Chữ Nôm – Vietnamin perinteinen logografinen kirjoitusjärjestelmä

Chữ Nôm – Vietnamin perinteinen logografinen kirjoitusjärjestelmä: historia, merkitys ja katoava kirjallisuus. Tutustu Nômin syntyyn, käytöön ja kulttuuriperintöön.

Tekijä: Leandro Alegsa

Nôm on aiemmin Vietnamissa käytetty kirjoitusasu, jossa hyödynnettiin sekä perinteisiä kiinalaisia merkkejä että paikallisesti kehitettyjä merkkejä vietnaminkielisten sanojen merkitsemiseen. Siinä käytettiin kiinalaisia merkkejä vietnamin kielen kirjoittamiseen. Varhaisin tunnettu esimerkki Nôm-merkinnöistä löytyy Van Banin kellosta, joka on kaiverrettu vuonna 1076, ja vanhimmat säilyneet Nôm-tekstit ovat peräisin 1200-luvulta. Kirjoitus oli laajemmin käytössä aina 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti, kun se vähitellen korvautui latinalaiseen muotoon perustuvalla vietnamilaisilla aakkosilla. Nämä aakkoset ovat muunnelma latinalaisten aakkosten kirjaimista ja sisältävät erilliset merkit sävyille.

Historia ja käyttöyhteydet

Korkean yhteiskunnallisen aseman ja virallisten tekstien kielenä toimi pitkään Klassista kiinaa (chữ Hán). Hanoissa sijainnut kirjallisuuden temppeli (Văn Miếu) oli keskeinen kiinan kielen opinahjo ja paikka, jossa valmistuneet virkamiehet läpäisivät virkamiestutkintoja. Konfutselainen opetus ja virallinen sivistys suosivat klassista kiinaa, ja osa oppineista suhtautui halveksuen paikalliseen Nôm-kirjoitukseen. Samalla Nôm oli laajalti suosittu kansankirjallisuuden, runouden ja arkisten tekstien kirjoitustapa: yleinen mielipide arvosti Nômia, ja monissa kylissä oli vähintään yksi henkilö, joka osasi lukea Nômia, vaikka yleinen lukutaito oli muuten alhainen.

Kirjoitusjärjestelmän rakenne

Chữ Nôm rakentuu pitkälti kiinalaisten merkistöjen pohjalle, mutta siihen kuuluu myös tuhansia paikallisesti luotuja merkkejä. Monet Nôm-merkit ovat semantti-foneettisia yhdistelmiä: osa merkistä kertoo merkityksestä (radikaali), osa ääntämisestä (foneettinen osa). Näin vietnaminkielinen sana voitiin ilmaista joko käyttämällä kiinalaista merkkiä, jolla oli sama merkitys tai sama ääntämys, tai kirjoittamalla sille tarkoitettu natiivimerkki. Jokainen merkki edustaa periaatteessa ajatusta tai tavua; Nôm yhdistää siis ideografisen ja foneettisen ulottuvuuden.

Vietnam on sävyiltään rikas ja morfologialtaan monosyllabinen kieli, mikä vaikutti siihen, miten uusia merkkejä muotoiltiin. Toisin kuin esimerkiksi Japanissa ja Koreassa, joissa kehitettiin omia foneettisia järjestelmiä (kana ja hangul) äänteiden kuvaamiseen, Vietnamissa ratkaisuksi syntyi Nôm: kiinalaisten logogrammien sopeuttaminen ja täydentäminen uusilla merkeillä, joiden avulla voitiin merkitä kotoperäisiä sanoja ja sävyjä. Tämän vuoksi Nômissa esiintyy monimutkaisia merkkiyhdistelmiä, ja saman tavun kirjoittamiseen voi olla useita vaihtoehtoja riippuen merkityksestä.

