Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) – Galápagoksen ainutlaatuinen merilisko
Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) – Galápagoksen ainutlaatuinen merilisko: sukeltava, levää syövä kasvissyöjä, joka viihtyy kivikkoisilla rannoilla ja kiehtoo luontomatkaajia.
Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) on leguaani, jota tavataan vain Galápagossaarilla. Se on ainoa nykyaikainen lisko, joka elää ja ruokailee meressä. Se on myös poikkeuksellisesti kasvissyöjä. Se syö ainoastaan levää. Merileguaani on Galápagoksen ikoninen laji: sen erikoistunut elämäntapa yhdistää merelliset sopeutumat ja perinteisen maalla elävän leguaanin piirteet.
Leguaani voi sukeltaa yli 9 metrin syvyyteen. Se on levinnyt saariston kaikille saarille, ja sitä kutsutaankin joskus Galápagosin merileguaaniksi. Se elää pääasiassa Galápagosaarten kivikkoisilla rannoilla lämmitelläkseen verrattain kylmästä vedestä. Sitä voi nähdä myös rämeillä ja mangrovemailla. Charles Darwin kuvaili niitä:
Ulkonäkö ja sopeutumat
Merileguaanit ovat keskikokoisia–suuriakin leguaaneja; urokset ovat usein kookkaampia kuin naaraat. Niillä on litteä, sivulta hieman puristunut häntä, joka toimii tehokkaana potkurina uidessa. Niskassa on harjaita muistuttava piikkijono ja keho on yleensä tumma — tumma väritys auttaa nopeassa lämpenemisessä auringossa sukellusten jälkeen. Lisääntymiskaudella urokset voivat saada ruskean, vihertävän tai jopa punertavan sävyn.
Ravitsemus ja ruoansulatus
Merileguaanin ruokavalio koostuu pääasiassa punaisesta ja vihreästä merilevästä, joita se raapii kiviltä. Sen ruoansulatusjärjestelmä on sopeutunut hajottamaan levän soluseinämien sisältämää kuitua, ja suolistomikrobisto auttaa ravintoaineiden pilkkomisessa. Ruokailu tapahtuu meressä: leguaanit uivat ja sukeltavat kerätäkseen levää matalilta kivikkokaistaleilta.
Lisääntyminen ja sosiaalinen käyttäytyminen
Lisääntymiskaudella urokset puolustavat pesimäalueitaan ja esittelevät usein näyttäviä eleitä, kuten pään nyökkäilyä ja nahkavärityksen muuntumista. Naarat kaivavat hiekkapesän tai pehmeän maaperän kolon, johon munat haudotaan. Poikaset kuoriutuvat maasta ja hakeutuvat nopeasti rannalle ja veteen ravintoa etsimään — nuoret ovat usein huomaamattomamman värisiä ja juoksevat maalla ketterämmin kuin aikuiset.
Fysiologiset erityispiirteet
Merileguaaneilla on erikoistuneet suolarauhaset, jotka poistaavat veren ylimääräisen suolan; sellele ominaiselle prosessille laji käyttää usein ns. "aivastusta" eli suolan poistamista sieraimista voimakkaan suihkun tapaan. Lämpötilan säätely on keskeistä: sukeltamisen jälkeen leguaanit lämmittelevät auringossa lämmetäkseen ja palauttaakseen aineenvaihdunnan tehokkuuden.
Levinneisyys ja populaatiot
Vaikka merileguaani esiintyy koko Galápagosin saaristossa, eri saarilla elävät populaatiot eroavat toisistaan kooltaan ja ulkomuodoltaan, ja tietyillä saarilla esiintyy paikallisia morfologisia eroja. Nämä erot ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon alalajien luokittelun suhteen.
Uhat ja suojelu
Merileguaani on altis useille uhille: luonnollisiin vaihteluihin liittyvät El Niño-ilmiöt voivat vähentää levätilastoja ja aiheuttaa massakuolemia, ja ihmisen tuomat lajit kuten kissat, koirat ja rotat syövät munia ja poikasia. Myös öljyvuodot, matalan meren lämpötilamuutokset ja turismi voivat vaikuttaa niiden elinympäristöihin. IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa laji on luokiteltu haavoittuvaksi (Vulnerable), ja sen suojelu kuuluu Galápagoksen kansallispuiston ja muiden suojelutoimien piiriin. Suojelutoimet sisältävät populaatioiden seurantaa, vieraslajien hallintaa ja elinympäristöjen suojelua.
Charles Darwinin havainnot
Charles Darwin huomasi Galápagoksella merileguaanit ja kiinnitti huomiota niiden erikoiseen, merelliseen elämäntapaan. Hän kuvaili niitä esimerkkinä luonnonvalinnan monimuotoisuudesta ja sopeutumisesta erilaisiin ekologisiin oloihin: merileguaanit näyttävät kömpelöiltä maalla, mutta vedessä ne ovat taitavia uimareita ja tehokkaita levänkerääjiä.
Yhteenveto: Merileguaani on ainutlaatuinen esimerkki liskon sopeutumisesta merelliseen elämään ja kasvissyöntiin. Sen erikoistuneet fysiologiset ja käyttäytymiseen liittyvät piirteet tekevät siitä yhden Galápagoksen tunnusomaisimmista lajeista, mutta se tarvitsee aktiivista suojelua pysyäkseen elinvoimaisena muuttuvassa ympäristössä.
Etsiä