Matematiikassa matriisi (monikko: matriisit) on suorakulmio, joka koostuu riveihin ja sarakkeisiin järjestetyistä numeroista. Rivit ovat vasemmalta oikealle (vaakasuorat) viivat ja sarakkeet ylhäältä alas (pystysuorat). Vasemmalla ylhäällä oleva solu on rivillä 1, sarakkeessa 1 (ks. kaavio oikealla).
Matriisit esitetään usein isoilla roomalaisilla kirjaimilla, kuten ,
ja
, ja matriisien yhteen- ja vähennyslaskuun sekä "kertomiseen" on olemassa säännöt, mutta säännöt ovat erilaiset kuin numeroita varten. Esimerkiksi tulo
ei aina anna samaa tulosta kuin
kuten tavallisten lukujen kertolaskuissa. Matriisilla voi olla enemmän kuin 2 ulottuvuutta, esimerkiksi 3D-matriisi. Matriisi voi olla myös yksiulotteinen, kuten yksi rivi tai yksi sarake.
Peruskäsitteet ja notaatiot
m×n-matriisilla tarkoitetaan matriisia, jossa on m riviä ja n saraketta. Tällaisen matriisin yleinen alkiomerkintä on aij, joka tarkoittaa i:nnen rivin ja j:nnen sarakkeen alkiota. Erityistapauksia:
- Rivivektori: 1×n-matriisi (yksi rivi).
- Sarakkevektori: m×1-matriisi (yksi sarake).
- Neliömatriisi: m×m, eli saman verran rivejä ja sarakkeita.
Peruslaskutoimitukset
Yhteen- ja vähennyslasku: Matriisit voidaan laskea yhteen tai vähentää ainoastaan, jos niillä on samat mitat. Lasku tapahtuu komponenttikohtaisesti: (A±B)ij=Aij±Bij.
Skalaarilla kertominen: Matriisin kaikki alkiot kerrotaan samalla luvulla (skalaari c): (cA)ij=c·Aij.
Matriisitulo: Jos A on m×n ja B on n×p, voidaan laskea AB, joka on m×p-matriisi. Alkiot lasketaan kaavalla (AB)ij=∑k=1n AikBkj. Huomaa, että AB ei aina ole yhtä kuin BA — kertolasku ei yleensä ole kommutatiivista.
Transpoosi: Matriisin A transpoosi AT saadaan vaihtamalla rivit ja sarakkeet: (AT)ij=Aji. Transpoosin ominaisuuksia: (AT)T=A, (A+B)T=AT+BT, (AB)T=BTAT.
Neliömatriiseihin liittyvät käsitteet
Yksikkömatriisi (identiteetti) In on n×n-matriisi, jonka diagonaalialkiot ovat 1 ja muut 0. Se toimii kertolaskun yksikön tavoin: AI=IA=A.
Käänteismatriisi: Neliömatriisilla A on käänteisensä A-1, jos AA-1=A-1A=I. Käänteinen on olemassa vain, jos A on käännettävissä (eli ei singular), mikä liittyy determinantin ei-nolluuteen.
Determinantti: Neliömatriisiin määritetty skalaarinen funktio det(A) tai |A|. Determinantti kertoo esimerkiksi, moninkertaistaako matriisi tilavuuksia lineaarisen transformaation yhteydessä (abs(det(A))). Determinantti on nollasta poikkeava täsmälleen silloin, kun matriisi on käännettävissä.
Eritysmatriisit
- Nollamatriisi: kaikki alkiot 0.
- Diagonaalimatriisi: kaikki ei-diagonaaliset alkiot 0.
- Yhtäläisdiagonaalinen (skalaari) matriisi: diagonaalilla sama luku jokaisessa kohdassa.
- Kolmiomatriisit: ylä- tai alatriangularinen, eli kaikki alapuolella tai yläpuolella diagonaalia nollia.
- Symmetrinen: AT=A.
- Skew-symmetrinen (antisymmetrinen): AT=−A.
- Ortogonaalinen: ATA=I (rivien ja sarakkeiden vektorit ovat ortogonaalisia ja normaalisoituja).
