Al-Ikhwan al-Muslimeen (Muslimiveljeskunta) – historia, ideologia ja vaikutus

Al-Ikhwan (Muslimiveljeskunta) — kattava selvitys historiasta, ideologiasta ja vaikutuksesta: Hassan al-Banna, liikkeen kehitys ja nykypoliittinen rooli.

Al Ikhwan el Muslimeen, Muslimiveljien yhdistys, jota kutsutaan usein Muslimiveljeskunnaksi tai Veljeskunnaksi, on islamistinen liike. Nykyään sitä on monissa valtioissa ja se on usein yksi suurimmista poliittisista oppositioryhmistä. Ryhmä on maailman vanhin ja suurin islamilainen poliittinen ryhmä ja "maailman vaikutusvaltaisin islamistinen liike". Hassan al-Banna perusti ryhmän Egyptissä vuonna 1928.

Historia lyhyesti

Muslimiveljeskunta syntyi 1920–1930-lukujen Egyptissä vastauksena siirtomaavaltaan, yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja haluun elvyttää islamin moraalista ja sosiaalista roolia. Perustaja Hassan al-Banna korosti uskonnollista uudistamista, yhteisötyötä ja järjestäytynyttä toimintaa. 1940–1950-luvuilla veljeskunta nousi merkittäväksi poliittiseksi liikkeeksi, mutta joutui myös valtion sortotoimien kohteeksi: al-Banna murhattiin 1949, ja 1950-luvulla etenkin Gamal Abdel Nasserin valtaannousun jälkeen ryhmää kiellettiin ja sen jäseniä vangittiin tai teloitettiin.

1970–1980-luvuilla osa veljeskunnasta siirtyi asteittain lailliseen, poliittiseen toimintaan, kun taas radikaalit suuntaukset ja erilliset väkivaltaiset ryhmät erosivat tai kohtasivat ankaran vastarinnan. 1980-luvulla esimerkiksi Syyria koki verisen yhteenoton veljeskunnan ja hallinnon välillä (mm. Haman tasoittaminen 1982). 2010-luvun alun arabikeväiden aikana Muslimiveljeskunta nousi uudelleen keskeiseen asemaan Egyptissä: liikkeen poliittinen haara perusti Freedom and Justice Party -puolueen ja Mohamed Morsi valittiin Egyptin presidentiksi 2012, mutta hänet syrjäytettiin armeijan tukemassa vallankaappauksessa 2013. Tämän jälkeen liike on Egyptissä ollut kovassa vainossa ja monissa maissa sen asema on muuttunut.

Ideologia ja tavoitteet

Muslimiveljeskunnan ideologia yhdistää uskonnollisen uudistuksen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja poliittisen toiminnan. Keskeisiä periaatteita ovat islamin roolin vahvistaminen julkisessa elämässä ja yhteiskunnassa, sääntöjen ja arvojen palauttaminen sekä korruption torjuminen. Käytännössä tavoite on usein Sharian lain näkyvämpi asema ja islamin periaatteiden mukainen yhteiskuntajärjestys, mutta tavoitteen täytäntöönpanoon liittyvät strategiat ja keinot vaihtelevat huomattavasti eri maiden ja ryhmien välillä.

Liikkeen sisällä on ollut eroja: osa jäsenistä kannattaa asteittaista, poliittista ja yhteiskunnallista muutosta (koulutus, terveydenhuolto, vaalit), kun taas toiset ovat perinteisesti suosineet radikaalimpaa, jopa väkivaltaista toimintaa. Tunnettu ideologi Sayyid Qutb (1926–1966) vaikutti myöhempiin radikaalimpiin tulkintoihin korostamalla yhteiskunnallista "jahiliyyaa" eli epäuskoisuutta ja tarvetta viedä islamin laki läpi.

Organisaatio ja toiminta

• Paikalliset haarat: Veljeskunta toimii usein paikallisten yhdistysten ja moskeijoiden kautta. Se rakentaa laajoja sosiaali- ja palveluverkostoja, kuten kouluja, sairaaloita ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, mikä kasvattaa kansansuosiota.
• Poliittinen osallistuminen: Joissain maissa Muslimiveljeskunta on osallistunut vaaleihin ja muodostanut poliittisia puolueita tai istunut oppositiossa. Toisaalla se on kielletty tai toimii maan alla.
• Viestintä ja dawah: Levitys (dawah), koulutus ja yhteisötyö ovat keskeisiä keinoja kasvattaa vaikutusvaltaa pitkällä tähtäimellä.

Paikallinen ja kansainvälinen vaikutus

Muslimiveljeskunnan malli on levittäytynyt laajasti ja toiminut esikuvana monille muille islamistisille liikkeille. Esimerkiksi Gazan Hamas on saanut vaikutteita veljeskunnasta ja syntyi 1980-luvun lopulla palestiinalaiseen kontekstiin. Myös Pohjois-Afrikassa ja Levantissa toimivat islamistiset puolueet ja liikkeet ovat ammentaneet ideoita veljeskunnalta, vaikka ne eivät aina ole organisaation suoria haaraumia.

Kontroverssit ja turvallisuusnäkökohdat

Muslimiveljeskuntaa on kritisoitu ja epäilty kaksinaismoralismista: virallista, rauhanomaista julkikuvaa vastaan on esitetty väitteitä, että järjestöllä olisi myös salaisia, radikaalimpia siipiä tai että jotkut sen jäsenet ovat olleet osallisina väkivaltaisuuksissa. Joissain maissa liike on myös ajautunut väkivaltaisiin yhteenottoihin valtion kanssa.

Kansainvälisesti sen oikeudellinen ja poliittinen asema vaihtelee paljon: useat arabivaltiot, kuten Egypti, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat, sekä muut valtiot ovat luokitelleet osia veljeskunnasta tai sen yksittäisiä ryhmiä terroristisiksi. Monet länsimaat eivät ole tehneet tällaista yleistä luokitusta koko liikkeestä, ja keskustelu sen luonteen ja roolin määrittelystä jatkuu oikeudellisella ja poliittisella kentällä.

Nykytila ja tulevaisuus

Vuoden 2010-luvun tapahtumat — erityisesti arabikevät ja sitä seurannut autoritaarinen vastareaktio — muuttivat veljeskunnan asemaa pysyvästi. Egyptissä liike on ollut laajassa vainossa ja sen johtoa on vangittu tai ajettu maanpakoon. Samalla liikkeen perinteiset verkostot, kuten sosiaalipalvelut ja koulutusjärjestelmät, ovat säilyttäneet vaikutusvaltaa monissa yhteisöissä. Tulevaisuus riippuu suurelta osin paikallisista poliittisista oloista, liikkeen kyvystä sopeutua ja sen sisäisistä linjamuutoksista.

Arviointi

Muslimiveljeskunta on monimuotoinen ilmiö: se on sekä yhteiskunnallinen palveluverkosto ja poliittinen liike että historiallisesti myös vastarinnan ja ajoittaisen radikalisoitumisen lähde. Arvio liikkeestä riippuu usein näkökulmasta: kannattajat korostavat sen sosiaalista työtä ja rauhanomaista poliittista osallistumista, kriitikot taas varoittavat sen poliittisesta tavoitteellisuudesta ja yksittäisten jäsenten väkivaltaisista teoista. Ymmärrettyään tämän moninaisuuden, on helpompi arvioida sekä sen vaikutuksia että sille asetettujen rajoitusten oikeutusta eri maissa.

Hae kirjaimella