihen mahtui 44 miestä ja 2 hevosta. Snekkjat olivat yksi yleisimmistä sotalaivatyypeistä. Wendien herttua Ratiborilla oli 660 tällaista laivaa, joita hän käytti hyökätessään Kongälfiin vuonna 1135.
Skeid
Skeid (skeið), joka tarkoittaa "veden läpi leikkaavaa", oli suurempi sota-alus. Skeideissä oli yleensä yli 30 soutupenkkiä. Nämä olivat suurimmat koskaan löydetyt pitkälaivat. Niiden airoporttien (airojen aukkojen) päällä oli panssari, joka suojasi soutavia miehiä. Englannin kuningas Aethelred määräsi tämäntyyppisiä laivoja valmistettavaksi koko Englannissa. Jokaiseen 310 nahan alueeseen oli hankittava yksi tällainen laiva.
Drakkar
Aikakauden suurimmat sota-alukset olivat Drakaar (lohikäärme) -tyyppisiä. Norjan kuninkaalla Olaf I:llä oli kuuluisa tämän mallin pitkä laiva nimeltä Long Serpent. Norjan kuninkaalla Olaf II:lla oli pitkälaiva nimeltä Visunden (Härkä). Sen keulaan oli kaiverrettu häränpää. Flanderin Matilda rakennutti miehelleen Vilhelm Valloittajalle Drakkar-mallin mukaisen laivan. Sen nimi oli Mora, ja se rakennettiin Barfleurissa Normandiassa kesällä 1066. Tämä tyyppi pystyi toimimaan matalassa vedessä ja oli helppo rantauttaa.
Kuljetusalukset
Monia tämäntyyppisiä aluksia kutsuttiin nimellä Knarrs. Merentakaiseen kauppaan käytettiin 9. vuosisadalta alkaen suurempia purjelaivoja. Monet niistä olivat erikoistuneita rahtilaivoja. Niille oli ominaista, että miehistö oli pieni, airoja oli vähän ja niiden voimanlähteenä käytettiin purjeita. Niillä oli suuri kantavuus monenlaiselle lastille. Esimerkkinä voidaan mainita Klåstad-laiva. Se rakennettiin 10. vuosisadan viimeisinä vuosina. Laiva haaksirikkoutui Kaupangin lähellä Norjassa. Sen kantavuus oli noin 13 tonnia ja pituus 69 jalkaa (21 metriä).
Toinen rahtilaivan muoto oli hevoskuljetukset, joita Vilhelm Valloittaja käytti vuonna 1066. Alusluettelossa mainitaan, että valloittajan laivastossa oli yhteensä 776 alusta. Monet niistä olivat ritareita ja sotilaita varten, mutta toisia käytettiin heidän tarvitsemiensa tarvikkeiden ja hevosten kuljettamiseen. Aikaisemmat viikingit eivät käyttäneet hevoskuljetuksia, vaan he käyttivät yleensä hevosia, joita he löysivät valloittamistaan paikoista. Normannit kuitenkin käyttivät ratsuväkeä ja tarvitsivat kuljettaa sotahevosiaan ja palfrejaan. Normannit olivat kuitenkin käyttäneet Sisiliassa hevoskuljetuksia (1060-61) jo aiemmin, jotka mahdollisesti perustuivat samanlaisiin bysanttilaisiin aluksiin. Bysanttilaisilla oli hippagogoi-nimisiä aluksia, jotka oli suunniteltu purkamaan hevosia, jotka saattoivat lähteä suoraan taisteluun. Guy of Amiens havaitsi, että Vilhelmin hyökkäysjoukkoihin kuului miehiä Apuliasta, Calabriasta ja Sisiliasta. Vilhelmillä oli käytössään hevoskuljetusten rakentamiseen perehtyneitä laivanrakentajia. Sitä, kuinka monta hän rakensi, ei tiedetä, mutta hänellä oli tällaisia aluksia laivastossaan.
Gokstad-aluksen malli.
Viikinkiaikaisen snekkjan jäljennös Morągissa, Puolassa.
Drakkar-alus Tukholmassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mihin pitkälaivoja käytettiin?
V: Pitkulaivoja käytettiin kaupankäyntiin, tutkimusretkiin ja ryöstöretkiin.
K: Ketkä muut kuin viikingit käyttivät pitkälaivoja?
V: Myös Itämeren ja Pohjanmeren varhaiset ihmiset käyttivät pitkälaivoja.
K: Minkä suunnittelun viikingit hallitsivat?
V: Viikingit hallitsivat kevyiden ja nopeiden pitkälaivojen suunnittelun, jotka pystyivät kulkemaan myös jokia pitkin.
K: Mitkä ihmisryhmät saapuivat Britanniaan pitkäveneillä?
V: Anglien, saksilaisten, friisiläisten ja juutalaisten hyökkäysryhmät saapuivat maahan pitkälaivoilla.
K: Missä myös rakennettiin ja käytettiin pitkälaivoja?
V: Pitkulaivoja rakennettiin ja käytettiin myös Brittein saarilla.
K: Kuka käytti pitkälaivoja armeijansa kuljettamiseen Englantiin vuonna 1066?
V: Vilhelm Valloittaja käytti suurta laivastoa pitkälaivoja kuljettamaan armeijaansa Englantiin vuonna 1066.
Kysymys: Käytettiinkö pitkälaivoja vain viikingeillä?
V: Ei, pitkälaivoja käyttivät myös muut varhaiset ihmiset ja eri ryhmät, jotka hyökkäsivät Brittein saarille tai asuivat siellä.