Vähentyminen, perintö ja moderni tutkimus

Kiinalais-vietnamilaiset merkit ja Nôm-tekstit syrjäytettiin vähitellen Latinan pohjalta kehitetyn quốc ngữ -kirjoitusjärjestelmän myötä. Latinisoitu aakkosto ja sävymerkit tekivät lukemisen ja kirjoittamisen oppimisesta käytännöllisempää suuressa mittakaavassa, ja 1900-luvun alusta lähtien quốc ngữ yleistyi koulutuksessa, hallinnossa ja lehdistössä. Nykyisessä Vietnamissa perinteisiä kirjaimia (chữ Hán ja chữ Nôm) ei vaadita opiskelijoilta, ja niiden tuntemus on rajattu pienelle tutkijapiirille: maailmanlaajuisesti vain muutama sata tutkijaa ja kääntäjää hallitsee Nôm-tekstien lukemisen hyvin.

Chữ Nômilla kirjoitettua vietnamilaiskirjallisuutta, kuten legendaarista runo-eposta Kieun tarinan (Truyện Kiều) ja runoilija Hồ Xuân Hươngin teoksia, on nykyään saatavilla pääosin käännöksinä tai moderneina translitteraatioina. Kalligrafia ja perinteiset merkit säilyvät kuitenkin suosittuina koristeina ja kulttuurisina symboleina. Vuonna 1970 perustettu Han-Nom-instituutti (Viện Hán Nôm) kerää, luetteloi ja tutkii chữ Hán- ja chữ Nôm -käsikirjoituksia, ja kansainvälinen tutkimusyhteisö tekee töitä näiden tekstien digitoinnin ja tulkinnan eteen.

Teknologian myötä Nôm-merkistöjen digitointi on edennyt: osa Nôm-merkistöstä on koodattu Unicodeen ja monia vanhoja käsikirjoituksia on skannattu ja julkaistu digitaalisesti. Kuitenkin täydellinen kattavuus ja standardointi on pitkä prosessi, ja tutkimus yhteisten merkintäkäytäntöjen ja laajojen sanakirjaresurssien kehittämiseksi jatkuu. Nykyisin kiinnostus Nômia kohtaan kasvaa paitsi akateemisissa piireissä myös henkisen ja kulttuuriperinnön arvostuksessa Vietnamissa ja diasporassa.

Mistä oppia lisää

  • Han-Nom -kokoelmat ja arkistot (museot, yliopistot)
  • tutkimuslaitosten julkaisut Nôm-teksteistä ja sanakirjoista
  • digitaaliset projektit, jotka tarjoavat skannattuja käsikirjoituksia ja translitterointeja
  • Unicode- ja fonttiresurssit Nôm-merkistön näyttämiseen tietokoneella


 

Kielikysymykset

Kiinalaisilla merkeillä kirjoitetaan eri kieliä Kiinassa ja muualla, kuten mandariinia, joka on Kiinan puhutuin kieli, kantoninkiinaa, jota puhutaan Hongkongissa ja Etelä-Kiinassa, sekä klassista kiinaa, jota on perinteisesti käytetty muodolliseen kirjoittamiseen. Merkkejä käytettiin aiemmin Koreassa ja Vietnamissa. Japanissa käytetään kiinalaisten merkkien ja kotimaisten foneettisten kirjoitusten yhdistelmää. Jopa merkit, jotka säilyttävät alkuperäisen merkityksensä kaikilla kielillä, voidaan lukea eri tavoin. Merkki 十 on kiinalaisessa romanisaatiossa (pinyin) muotoa shí, japanilaisessa romanisaatiossa (Hepburn) muotoa jū, korealaisessa romanisaatiossa (Revised Romanization) muotoa sip ja Vietnamissa käytetyssä Han-Viet-järjestelmässä muotoa thập. Kaikissa näissä kielissä merkin merkitys on "kymmenen".

