Molotov–Ribbentrop-sopimus (1939): salainen jako ja Puolan hyökkäykset

Molotov–Ribbentrop-sopimus (1939): salainen jako, Puolan miehitykset ja vangitsemiset — sopimuksen rooli sodan syttymisessä ja natsi‑Neuvostoliiton yhteistyön paljastuminen.

Molotov–Ribbentrop-sopimuksen (joka tunnetaan myös nimellä natsi-Neuvostoliiton sopimus) allekirjoittivat Vjatšeslav Molotov (Neuvostoliiton ulkoministeri Stalinin palveluksessa) ja Joachim von Ribbentrop (natsi-Saksan ulkoministeri Hitlerin palveluksessa) 23. elokuuta 1939. Sopimuksessa luvattiin, ettei Neuvostoliitto eikä natsi-Saksa hyökkää toisiinsa. Sopimuksen salaisessa osassa määriteltiin etupiirit, joista myöhemmin tuli raja, kun ne myös valloittivat ja jakoivat Puolan keskenään.

Sopimuksen sisältö ja salainen pöytäkirja

Julkinen sopimus oli virallinen hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen yhteydessä oli salaavia pöytäkirja- tai muistio-osioita, jotka määrittelivät Keski- ja Itä-Euroopan etupiirit. Salainen pöytäkirja jakoi muun muassa Puolan alueet Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiireihin. Lisäksi sen voidaan katsoa koskeneen Baltian maita, Suomea ja Romaniaa (erityisesti Bessarabiaa). Salaisen pöytäkirjan olemassaoloa kiistettiin Neuvostoliitossa pitkään; sen paljastuminen ja julkinen tunnustaminen tapahtuivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin (myöhäisemmät arkistoaineistot ja Neuvostoliiton johtajien myönnökset 1980–1990-luvuilla).

Hyökkäykset ja Puolan jakaminen

Natsi-Saksan hyökkäys Puolaan alkoi 1. syyskuuta 1939. Neuvostoliiton joukot käsittelivät omaa hyökkäystään itäänpäin ja ylittivät Puolan itärajan 17. syyskuuta 1939, vedoten Virallisesti Puolan valtion romahtamiseen ja ”järjestyksen palauttamiseen”. Tämän jälkeen maa jaettiin käytännössä Saksan ja Neuvostoliiton hallintaan.

Hyökkäysten seurauksena suuri määrä puolalaisia sotilaita, poliiseja ja siviilejä joutui vangiksi tai internoitavaksi. Arviot vangittujen ja interneerattujen määrästä vaihtelevat; alkuperäisessä tekstissä mainitut luvut olivat noin 250 000–454 700. Osa vangituista päätyi NKVD:n ylläpitämille leireille. Sopimuksen käytännön yhteistyö näkyi myös vanginvaihtona ja muuna koordinointina Saksan ja Neuvostoliiton välillä: saksalaisille siirrettiin mm. länsiosissa syntyneitä puolalaisia, ja neuvostoviranomaiset ottivat hallintaansa itäisiä alueita.

Laajemmat vaikutukset alueella

• Baltian maat: Viro, Latvia ja Liettua joutuivat pian sopimuksen jälkeen Neuvostoliiton painostuksen ja aseellisen läsnäolon kohteiksi; ne liitettiin Neuvostoliittoon kesällä 1940.
• Suomi: Salainen jako sisälsi myös Suomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Tämä johti Neuvostoliiton vaatimuksiin Suomelle ja lopulta talvisotaan (marraskuu 1939–maaliskuu 1940).
• Romania: Vuonna 1940 Neuvostoliitto vaati ja sai takaisin Bessarabian ja pohjoisen Bukovinan, mikä aiheutti alueellista uudelleenjärjestelyä ja pakolaisuuksia.
• Puola: Itäiset alueet liitettiin Neuvostoliittoon; satojatuhansia puolalaisia karkotettiin tai interneerattiin Syvälle Neuvostoliittoon. Keskeinen traaginen seuraus oli myös keväällä 1940 tapahtunut Katynin verilöyly, jossa NKVD teloitti arviolta noin 22 000 puolalaista upseeria, poliisia ja intellektuellia.

Kansainvälinen reaktio ja sodan laajeneminen

Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939, koska niillä oli puolustusliitot Puolan kanssa. Käytännössä suoria suurhyökkäyksiä Saksaa vastaan ei tapahtunut heti (ns. "Phoney War" -kausi), joten Puolaa ei saatu estettyä pirstoutumasta. Vaikka neuvostollinen hyökkäys tapahtui myöhemmin syyskuussa, sodanjulistukset kohdistuivat aluksi Saksaan. Tästä huolimatta voidaan pitää, että toinen maailmansota oli alkanut elokuun–syyskuun 1939 tapahtumilla.

Sopimuksen päättyminen ja jälkivaikutukset

Hitler rikkoi liiton 22. kesäkuuta 1941 käynnistämällä hyökkäyksen Neuvostoliittoon (operaatio Barbarossa), ja Saksan ja Neuvostoliiton välit johtivat avoimeen sotaan. Sotien jälkeen sopimuksen seuraukset näkyivät muuttuneissa rajoissa, väestönsiirroissa ja poliittisissa katkeruuksissa, jotka vaikuttivat pitkään Itä-Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.

Sopimuksen salainen osa oli pitkään historiakäsityksessä kiistanalainen. Neuvostoliitto kiisti tai vähätteli sen olemassaoloa vuosikymmeniä, mutta myöhemmin arkistomateriaalin ja poliittisten myönnösten myötä salaisen pöytäkirjan merkitys tunnustettiin. Sopimusta ja sen salaisia määräyksiä on sittemmin käytetty esimerkkinä suurvaltojen sopimuksista, jotka johtivat toisen valtion kustannuksella tapahtuneeseen alueelliseen jakoihin.

Tiivistys

Molotov–Ribbentrop-sopimus oli julkisesti hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen salainen osa jakoi Itä- ja Keski-Eurooppaa Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Syntyi käytännön seurausketju: Saksan ja Neuvostoliiton yhteensuuntautuneet hyökkäykset Puolaan syyskuussa 1939, Baltian maiden ja osan Romanian menettäminen, talvisota Suomea vastaan sekä laaja vankien, vangitsemisten ja teloitusten aalto (mukaan lukien Katyn). Sopimus rakoili ja päättyi, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, mutta sen vaikutukset muovasivat Euroopan poliittista karttaa koko sodan ajan ja vielä sen jälkeen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Molotov-Ribbentrop-sopimus?

Kysymys: Mitä sopimuksen salaisessa osassa määrättiin?

K: Milloin Saksa hyökkäsi Puolaan?

Kysymys: Kuinka monta puolalaista sotilasta ja poliisia jäi neuvostoviranomaisten vangiksi?

K: Milloin Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Saksalle?

Hae kirjaimella