Artsakh (Vuoristo-Karabah) — kiistelty itsejulistautunut tasavalta
Artsakh (Vuoristo-Karabah) — kiistelty, itsejulistautunut tasavalta: historia, konflikti, kansainvälinen tunnustamattomuus ja ajankohtaiset tapahtumat.
Artsakh, virallisesti Artsahin tasavalta (/ˈɑːrtsæx/; armen: Արցախի Հանրապետություն, Artsakhi Hanrapetutyun) tai Vuoristo-Karabahin tasavalta (engl. Nagorno-Karabakh Republic, /nəˌɡɔːrnoʊ kærəˈbæk/), sijaitsee Etelä-Kaukasuksella Vuoristo-Karabahin alueella. Se toimi de facto itsenäisenä valtiona ja hallitsi käytännössä aluetta itsehallinnollisin elimin useiden vuosikymmenien ajan, mutta lähes kaikki muut valtiot eivät tunnustaneet sen itsenäisyyttä ja pitivät aluetta osana Azerbaidžania. Nykytilasta ja hallinnollisesta asemasta päätettiin merkittävästi vuoden 2023 sotilaallisten tapahtumien jälkeen (ks. "Nykytila" alla).
Maantiede
Alue on vuoristoinen ja vaihtelevaa maisemaa, jossa on laaksoja, vuoria ja jokia. Ilmasto vaihtelee korkeuden mukaan: rehevämmissä laaksoissa viljellään maatilataloutta, korkeammilla alueilla on karumpaa maastoa ja metsää. Keskeinen kaupunki ja hallinnollinen keskus oli Stepanakert (armen. Ստեփանակերտ), jonka azerbaidžaninkielinen nimi on Khankendi.
Historia
Armenialaiset ovat vaikuttaneet alueella jo klassisesta antiikista lähtien, ja se on tärkeä osa armenialaista kulttuuri- ja kirkkohistoriaa. 1100-luvulla seldžukkien hyökkäykset ja niiden jälkeiset liikkeet muuttivat alueen etnistä ja poliittista rakennetta: alueelle tulivat muun muassa turkkilaiset nomadiset oghuz-seljukkiheimot, joiden polveutujia ovat nykyiset azerbaidžanilaiset kansanryhmät. He käyttivät Vuoristo-Karabahia pitkään laidunalueina ja liikkuvana karjatalouteen liittyvänä elinalueena.
Moderni kiista syntyi kansallisvaltioiden ja imperiumien murroksessa 1900-luvun alussa. Armenia ja Azerbaidžan kiistelivät alueen kuuluvuudesta ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Kun Neuvostoliitto vakiinnutti kontrollin, se muodosti vuonna 1923 Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen (NKAO) Azerbaidžanin SSR:n yhteyteen. Neuvostokauden loppua kohti etniset jännitteet kärjistyivät jälleen, mistä seurasi laajamittainen konflikti vuosina 1988–1994 (ns. ensimmäinen Vuoristo-Karabahin sota), joka johti laajoihin pakolaisuuksiin ja muuttoliikkeisiin.
Kansanäänestys ja itsejulistautuminen
Joulukuun 10. päivänä 1991 järjestettiin alueella kansanäänestys NKAO:ssa ja sen naapurialueella Shahumianissa, jossa äänestäjiltä kysyttiin, pitäisikö alueen olla itsenäinen Azerbaidžanista. Suuri osa azerbaidžanilaisesta väestöstä boikotoi äänestystä, minkä seurauksena ääntenemmistö tuki itsenäisyyttä ja Vuoristo-Karabahin tasavalta julistautui itsenäiseksi. Kuitenkin yksikään YK:n jäsenvaltio, Armenia mukaan lukien, ei tunnustanut tätä itsenäisyyttä. Sittemmin Armenian ja Azerbaidžanin edustajat ovat käyneet neuvotteluja muun muassa Etyjin Minskin ryhmän mekanismien puitteissa, mutta kestävä ratkaisu jäi pitkään saavuttamatta.
Väestö, uskonto ja kulttuuri
Alueen väestö oli ennen laajamittaisia 2000-luvun konflikteja ja pakolaisaaltoja pääasiassa armenialaista, joka on perinteisesti kuulunut Armenian apostoliseen kirkkoon. Armenian kulttuuriperintö Vuoristo-Karabahissa on huomattava: siellä on useita keskiaikaisia kirkkoja ja luostareita, kuten Gandzasar, jotka ovat tärkeitä historian ja uskonnon kannalta. Alueen asutus ja talous perustuivat pitkälti maatalouteen, karjatalouteen ja paikalliseen teollisuuteen.
Taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne
Itsehallinnon aikana paikallistaloutta leimasivat maatalous, eläintalous, rakentaminen sekä rajallinen kaivostoiminta ja palvelut. Talous kärsi pitkistä rajakiistoista, investointien puutteesta ja liikennereittien heikosta yhteydestä kansainvälisille markkinoille. Konfliktit ovat aiheuttaneet merkittäviä sosiaalisia ja humanitaarisia ongelmia: pakolaisuutta, infrastruktuurin tuhoa ja mineillä saastuneita alueita, joiden puhdistus on pitkäaikainen haaste.
Viimeisimmät tapahtumat ja nykytila
Vuoden 2020 syksyllä käyty sota johti Azerbaidžanin sotilaalliseen menestykseen ja siihen, että Baku sai takaisin huomattavan osan aiemmin itsehallinnollisen alueen ulkopuolisista seutukaista. Vuoden 2020 aselepo oli Venäjän välittämä ja sisälsi venäläisten rauhanturvaajien sijoittamisen joillekin alueille.
