Pingviinit ovat Spheniscidae-heimoon kuuluvia merilintuja. Ne "lentävät" siipiensä avulla veden alla, mutta eivät pysty lentämään ilmassa. Ne syövät kalaa ja muita mereneläviä. Pingviinit munivat ja kasvattavat poikasensa maalla.

Pingviinit elävät vain maailman eteläisellä pallonpuoliskolla: Etelämantereella, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kaukaisimmaksi pohjoiseen ne pääsevät Galapagossaarilla, jossa kylmä Humboldt-virta virtaa ohi.

Ulkonäkö ja sopeutumat

Pingviinit vaihtelevat kooltaan pienistä (esim. kääpiöpingviini, noin 30–40 cm) suuriin (keisaripingviini, yli 1 m). Niiden ruumiinmuoto on virtaviivainen ja siivet ovat muuttuneet uimasiiviksi, joiden avulla ne liikkuvat nopeasti vedessä. Useimmilla lajeilla on selässä tumma ja vatsassa vaalea väritys (ns. kontraväritys), mikä auttaa naamioitumaan vedessä: tumma selkä sulautuu syvenevään mereen ylhäältä päin katsottuna ja vaalea vatsa näkyy vähemmän alhaalta päin katsoen.

Pingviineillä on paksu höyhenpeite ja rasvakerros, jotka eristävät kylmää vastaan. Höyhenet ovat tiiviitä ja vettä hylkiviä; monet lajit hoitavat höyheniään esinesteellään (preen-rasva) pitääkseen ne vesitiiviinä.

Ravinto ja saalistus

  • Pääruokaa ovat kala, mustekalat ja krilli (pieniä äyriäisiä). Ravinto vaihtelee lajeittain ja saatavuuden mukaan.
  • Pingviinit sukeltavat ja uivat saalistaakseen. Sukellussyvyydet ja kesto vaihtelevat: useat lajit sukeltavat kymmeniä metrejä, ja keisaripingviini voi sukeltaa yli 500 metrin syvyyteen.
  • Ne saalistavat sekä yksin että ryhmissä ja käyttävät nopeaa sukellus- ja kääntötaitoa pyydystäessään nopeita kaloja.

Lisääntyminen ja elämänkierto

Pingviinit pesivät maalla tai jäällä ja muodostavat usein suuria pesimäkoloja eli koloniaaleja. Pesäpaikat vaihtelevat: jotkut lajit rakentavat pesän kivistä, toiset kaivavat koloja maahan tai käyttävät kasvien suojia, ja muut taas munivat avoimella jäällä (kuten keisaripingviini).

  • Useimmat lajit munivat yhden tai kaksi munaa. Pesimäkäytännöt vaihtelevat: esimerkiksi keisaripingviinillä naaras munii yhden munan ja koiras pidättää munaa jaloissaan suojaten sitä lämpimänä, kun naaras etsii ruokaa.
  • Poikaset hoidetaan usein pariskunnan yhteistuumin; monilla lajeilla poikaset kerääntyvät "poikasteille" (creches) suojan ja lämmön vuoksi.
  • Elinikä vaihtelee lajeittain, mutta monet pingviinit elävät 10–20 vuotta luonnossa.

Levinneisyys

Pingviinit asuttavat pääasiassa Etelämantereen ja eteläisten merialueiden rantoja sekä subantarctisia saaria. Tunnettuja pesimäalueita ovat muun muassa Etelä-Georgian saaret, Falklandinsaaret ja Etelämantereen rannikko. Monet lajit myös viettävät suurimman osan ajastaan merellä poikkeuksena pesimäaika.

Galapagossaarilla elävä galapagospingviini on tunnettu poikkeuksesta, sillä se ulottuu päiväntasaajan tuntumaan hyödyntäen kylmää Humbodlt-virran tuomaa ravintoa.

Uhat ja suojelu

Pingviinejä uhkaa useita ihmisen aiheuttamia ja luonnollisia tekijöitä:

  • Ilmastonmuutos ja meren lämpötilan nousu muuttavat jääolosuhteita ja ravinnon saatavuutta.
  • Ylikalastus vähentää pingviinien saalista, kuten kala- ja krillikantoja.
  • Öljy- ja kemikaalivuodot saastuttavat niiden elinympäristöjä ja heikentävät höyhenpeitteen eristyskykyä.
  • Vieraslajit (rotat, kissat, koirat) voivat tuhota munia ja poikasia pienillä pesimissäaarilla.
  • Myös häirintä pesimäalueilla ja elinympäristöjen heikkeneminen uhkaavat.

Suojelutoimia ovat muun muassa suojelualueiden perustaminen, kalastuksen säätely, öljyvahinkojen torjunta sekä vieraslajien poisto pesimissäaarilta. Lisäksi seuranta- ja tutkimushankkeet auttavat ymmärtämään lajeja ja suuntaamaan suojelutoimia.

Lisätietoa

Pingviinit ovat sopeutuneet elämään merellisessä ympäristössä ja niiden erityispiirteet tekevät niistä mielenkiintoisia sekä luonnontutkijoille että luonnonystävälle. Monia lajeja voi tavata myös luontoturismin kautta, kunhan pesimäalueita suojellaan ja vierailuja hallinnoidaan vastuullisesti.