Michel Foucault – ranskalainen filosofi, vallan ja seksuaalisuuden tutkija

Michel Foucault – ranskalainen filosofi, joka paljasti vallan mekanismit, instituutioiden vaikutukset ja seksuaalisuuden historian. Syvällinen ja provosoiva ajattelun koeponnistus.

Michel Foucault (15. lokakuuta 1926 – 25. kesäkuuta 1984) oli ranskalainen filosofi ja historioitsija. Hän kirjoitti monista aiheista ja vaikutti laajasti filosofiaan, historiaan, sosiologiaan, kulttuurintutkimukseen ja ajatteluun yleensä. Foucault tutki erityisesti tiedon, vallan ja subjektiuden suhteita ja etsi historiallisia tapoja, joilla modernit instituutiot muovaavat ihmisten käyttäytymistä, identiteettejä ja kokemuksia.

Elämä ja ura

Foucault opiskeli École Normale Supérieure -koulussa ja työskenteli eri yliopistoissa, muun muassa Lille'ssä, Clermont-Ferrandissa ja Tunisiassa. Vuonna 1970 hänet nimitettiin Collège de Franceen, missä hän piti virallisen lehtorin paikan nimellä Histoire des systèmes de pensée (ajattelujärjestelmien historia) ja vaikutti siihen asti kun kuoli. 1970-luvulla hän osallistui myös yhteiskunnalliseen toimintaan, muun muassa vankiloiden olosuhteisiin liittyvään keskusteluun ja aktivismiin.

Keskeiset teokset

• Madness and Civilization (Folie et déraison) (suom. "Hulluus ja järjettömyys", 1961) – historiantutkimus mielisairaalajärjestelmän synnystä ja sen kulttuurisista merkityksistä.
• The Birth of the Clinic (Naissance de la clinique) (1963) – lääketieteen ja kliinisen havaintotavan historiallisen muutoksen analyysi.
• Discipline and Punish (Surveiller et punir) (1975) – tutkielma rangaistusjärjestelmien, kurin ja valvonnan keinojen kehityksestä; tässä teoksessa Foucault käyttää panoptikon-metaforaa analysoidessaan modernin kurin teknologioita.
• The History of Sexuality (Histoire de la sexualité) (moniosainen sarja, I osa 1976, myöhemmät osat 1980-luvulla) – tutkimus seksuaalisuuden historiasta, puheen ja vallan suhteesta seksuaalisuuden sääntelyssä sekä siitä, miten subjekti muodostuu seksuaalisuuden kautta.

Keskeiset käsitteet ja menetelmät

• Arkeologia ja genealogi – Foucaultin varhaisempi lähestymistapa, jota hän kutsui arkeologiaksi, analysoi historiallisesti tiedon ja diskurssien rakenteita. Myöhemmin hän otti käyttöön genealogian, johtaen ajatuksia Nietzschen tapaan: historian tehtäväksi tulee erityyppisten valtasuhteiden ja käytäntöjen jäljittäminen.
• Valta-tieto (power/knowledge) – Foucault korosti, että valta ja tieto eivät ole erillisiä: valta tuottaa tietoa ja tiedot puolestaan ylläpitävät valtasuhteita.
• Kurittava valta ja panoptismi – modernien instituutioiden valvontatekniikat (kouluissa, sairaaloissa, vankiloissa) muokkaavat yksilöitä ja käyttäytymismalleja. Panoptikon toimii metaforana läpitunkevasta valvonnasta, joka saa aikaan itsekuriin perustuvan käyttäytymisen.
• Biovalta ja hallittavuus – 1970-luvun kirjoituksissa Foucault tutki, miten valtio ja instituutiot ohjaavat populaatioita, terveyttä, lisääntymistä ja elämän ehtoja (biopower).
• Diskurssi ja subjekti – Foucault tutki diskurssien (puhetapojen, asiantuntijuuden ja käytäntöjen) vaikutusta siihen, miten ihmisistä tulee tiettyjä itsejään (subjekteja), esimerkiksi sairaita, rikollisia tai seksuaalisia olentoja.

Henkilökohtainen elämä ja teemat seksuaalisuudesta

Foucault oli homo ja hän käsitteli elämänsä myöhemmissä teksteissä myös seksuaalisuuden historiaa ja merkitystä. Hän kirjoitti muun muassa homoseksuaalisuudesta sekä siitä, miten seksuaalisuuden luokitukset syntyvät ja toimivat vallan kentässä. Henkilökohtaiset kokemukset ja yhteiskunnallinen asema näkyvät hänen kiinnostuksessaan subjektiuden muodostumista ja syrjäytymistä kohtaan.

Luokittelu, vaikutus ja kritiikki

Foucaultia kutsutaan usein postmodernistiseksi tai poststrukturalistiseksi filosofiksi, ja jotkut tutkijat ovat nähneet hänen ajattelussaan vaikutteita muun muassa eksistentialismista. Foucault itse vastusti yksinkertaisia leimoja ja halusi painottaa, että hänen työnsä muoto ja lähtökohdat muuttuvat eri kirjojen ja aikakausien mukaan.

Foucaultin ajattelu on vaikuttanut moniin tieteenaloihin: filosofiaan, historiantutkimukseen, sosiologiaan, oikeustieteeseen, lääketieteeseen, kasvatustieteeseen, feminismi- ja queer-tutkimuksiin sekä poliittiseen teoriaan. Sitä on myös kritisoitu — esimerkiksi lähestymistavan empiirisyys, metodologia ja sen tulkinnat ovat herättäneet keskustelua. Joidenkin mielestä Foucault korostaa valtaa liiaksi ja aliarvioi vastarinnan mahdollisuudet, toisten mukaan hänen analyysinsä tarjoaa juuri työkalut vastarinnan ja muutoksen ymmärtämiseen.

Kuolema ja perintö

Foucault kuoli 25. kesäkuuta 1984 Pariisissa. Kuolemasta käytetty termi liittyy siihen, että hän menehtyi aids-tautiin liittyviin komplikaatioihin, mikä on myös osa hänen henkilökohtaista ja kulttuurista perintöään: hänen elämänsä ja työnsä kytkeytyvät laajempiin keskusteluihin seksuaalisuudesta, terveydenhuollosta ja stigmoista.

Hänen työnsä elää edelleen akateemisissa keskusteluissa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa: käsitteet kuten valta-tieto, kurittava valta, biovalta ja diskursiivinen analyysi ovat tavallisia työkaluja nykyisen yhteiskunta-analyysin välineistössä.

Hae kirjaimella