Syyskuussa 2023 Azerbaidžan käynnisti laajemman sotilaallisen operaation Vuoristo-Karabahissa, jonka seurauksena alueen käytännön hallinta siirtyi Azerbaidžanin viranomaisille ja suuri osa etnisestä armenialaisesta väestöstä pakeni tai muutti Armenian puolelle. Paikallinen johto ilmoitti joulukuussa 2023, että itsejulistautuneen tasavallan hallintoelimet lopettavat toimintansa ja että yksiköt hajotetaan vuoden 2024 alussa. Näillä tapahtumilla muuttui ratkaisevasti alueen de facto -tilanne: kansainvälisesti alue oli kuitenkin yhä tunnustetusti osa Azerbaidžania.
Kansainvälinen oikeus ja tunnustus
Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Vuoristo-Karabah on yleisesti tunnustettu osaksi Azerbaidžania, ja sen itsejulistautunut riippumattomuus ei saanut laajaa diplomaattista tunnustusta. Kysymys alueen oikeudellisesta asemasta, väestön turvasta ja ihmisoikeuksien suojasta on ollut kansainvälisen huolen ja neuvotteluyritysten kohteena vuosikymmenien ajan.
Tulevaisuuden näkymät
Tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, miten Azerbaidžan ja Armenia yhdessä kansainvälisten toimijoiden kanssa ratkaisevat rajojen ja väestönsuojelun kysymykset sekä pakolaisten paluun mahdollisuudet. Rauhan ja turvallisuuden vakiinnuttaminen edellyttää luottamusta rakentavia toimia, humanitaarista apua ja pitkäjänteistä jälleenrakennusta, jotta alueen asukkaiden perusoikeudet ja elinmahdollisuudet voidaan turvata.
Vuoristo-Karabahin alueen raja ensimmäisen Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen. Vuoristo-Karabahin armenialaiset joukot hallitsivat vaaleankeltaisella värillä merkittyjä alueita, jotka olivat 17 prosenttia Azerbaidžanin alueesta. Rajat muuttuivat hyvin vähän vuosina 1994-2020.
Alueelliset muutokset vuoden 2020 Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen: Azerbaidžanin sodan aikana takaisin valtaamat alueet Azerbaidžanille tulitaukosopimuksen nojalla palautetut alueet Varsinaisen Vuoristo-Karabahin alueet, jotka ovat edelleen Artsahin tasavallan valvonnassa. Lachinin käytävä ja Dadivankin luostari, joita venäläiset rauhanturvaajat partioivat.
Maantiede
Artsahin tasavallassa on paljon vuoria. Sen pinta-ala on 11 500 km2 (4 440 sq mi), ja se rajoittuu Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Iraniin. Maan korkeimmat huiput ovat Mrav-vuori, 3 340 metriä (10 958 ft), ja Kirs-vuori 2 725 metriä (8 940 ft). Suurimmat joet ovat Terter- ja Khachen-joet. Useimmat maan joet virtaavat kohti Artsahin laaksoa.
Artsahin tasavallan ilmasto on leuto. Siellä on sumuista yli 100 päivää vuodessa. Yli 36 prosenttia maasta on metsää.
Demografiset tiedot
Vuonna 2005 maan väkiluku oli 137 737. Etninen koostumus oli 137 380 (99,74 %) armenialaista, 171 (0,12 %) venäläistä, 21 (0,02 %) ukrainalaista, 6 (0,00 %) azerbaidžanilaista ja 159 (0,12 %) muuta.
Ensimmäinen väestölaskenta Artsahin tasavallassa tehtiin vuonna 1769. Se oli Georgian Herakleios II:n kirje Venäjän Petr Ivanovitš Paninille, ja siinä sanottiin: "Seitsemän perhettä hallitsee Khamsen aluetta. Sen väestö on täysin armenialaista".
Vuonna 2014 miesten elinajanodote oli 71,6 vuotta ja naisten 76,8 vuotta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Artsahin virallinen nimi?
A: Artsahin virallinen nimi on Artsahin tasavalta tai Vuoristo-Karabahin tasavalta.
K: Kuka on asunut Vuoristo-Karabahissa klassisesta antiikista lähtien?
V: Vuoristo-Karabahissa on asunut armenialaisia klassisesta antiikista lähtien.
K: Milloin tapahtui seldžukkien hyökkäys?
V: Seldžukkien hyökkäys tapahtui 1100-luvulla.
K: Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Neuvostoliitto otti Vuoristo-Karabahin hallintaansa?
V: Kun Neuvostoliitto sai Vuoristo-Karabahin hallintaansa, se muodosti Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen (NKAO) Azerbaidžanin SSR:n yhteyteen.
K: Mitä kysyttiin vuonna 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä?
V: Kansanäänestyksessä kysyttiin äänestäjiltä, pitäisikö tämä alue itsenäistyä Azerbaidžanista.
Kysymys: Miten Azerbaidžanin kansa reagoi tähän kansanäänestykseen?
V: Azerbaidžanin kansa boikotoi kansanäänestystä jättämällä äänestämättä.
K: Mikä välittää rauhanneuvotteluja Armenian ja Azerbaidžanin välillä?
V: Etyjin Minskin ryhmä välittää rauhanneuvotteluja Armenian ja Azerbaidžanin välillä.
Etsiä