Nippur (nykyinen Nuffar, Irakissa) oli muinainen ja pitkään asuttu sumerilainen pyhä kaupunki. Se tunnettiin erityisesti siitä, että siellä sijaitsi pääjumala Enlilin tärkein palvontapaikka; Enlil tarkoittaa vapaasti käännettynä "herraa" tai "tuulta". Nippur ei useimmiten toiminut poliittisena pääkaupunkina vaan sen asema oli ennen kaikkea uskonnollinen ja symbolinen: kontrolli Nippurin yli merkitsi usein muiden kaupunkivaltioiden hallitsijoille legimiteettiä ja jumalallista hyväksyntää vallalleen. Nippur oli kautta aikojen osa laajempia valtakuntia, mutta samalla se säilytti erityisasemansa pyhänä kaupunkina. Keskusalueella kohosi kuuluisa temppelialue, jota vanhoissa teksteissä kutsutaan nimellä Ekur ("talo-vuori" tai "vuoritupa"), ja sen ympärille rakentui laaja uskonnollinen kompleksi, ziggurat-tyyppisine muureineen ja säilytystiloineen. Temppelillä oli keskeinen rooli valtakuntien legitimoinnissa: kuka hallitsi Enlilin temppeliä tai sai temppelin papiston hyväksynnän, saattoi vedota jumalalliseen oikeutukseen hallita. 3. vuosituhannen lopulla eaa. alueen valtakuntarakenteet muuttuivat, kun Akkadin seemiläiset hallitsijat valloittivat ja miehittivät Nippurin. Merkittäviä esimerkkejä akkadialaisista yhteyksistä ovat hallitsijat kuten Sargon, joka lähetti lahjoja temppelille, sekä Naram-Suen, joka rakensi temppeliä ja kaupungin muureja uudelleen; Naram-Suenin ajalta peräisin olevia rakennuskerroksia on löydetty raunioista. Myöhemmin Nippuriin vaikutti Urin kolmannen dynastian valta, ja esimerkiksi suuren temppelinrakentajan Ur-Nammun rakennelmat peittävät monin paikoin aiempien vaiheiden jäännöksiä. Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet Nippurin merkittävän dokumentaation: alueelta on löytynyt tuhansia savitauluja, jotka sisältävät hallinnollisia asiakirjoja, lakitekstejä, uskonnollisia liturgioita, hymnejä ja kirjallisia teoksia sekä koulun opetusaineistoa ja sanalistoja. Nippurin kerrostumat tallentavat pitkäkestoisen kulttuurihistorian aina varhaisista sumerilaisista vaiheista myöhempiin mesopotamialaisiin valtakausiin, mikä tekee paikasta korvaamattoman lähteen Mesopotamian uskonnon, hallinnon ja kirjallisuuden tutkimukselle. Myös kaupungin rakennushistoria—ziggurat, temppelikompleksit ja puolustusmuurien vaiheet—on tallentunut selvästi eri aikakerroksiin. Nykyään Nippurin muinaisjäännökset muodostavat laajan tell-muodostuman, jonka raunioissa näkyy useiden vuosituhansien rakentamista ja uudelleenrakentamista. Kohde on kuitenkin altis nykyaikaisille uhkille: satunnaiset salakaivaukset, luonnonvoimien kuluttama eroosio ja alueen muuttuva maankäyttö heikentävät joskus arkeologista säilyvyyttä. Kansainvälinen arkeologinen tutkimus ja konservointi ovat kuitenkin tuoneet esiin merkittävän aineiston, joka valottaa Nippurin asemaa sumerilaisen uskonnon ja varhaisen valtionmuodostuksen keskuksena. Nippurin merkitys toimii edelleen muistutuksena siitä, miten uskonto, kaupunkielämä ja poliittinen valta olivat kietoutuneet yhteen muinaisessa Mesopotamiassa: vaikka kaupunki ei aina ollut suurvaltojen poliittinen keskus, sen uskonnollinen asema teki siitä avainpaikan, jonka kautta hallitsijat hakivat jumalallista hyväksyntää.