Ranka ja riippuvuus
Matriisin ranka on sen riippumattomien rivi- tai sarakkeiden maksimimäärä. Ranka kertoo, kuinka monta lineaarisesti riippumatonta vektoria matriisi muodostaa, ja liittyy suoraan siihen, millaisia ratkaisuja lineaarisilla yhtälöjoukoilla on.
Ominaisarvot ja vektorit
Ominaisarvo (eigenvalue) λ ja siihen liittyvä ominaisvektori v täyttävät Av=λv. Ominaisarvot ja päävektorit ovat keskeisiä muun muassa differentiaaliyhtälöissä, stabiliteettianalyysissä ja pääkomponenttianalyysissä (PCA).
Matriisidekompositiot ja numeeriset menetelmät
Tärkeitä matriisidekompositioita ovat mm. LU-, QR-, Cholesky- ja singulaarinen arvojakauma (SVD). SVD on erityisen laaja‑alainen: se löytyy m×n-matriisille ja ilmaisee matriisin muunnoksen rotaatioksi, skaalaimeksi ja uudeksi rotaatioksi. Numeerisessa laskennassa käytetään optimoituja kirjastoja (BLAS, LAPACK) ja algoritmeja, ja suurten matriisien käsittelyssä huomioidaan kertolaskun laskennallinen kustannus (esim. perusalgoritmi O(n^3) n×n-matriiseille) sekä numeerinen vakaus.
Sovelluksia
Monet luonnontieteet käyttävät matriiseja laajasti. Monissa yliopistoissa matriiseja käsitteleviä kursseja (joita yleensä kutsutaan lineaarialgebraksi) opetetaan hyvin varhain, joskus jopa ensimmäisenä opiskeluvuotena. Matriisit ovat hyvin yleisiä myös tietojenkäsittelytieteessä, tekniikassa, fysiikassa, taloustieteessä ja tilastotieteessä.
- Lineaariset yhtälöryhmät: Ax=b — ratkaisuja tutkitaan Gaussin eliminaatiolla, LU-hajotelmalla tai muita menetelmiä käyttäen.
- Lineaariset transformaatiot: Matriisit kuvaavat avaruuden lineaarisia muunnoksia (kiertoja, skalauksia, projisointeja).
- Tietojenkäsittely ja koneoppiminen: ominaisarvoanalyysi, PCA, regressio, neural network -painot.
- Tietokonegrafiikka: koordinaattitransformaatioiden ja homogeenisten koordinaattien käsittely.
- Tilastotiede: kovarianssi- ja korrelaatiomatriisit.
- Fysiikka ja kvanttimekaniikka: operaattorit, Hamiltonit, siirtymät.
- Taloustiede: input–output-analyysit ja makrotaloudelliset mallit.
- Markov‑ketjut: siirtymämatriisit kuvaavat todennäköisyyksiä.
Esimerkkejä
2×2-matriisin A = [[a,b],[c,d]] determinantti on ad−bc. Jos det(A)≠0, niin käänteismatriisi on A-1 = (1/det(A))·[[d, −b], [−c, a]]. Tämä antaa konkreettisen tavan ratkaista pienet lineaariset järjestelmät.
Huomioita ja yleisiä ominaisuuksia
- Matriisien laskutoimitukset noudattavat assosiatiivisuutta ((AB)C=A(BC)) ja distributiivisuutta (A(B+C)=AB+AC), vaikka kertolasku ei ole kommutatiivista.
- Monissa sovelluksissa käytetään myös epätiheiden (sparse) matriisien erikoisrakenteita ja siihen sopivia tiedon esitystapoja, jotta muisti- ja aikavaativuutta voidaan vähentää.
- Termi "3D‑matriisi" viittaa usein kolmiulotteiseen taulukkoon (tensorin kaltainen rakenne). Perinteinen matriisi on kuitenkin kaksiulotteinen taulukko; korkeampiatulotteiset yleismallit kuuluvat tensoriteoriaan.
Matriisit ovat siis perusväline lineaarialgebrassa ja niillä on laaja kirjo teoreettisia ominaisuuksia sekä käytännön sovelluksia eri tieteenaloilla.

