Vuoristo-Karabah (Artsakh) on alue Etelä-Kaukasuksella. Alueen nimet eri paikallisilla kielillä tarkoittavat kaikki "vuoristoista Karabahia" tai "vuoristoista mustaa puutarhaa". Sana "nagorno" on venäjäksi "vuoristoinen/vuorella oleva", "kara" on turkiksi "musta" ja "bakh" tarkoittaa azerbaidžaniksi "puutarhaa".
- Armenian: Լեռնային Ղարաբաղ, translitteroituna Lernayin Gharabagh.
- Azerbaidžanin: Dağlıq Qarabağ tai Yuxarı Qarabağ (tarkoittaa "ylä-Karabah" tai "vuoristo-Karabah").
- Venäjä: Karabahin tasavalta: Нагорный Karabбах, translitteroituna Nagornyj Karabakh
Nagorno-Karabah on kiistanalainen alue. Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan se on osa Azerbaidžania. Aluetta hallitsee Artsahin tasavalta, jota ei ole tunnustettu. YK on vaatinut armenialaisten joukkojen vetämistä pois miehitetyltä alueelta.
Maantiede ja väestö
Nagorno-Karabah sijaitsee Kaspianmeren länsipuolella Etelä-Kaukasuksen vuoristoisella vyöhykkeellä. Alueen maisema on pääosin vuoristoista ja metsäistä; ilmasto vaihtelee korkeuden mukaan. Ennen 1990-luvun sotia alueella asui pääosin armenialaisia, ja myöhemmin väestörakenne säilyi selvästi armenialaisena. Arvioita ennen 2020-lukua puhutaan kymmenistä tuhansista asukkaista (usein noin 100 000–150 000), mutta väestötilanne on muuttunut konfliktien ja pakkosiirtojen seurauksena.
Lyhyt historiallinen tausta
Alueella on pitkä ja monimutkainen historia, joka liittyy sekä armenialaiseen että alueen turkilaistaustaiseen perinteeseen. 1800-luvulla alue oli osa Venäjän imperiumia ja myöhemmin Neuvostoliittoa. Neuvostoaikaan Nagorno-Karabah oli autonominen alue Azerbaidžanin SSR:ssä, mikä loi pohjan myöhemmille etnisille ja poliittisille jännitteille.
Konflikti ja joukkojen liikkeet
1980-luvun lopulta lähtien alueella kärjistyivät etniset kiistat, jotka johtivat täysimittaiseen konfliktiin 1990-luvun alussa. Ensimmäinen suuri sota vuosina 1988–1994 päättyi aselepoon, jonka seurauksena etniset armenialaiset ottivat kontrollin laajasta alueesta Nagorno-Karabahin ympärillä. Tuo tilanne säilyi vuosikymmenet jännittyneenä, ja rauhanneuvottelut etenivät hitaasti.
Lokakuussa–marraskuussa 2020 puhkesi uusi laajamittainen sota Azerbaidžanin ja Armenian joukkojen välillä. Sota päättyi Venäjän välittämään aselepoon 9.11.2020, jonka ehtona olivat alueellisia luovutuksia Azerbaidžanille ja venäläisten rauhanturvaajien sijoittaminen Lachinin käytävälle turvaamaan yhteyksiä.
Syyskuussa 2023 Azerbaidžan käynnisti uuden sotilaallisen operoinnin, jonka seurauksena se sai nopeasti hallintaansa koko Nagorno-Karabahin alueen. Alueen itsehallinnolliset viranomaiset ilmoittivat myöhemmin hajottavansa Artsahin tasavallan rakenteet ja monet etniset armenialaiset pakenivat Armeniaan. Tilanne muutti alueen turvallisuus-, hallinto- ja demografisen tilanteen perusteellisesti.
Kansainvälinen oikeus, tunnustus ja diplomaattiset pyrkimykset
YK ja suurin osa kansainvälisistä toimijoista pitävät Nagorno-Karabahia osana Azerbaidžania ja korostavat alueellista koskemattomuutta sekä valtion rajojen kunnioittamista. Toisaalta armenialaiset johtajat ja osa alueen väestöstä ovat vedonneet itsehallinnon ja itsemääräämisoikeuden perusteisiin. Pitkään välittäjänä toimi OSCE:n niin kutsuttu Minsk-ryhmä (Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska), mutta ratkaiseva, pysyvä poliittinen ratkaisu jäi saavuttamatta useina vuosikymmeninä.
Humanitaariset seuraukset
Konfliktit ovat aiheuttaneet laajaa inhimillistä kärsimystä: tuhansia kuolleita ja loukkaantuneita, laajamittaista kotien, infrastruktuurin ja kulttuuriperinnön vahingoittumista sekä runsaasti pakolaisia ja siirtolaisia. Erityisesti vuoden 2020 ja syksyn 2023 tapahtumat johtivat huomattaviin siirtoliikkeisiin ja humanitaarisiin kriiseihin. Monet kansainväliset järjestöt ovat raportoineet huolestaan ihmisoikeustilanteesta, pakolaisista ja turvallisuudesta alueella.
Nykytilanne ja näkymät
Vuoden 2023 tapahtumien jälkeen Azerbaidžan on ottanut tiukemman hallinnan Nagorno-Karabahin yli. Monet etniset armenialaiset ovat lähteneet alueelta, ja alueen hallinto- ja turvallisuusjärjestelyt ovat muuttuneet. Pitkäaikainen rauha edellyttää sekä kansainvälistä sitoutumista vakaisiin valvontamekanismeihin että paikallisten ihmisten turvallisuuteen, oikeuksiin ja palauttamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemista. Kansainväliset neuvottelut ja humanitaariset toimet ovat edelleen keskeisiä mahdollisen pysyvän ratkaisun löytämiseksi.
Kulttuuri ja merkitys
Nagorno-Karabahilla on suuri historiallinen ja kulttuurinen merkitys erityisesti armenialaiselle perinteelle: alueella on lukuisia keskiaikaisia kirkkoja, luostareita ja arkeologisia kohteita. Samanaikaisesti alue on myös osa Azerbaidžanin historiallista aluekokonaisuutta, mikä tekee sen aseman geopoliittisesti ja symbolisesti erityisen herkän.
Yhteenveto
Nagorno-Karabah (Artsakh) on monimutkainen ja herkkä kiistanalainen alue, jossa historialliset, etniset ja geopoliittiset tekijät ovat johtaneet toistuviin väkivaltaisuuksiin ja laajoihin humanitaarisiin seurauksiin. Kestävän ratkaisun löytyminen edellyttää sekä kansainvälisen oikeuden periaatteiden että paikallisten ihmisten turvallisuuden ja oikeuksien huomioon ottamista sekä laajaa diplomaattista työtä.
