Macquarien saari
Macquarien saari on suuri saari Eteläisellä valtamerellä. Se sijaitsee noin 1 500 kilometriä Tasmaniasta kaakkoon ja noin puolessa välissä Australian ja Etelämantereen välistä matkaa. Saaresta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1992. Macquarien saari on noin 34 km pitkä ja 5 km leveä. Sen löysi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1810 kapteeni Hasselburgh, joka etsi paikkoja valaiden ja hylkeiden metsästykseen. Nykyään siellä ei asu ihmisiä. Saarelle pääsee vain meriteitse, eikä siellä ole satamia, joihin laiva voisi kiinnittyä.
Geologia
Saari on muodostunut kahden mannerlaatan kohtaamisesta ja toistensa pakottamisesta ylöspäin. Se on ainoa paikka maapallolla, jossa maan vaipasta 6 km merenpohjan alapuolella olevat kivet työntyvät merenpinnan yläpuolelle. Vahvistus on tässä viitteessä kohdassa "Kriteeri (viii)".
Kasvit ja eläimet
Monet linnut ja eläimet käyttävät Macquarie Islandia pesintään. Saarelle saapuu vuosittain noin 3,5 miljoonaa merilintua ja 80 000 norsuhyljettä. Saarella elää neljä pingviinilajia. Kuningaspingviinejä on noin 850 000, kuningaspingviinejä 200 000, gentuopingviinejä 10 000 ja kalliopingviinejä arvellaan olevan 20 000-1 000 000 yksilöä.
Vuonna 1977 Macquarie Islandista tuli biosfäärialue. Rannikon ekosysteemi on tunnustettu osaksi Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaa (MAB).
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo Australian maailmanperintökohteista
