Macquarien saari – asumaton UNESCO-maailmanperintösaari Tasmanian kaakossa

Tutustu Macquarien saareen — asumattomaan UNESCO-maailmanperintökohteeseen Tasmanian kaakossa: jylhiä rantoja, ainutlaatuista eläimistöä ja syrjäinen meriluonto.

Macquarien saari on suuri saari Eteläisellä valtamerellä. Se sijaitsee noin 1 500 kilometriä Tasmaniasta kaakkoon ja noin puolessa välissä Australian ja Etelämantereen välistä matkaa. Saaresta tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1997. Macquarien saari on noin 34 km pitkä ja 5 km leveä. Sen löysi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1810 kapteeni Frederick Hasselburgh (nimityksissä saatetaan nähdä myös muotoa Hasselburgh), joka etsi paikkoja valaiden ja hylkeiden metsästykseen. Nykyään saarella ei ole pysyvää asutusta; siellä on kuitenkin ajoittain tutkijoita ja suojeluviranomaisia.

Sijainti ja geologia

Macquarien saari kuuluu Australian Tasmanian aluetta hallinnollisesti ja sijaitsee eteläisellä osa-alueella, jossa valtameren ilmasto ja voimakkaat merivirrat muokkaavat maisemaa. Saari on geologisesti poikkeuksellinen: se on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa merenalaisen litosfäärin rakenteiden — muun muassa merenpohjan kuoren ja sen alla olevan mantelin — näkyviä kiviä nousee pinnalle. Tämä ainutlaatuinen geologia oli merkittävä syy Unescon maailmanperintöstatukselle.

Luonto ja eläimistö

Macquarien saari on erittäin tärkeä elinympäristö merilinnuille ja merinisäkkäille. Saaren rannoilla ja ympäröivillä merialueilla pesii suuria määriä esimerkiksi pingviinejä (mm. kuningas- ja kuningatar-/royal-pingviinejä), merilintuja kuten albatrosseja ja petreleitä sekä hylkeitä ja merileijonia. Saaren kasvillisuus koostuu pääasiassa kylmän ja tuulen kurittamasta ruohikosta, sammalista ja jäkälöistä. Ekosysteemi on herkkä, ja vieraslajit sekä ihmistoiminta ovat pitkään uhkanneet alkuperäisiä lajeja ja elinympäristöjä.

Historia ja ihmistoiminta

1800-luvulla saari toimi väliaikaisena tukikohtana valaiden- ja hylkeidenpyynnille, mikä aiheutti suuria muutoksia eläinpopulaatioissa. 1900-luvulla saarella oli ajoittain asutusta tutkimus- ja huoltotarkoituksiin; nykyisin toimintaa järjestetään pääasiassa tieteellistä tutkimusta, ympäristön seurantaa ja suojelutoimia varten. Saarelle johtaneet ihmistoimet ovat sittemmin keskittyneet luonnon suojeluun ja elpymisen tukemiseen.

Suojelu ja vierailu

Macquarien saari on suojelualue; sen maailmanperintöasema ja kansallinen suojeleminen rajoittavat maahantuloa ja toimintaa saarella. Suojeluohjelmiin on kuulunut vieraslajien (esim. jyrsijät, jyrsijöistä ja muista tuholaisista johtuvat ongelmat sekä taloudellisesti vahingolliset ampliskaat) poistamista ja pihojen ekologisen tilan palauttamista. Saarelle pääsee yleensä tutkija- ja retkeilyaluksilla, sillä suora yhteys lentoteitse puuttuu ja satamia, joihin suuret laivat voisivat kiinnittyä, ei ole. Maahantuloon tarvitaan yleensä viranomaislupa ja vierailut ovat hyvin valvottuja ympäristön suojelemiseksi; maihin nousu tapahtuu usein pienveneillä tai muilla maihinnousujärjestelyillä, joita suunnitellaan tarkasti sää- ja meriväyläolosuhteiden mukaan.

Macquarien saari on erinomainen esimerkki eteläisten merialueiden herkästä luonnosta ja ihmisen vaikutuksista siihen — sen suojelu ja tutkimus auttavat ymmärtämään subarktisen ja subantarktisen luonnon toimintoja sekä tarjoavat arvokasta tietoa ilmastonmuutoksen ja meriekosysteemien tilasta.

Hae kirjaimella