Abraham Lincolnin salamurha oli yksi Yhdysvaltain sisällissodan viimeisistä ja järkyttävimmistä tapahtumista; se tapahtui pitkäperjantaina 14. huhtikuuta 1865. Presidentti Lincoln ammuttiin noin klo 22.15 katsoessaan näytelmää Our American Cousin (Amerikkalainen serkkumme) Ford's Theatre -teatterissa Washingtonissa. Hänet vietiin välittömästi läheiseen Petersen Housen majataloon, mutta hän kuoli varhain seuraavana aamuna 15. huhtikuuta noin klo 7.22.
Lincolnin murhaaja John Wilkes Booth oli tunnettu näyttelijä ja konfederaation kannattaja. Booth – nuori, karismaattinen ja kuuluisa teatteriperheen jäsen – oli juonitellut yhteistyökumppaneidensa kanssa kohdistetusta salamurhasarjasta, jonka tarkoituksena oli tappaa Lincolnin lisäksi ulkoministeri William H. Seward ja varapresidentti Andrew Johnson. Booth toivoi tällä tavoin aiheuttavansa poliittista epäjärjestystä ja horjuttavansa pohjoisen hallitusta. Vaikka Booth onnistui tappamaan Lincolnin, Seward ja Johnson jäivät henkiin. Lincoln oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka salamurhattiin.
Tapahtumat Ford's Theatre -teatterissa
Illan esityksen aikana Booth hiipi presidentin yksityiseen loossiinsa, jossa Lincoln katseli näytelmää yhdessä puolisonsa Mary Todd Lincolnin ja vieraiden kanssa. Booth ampui Lincolnia takaraivoon pienellä .44-kaliiperisella Derringer-pistoolilla ja pakeni välittömästi näyttämölle hypäten alas lavalle. Silminnäkijät kuulivat Boothin huutavan väitetysti "Sic semper tyrannis" ("Niin aina tyranneille") ja "The South is avenged". Heti ammunnan jälkeen Lincoln menetti tajuntansa ja häntä yritettiin elvyttää ennen kuljetusta naapurissa sijaitsevaan Petersen Housen majataloon, missä lääkärit totesivat vakavan aivovaurion.
Boothin juoni ja pakomatka
Booth oli suunnitellut hyökkäystä yhteistyössä useiden liittolaisten kanssa. Konspiraatio yritti samaan aikaan murhata myös muita hallinnon jäseniä:
- William H. Sewardia hyökkäsi vakavasti Lewis Powell (tunnettu myös nimellä Paine); Seward loukkaantui pahoin mutta selvisi.
- George Atzerodt oli asetettu hyökkäämään varapresidentti Andrew Johnsonin kimppuun, mutta pelästyi ja luopui yrityksestä.
Boothin pakoreitti kulki alueella itään Virginiassa sijaitsevalle maaseudulle. Hänen avustajanaan pakopaikalla toimi muun muassa David Herold. He saivat apua etelänmyönteisiltä sympatisaattoreilta ja liikkuivat hevosten ja veneiden avulla. Lopulta Booth ja Herold piileskelivät Richard H. Garrettin maatilalla lähellä Port Royalia, Virginiassa.
Takaa-ajo ja Boothin kuolema
Liittovaltion joukkojen laaja takaa-ajo päättyi 26. huhtikuuta 1865, kun joukko löysi Boothin piileskelemästä tallissa Garrettin maatilalla. Booth kieltäytyi antautumasta. Sotilasvirkailija Sergeant Boston Corbett ampui Boothia tallin sisällä, ja Booth kuoli pian sen jälkeen haavoihinsa. Booth oli tuolloin 26-vuotias.
Oikeudenkäynnit ja rangaistukset
Valtio vastasi voimakkaasti murhaan. Konspiraattoreita pidätettiin laajalti, ja joukko heistä asetettiin sotilasoikeuden eteen. Sotilastuomioistuimen tuomiot annettiin nopeasti: neljä henkilöä – Mary Surratt, Lewis Powell, George Atzerodt ja David Herold – teloitettiin heinäkuussa 1865. Useimmat muut tuomittiin eri pituisin vankeusrangaistuksin; jotkut, kuten Samuel Mudd ja Michael O'Laughlen, kuolivat myöhemmin vankilassa.
Seuraukset ja historiallinen merkitys
Lincolnin salamurha tapahtui vain viisi päivää sen jälkeen, kun Eteläarmeijan pääsotapäällikkö Robert E. Lee oli antautunut Appomattoxin lähellä, käytännössä päättäen sisällissodan. Murha sytytti laajaa kansallista surua ja raivoa, ja sillä oli vaikutuksia myös sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen (Reconstruction). Lincolnin kuolema jätti vallan siirtymään varapresidentti Andrew Johnsonille, jonka politiikka eroili monin tavoin Lincolnin suunnitelmista, mikä vaikutti Yhdysvaltain poliittiseen kehitykseen vuosiksi eteenpäin.
Lincolnin kuoleman muistovaiheet olivat laajat: hänen ruumiinsa kuljetettiin monivaiheisen hautajaisprosessioon kautta maan ja haudattiin lopulta Springfieldiin, Illinoisin Oak Ridge -hautausmaalle. Tapaus jäi pysyvästi Yhdysvaltain kollektiiviseen muistiin ja on ollut lukemattomien tutkimusten, näyttelyiden ja populaarikulttuurin aiheena.