Syntaksi

Muunnosmerkit tulevat yleensä kiinan kielessä ennen substantiivia, mutta vietnamilaisessa kansankielessä ne seuraavat substantiivin jälkeen. Vietnamissa julkaistuihin kiinankielisiin teksteihin sisältyi usein rivikohtainen käännös nômiksi. Vaikka samat merkit esiintyisivät molemmilla kielillä, järjestys on erilainen. Monet kiinalaiset fraasit saivat valuuttaa lainasanoina. Myöhemmin sanajärjestys voitiin kääntää vastaamaan normaalia vietnamilaista syntaksia. Sana "Vietnam" on peräisin kiinan kielestä Nányuè (南越), joka tarkoittaa "Etelä-Yue". Han-vietnamiksi samat merkit luetaan nimellä Nam Việt. Nykyaikana sanajärjestys käännettiin päinvastaiseksi. Kiinaksi "kiinalaiset merkit" kirjoitetaan 漢字. Pinyinissä tämä on latinaksi hànzì, japanissa kanji, koreassa hanja ja Han-Vietissä Hán tự. Nykyvietnamiksi ne ovat chữ Hán.

Merkin rakentaminen

Suurin osa nômissä käytetyistä merkeistä on kiinalaista alkuperää, ja ne muodostetaan fonesemanttisesti. Esimerkiksi merkki "喃" luetaan nimellä "Nôm", jonka foneettinen komponentti "南" muistuttaa kantonin ääntämistä Naam4 ja tarkoittaa "höpöttelyä". Tämä sääntö on johdonmukainen kaikissa Chu Nôm -merkeissä, koska kaikki vietnamilaiset merkit muodostetaan tällä menetelmällä. Sanalla "Nôm" ei ole vietnaminkielessä mitään negatiivista merkitystä, vaan se viittaa pikemminkin selkokielisyyteen, johonkin helposti ymmärrettävään.

Nôm sisältää tuhansia merkkejä, joita ei löydy kiinasta. Sen sijaan Japanissa on kehitetty vain muutama sata kokujia ja Koreassa vain muutama harvoin käytetty gukja. Nämä merkit ovat tekijöiden luomia, jotka yhdistelivät jo olemassa olevia elementtejä. Yksi elementti, jota kutsutaan semanttiseksi komponentiksi, ilmaisee merkin merkityksen joko kuvallisesti tai ideografisesti. Toinen elementti, jota kutsutaan foneettiseksi komponentiksi, kertoo ääntämisen. Esimerkiksi kirjainmerkki 巴 ilmaisee lukutavan ba. Mandariinikiinan kielessä tällä merkillä on sama ääntämys kuin vietnaminkiinan kielessä, mutta sen merkitys ei liity siihen: "kaipaamaan". Merkille ' (⿺巴三) on lisätty semanttiseksi komponentiksi merkki 三, joka tarkoittaa "kolmea". "Isä" on myös ba, mutta kirjoitettuna 爸 (⿱父巴). "Kilpikonna" on con ba ba (昆蚆蚆; ⿰虫巴). Useimmat kiinalaiset merkit on luotu samalla menetelmällä. Koska äänteen ja merkityksen välinen vastaavuus on vietnamilaisissa luoduissa merkeissä monimutkaisempi kuin kiinalaisissa merkeissä, sama lähestymistapa johti kahteen Nôm-merkkien väliseen erotteluun; chữ Nôm (字喃; natiivimerkit) ja Hán Nôm (漢喃; Han-merkit).

9 299:stä Nôm-ideografiasta lähes puolet on vain Vietnamissa esiintyviä. Jokaisella merkillä on Unicoden antama koodipiste. V0-, V1- ja V2-sarjojen merkit on poimittu kahdesta 1970-luvulla julkaistusta Nôm-sanakirjasta. V3-merkit poimittiin käsikirjoituksista.

Nôm Ideografiat

Ideografia

Semanttinen
komponentti

Foneettinen
osa

Lukeminen

Englanti

Status kiinaksi

Koodipiste

V Lähde

Yhteensä sarjassa

љ

人

㝵

người

ihmiset

Ei ole

U+2029B

V0

2,246

0

王

布

vua

kuningas

Ei ole

U+24930

妖

女

夭

yêu

rakastamaan

GB 2312

U+5996

V1

3,311

越

走

戉

Việt

Vietnamilainen

GB 2312

U+8D8A

Ў

口

'

trối

viimeinen toive

Ei ole

U+20DA1

V2

3,205

㐱

人

彡

chỉn tai xỉn

Käytetään sanassa bủn xỉn (stingy).

