Marabu-haikara (Leptoptilos crumeniferus) – Afrikan suuri haikara

Marabu-haikara (Leptoptilos crumeniferus) — Afrikan vaikuttava suuri haikara: elintavat, pesimäalueet ja erikoinen ulkonäkö, usein nähtävissä kaatopaikkojen ja ihmiskeskittymien lähellä.

Marabu-haikara (Leptoptilos crumeniferus) on suuri kahlaajalintu, joka kuuluu haikaroiden (Ciconiidae) heimoon. Se pesii Afrikassa Saharan eteläpuolella kosteilla ja kuivilla alueilla, usein lähellä ihmisasutusta, erityisesti kaatopaikkoja. Sitä kutsutaan joskus "hautauslinnuksi" sen takaapäin katsottavan muodon vuoksi: siivet ja selkä ovat viitan kaltaiset, jalat ovat laihat, valkoiset, ja joskus on suuri valkoinen "karvamassa".

Ulkonäkö

Marabu-haikara on kookas lintu: se voi olla noin 1–1,5 metriä korkea ja siipien kärkiväli on yleensä 2,6–3,2 metriä. Ruumiinväri on pääasiassa tumma, ja alapuoli usein valkoinen. Päällä ja kaulalla on karvattomia alueita, iho voi olla vaaleanpunainen tai harmaa. Lintuilla on pitkä ja paksu nokka sekä usein näkyvä kurkkupussi (tästä lajin tieteellinen nimi crumeniferus viittaa). Kyseinen paljas pää ja rehevä kaulakarvapeite tekevät linnusta helposti tunnistettavan.

Esiintyminen ja elinympäristö

Marabu-haikara elää laajasti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se viihtyy monenlaisissa ympäristöissä: kosteikoissa, joenvarsilla, järvien lähellä, savanneilla sekä kaupunkialueiden läheisyydessä. Laji hyödyntää ihmisen aiheuttamia elinympäristöjä, kuten kaatopaikkoja, joissa siis ruuanlähteet ovat usein runsaita.

Ravinto ja käyttäytyminen

Ravinto: Marabu on opportunistinen syöjä ja varsinainen rötöstelijä — se käyttää haaskoja ja ihmisen jätteitä, mutta saalistaa myös kaloja, sammakkoja, matelijoita, pieniä nisäkkäitä, hyönteisiä ja munia. Tyypillisiä ruoka-aineita ovat:

• kuolleet eläimet ja haaska
• hajottajat ja roskat kaatopaikoilla
• eläinravinto kuten kalat, sammakot ja hyönteiset

Käyttäytyminen: Marabut lentävät usein piehtaroiden thermiikeissä ja käyttävät pitkiä siipiään liitolentoon. Ne elävät paikoin laumamaisesti, ruokailevat yhdessä ja pesivät kolonioissa. Lintu voi olla hyvin rauhaton ravinnonhankinnassa ja kilpailukykyinen muita haikaroita ja korppikotkia vastaan.

Lisääntyminen

Pesimäkausi vaihtelee alueittain ja liittyy usein sateisiin. Marabut pesivät puissa olevissa koloniapesissä; pesissä on yleensä muutama muna (yleensä 2–3). Molemmat vanhemmat osallistuvat pesimiseen ja poikasten ruokintaan. Poikaset ovat aluksi höyhenettömiä ja haavoittuvia, mutta kasvavat nopeasti saadessaan riittävästi ruokaa.

Suhde ihmiseen ja merkitys

Marabu-haikara hyötyy ihmistoiminnasta, koska kaatopaikat ja kaupunkien jätteet tarjoavat ruokaa. Tämä tekee lajista paikoin yleisen ja helposti nähtävän. Toisaalta monet pitävät sitä rumana tai epämiellyttävänä, ja se voi toimia myös taudinlevittäjänä, jos se lienee kosketuksissa pilaantuneeseen jätteeseen tai eläinjätteeseen. Lintujen rooli ekosysteemissä on kuitenkin tärkeä: ne siivoavat haaskoja ja jätteitä.

Uhanalaisuus

Maailmanlaajuisesti marabu-haikara ei ole tällä hetkellä voimakkaasti uhanalainen; se on sopeutunut hyvin ihmisten aiheuttamiin muutoksiin ja esiintyy laajalla alueella. Paikalliset uhkatekijät voivat kuitenkin olla esimerkiksi myrkytys, pesimäpaikkojen tuhoutuminen tai ihmisten häirintä. Säilyttämistoimet, kuten pesimäalueiden suojeleminen ja jätteiden käsittelyn parantaminen, auttavat turvaamaan lajin tulevaisuutta.

Marabu-haikara on selkeä esimerkki laajasti levinneestä ja sopeutuvasta haikaralajista, jonka rooli sekä luonnossa että ihmisen lähellä on monipuolinen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on marabu-haikara?

K: Missä marabu-haikara pesii?

K: Miksi sitä kutsutaan joskus "hautauslinnuksi"?

K: Missä voi havaita marabun lentävän?

K: Missä voi nähdä marabu-haikaran pään yksityiskohtia?

Kysymys: Millaista elinympäristöä marabout suosivat?

Hae kirjaimella