Michel Foucault
Michel Foucault (15. lokakuuta 1926 - 25. kesäkuuta 1984) oli ranskalainen filosofi ja historioitsija. Hän kirjoitti monista aiheista ja vaikutti moniin muihin ajattelijoihin.
Foucault tutki laitoksia, kuten psykiatrisia osastoja, sairaaloita, kouluja ja vankiloita, selvittääkseen, miten ne vaikuttivat niissä asuviin ihmisiin. Hän oli homo. Hän tutki myös seksuaalisuuden historiaa ja kirjoitti myöhemmin elämässään homoseksuaalisuudesta.
Häntä kutsutaan usein postmodernistiseksi tai poststrukturalistiseksi filosofiksi. Jotkut filosofit väittävät, että osa hänen ajatuksistaan on saanut vaikutteita eksistentialismista. Foucault kuitenkin hylkäsi kaikki nämä leimat.
Varhainen elämä
Foucault syntyi vuonna 1926 Poitiersissa, Ranskassa. Hänen isänsä Paul Foucault oli kirurgi. Hän kävi jesuiittakoulua Collège Saint-Stanislas. Toisen maailmansodan jälkeen Foucault opiskeli École Normale Supérieure -koulussa. Yliopistossa opiskellessaan hän masentui ja yritti tappaa itsensä.
Foucault kiinnostui suuresti psykologiasta. Hän suoritti filosofian ja psykologian tutkinnon. Foucault liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen vuosina 1950-1953. Hän jätti kommunistisen puolueen, koska hän oli surullinen kaikista niistä ihmisistä, joita Stalin tappoi Neuvostoliitossa.
Yliopiston professori
1950-luvun alussa hän opetti École Normalessa. Sitten hän alkoi opettaa psykologiaa Lillen yliopistossa. Vuonna 1954 Foucault julkaisi ensimmäisen kirjansa Maladie mentale et personnalité. 1950-luvun puolivälissä hän työskenteli Varsovan yliopistossa ja Hampurin yliopistossa.
Hän palasi Ranskaan vuonna 1960 Clermont-Ferrandin yliopiston filosofian professoriksi. 1960-luvun puolivälissä Foucault muutti rakastajattarensa kanssa Tunisiin (Pohjois-Afrikkaan) ja sai opettajan paikan Tunisin yliopistosta. Vuonna 1966 hän julkaisi teoksen Les Mots et les choses (Asioiden järjestys), joka oli hyvin suosittu. Vuonna 1968 hän palasi Ranskaan, jossa hän julkaisi teoksen L'archéologie du savoir (Tiedon arkeologia).
1960-luvun lopulla, kun Ranskassa oli ollut valtavia opiskelijoiden mielenosoituksia ja mellakoita, Ranskan hallitus perusti Vincennesiin uuden kokeellisen yliopiston. Foucault'sta tuli sen filosofian laitoksen ensimmäinen johtaja. Foucault liittyi opiskelijoihin, jotka valtasivat hallintorakennuksia ja taistelivat poliisin kanssa.
Vuonna 1970 Foucault'sta tuli Collège de Francen ajatusjärjestelmien historian professori. Hänen poliittinen osallistumisensa lisääntyi. Hänen miespuolinen rakastajansa Defert liittyi äärimaolaiseen Gauche Proletarienne (GP) -järjestöön. Tämän jälkeen Foucault kirjoitti Surveiller et Punir (Kuri ja rankaisu) -teoksen vankiloista ja kouluista.
Viimeiset vuodet
1970-luvun lopulla Foucault kirjoitti kirjoja seksuaalisuuden historiasta. Foucault alkoi viettää enemmän aikaa Yhdysvalloissa, Buffalon yliopistossa. Vuonna 1978 Foucault kiersi Iranissa tukemassa uutta vallankumouksellista islamilaista hallitusta. Foucault kuoli aidsiin liittyvään sairauteen Pariisissa 26. kesäkuuta 1984.
Käännetyt kirjoitukset
Tärkeimmät Foucault'n kirjoituksia englanniksi kääntäneet kokoelmat ovat:
- Kieli, vastamuisti, käytäntö, jonka on toimittanut Donald F. Bouchard (1977).
- Valta/tieto, jonka on toimittanut Colin Gordon (1980).
- Foucault Reader, toimittanut Paul Rabinow (1984).
- Politiikka, filosofia, kulttuuri, toimittanut Lawrence D. Kritzman (1988).
- Foucault Live (2. painos), toimittanut Sylvère Lotringer (1996).
- Totuuden politiikka, toimittanut Sylvère Lotringer (1997).
- Etiikka : subjektiviteetti ja totuus (Essential Works Vol. 1), toimittanut Paul Rabinow (1997).
- Estetiikka, metodi, epistemologia (Essential Works Vol.2), toimittanut James D. Faubion (1998).
- Power (Essential Works Vol. 3), toimittanut James D. Faubion (2000).
- The Essential Foucault, toimittaneet Paul Rabinow ja Nikolas Rose (2003).