HDZ, Kangxi

U+3431

І

小

詩

thơ

varhaislapsuus

Ei ole

U+21BB2

V3

535

|

赤

都

đỏ

punainen

Ei ole

U+27E7C

Avain: GB 2312-80 on modernin kiinan kielen perusmerkistö. HDZ (Hanyu Da Zidian) ja Kangxi Dictionary ovat kattavia kiinalaisia merkkisanakirjoja.

Lähteet: Harvnb virhe: ei kohdetta: CITEREFThe_Unicode_Consortium1991-2013 (help), The Unicode Consortium 2012. Lukemat ovat peräisin Vietnamese Nôm Preservation Foundationilta.


 

Historia

Kiinalaiset merkit tulivat Vietnamiin sen jälkeen, kun Han-valtakunta valloitti maan vuonna 111 eaa. Itsenäisyys saavutettiin vuonna 939, mutta kiinalainen kirjoitusjärjestelmä otettiin virallisiin tarkoituksiin käyttöön vuonna 1010. Vietnamilaiset alkoivat käyttää kiinalaisia merkkejä oman kielensä kirjoittamiseen suunnilleen tähän aikaan. Vuonna 1076 kaiverrettu Van Ban -kello on varhaisin tunnettu esimerkki Nôm-kirjoituksesta. Nguyen Thuyen sävelsi nôm-runoutta 1200-luvulla. Mitään hänen teoksistaan ei kuitenkaan ole säilynyt. Vanhin säilynyt Nôm-teksti on kuningas Tran Nhan Tongin runokokoelma, joka on kirjoitettu 1200-luvulla. Kiinalaiset tuhosivat monia Nôm-asiakirjoja Ming-miehityksen aikana vuosina 1407-1428. Nguyen Trai (1380-1442) kirjoitti 1400-luvulla sekä kiinalaista että nôm-kirjallisuutta. Trinh Thi Ngoc Truc, kuningas Le Than Tongin puoliso, on kirjoittanut 1600-luvulla 24 000 merkkiä käsittävän kaksikielisen kiinan ja vietnamin välisen sanakirjan.

Toisin kuin kiinaa, nômia ei ole tutkittu tai luokiteltu järjestelmällisesti suurimman osan sen historiasta. Kiinaa opiskelleet vietnamilaiset kirjailijat sovelsivat kiinalaisen kirjoittamisen periaatteita äidinkieleensä. Vaikka virallisia asiakirjoja pidettiin yleensä kiinaksi, nômia käytettiin kahdessa lyhytaikaisessa dynastiassa, Ho-dynastian (1400-1407) ja Tay Sonin (1778-1802) aikana. Kuningas Minh Mang (1820-1841) vastusti lukutaitoa ja nômin käyttöä. Vuonna 1838 Jean-Louis Taberd kirjoitti nôm-sanakirjan, joka sai lopulta yleisen hyväksynnän ja laajan levikin. Vuonna 1867 katolinen tutkija Nguyen Truong To pyysi kuningas Tu Ducia korvaamaan klassisen kiinan kielen nômilla virallisessa käytössä. Kuningas ei suostunut tähän, mutta hän reagoi kuitenkin erilaisin toimin nôminkielen edistämiseksi. Annettiin asetus "Kunnioittakaa quốc âm [kansallinen ääni]".

1800-luvulla kukoisti nôminkielinen populaarikirjallisuus, johon kuuluivat sellaiset klassikot kuin Nguyen Du'n Kieun tarina ja Ho Xuan Huongin runous. Vaikka vain 3-5 prosenttia väestöstä oli lukutaitoisia, lähes jokaisessa kylässä oli joku, joka osasi lukea nômia ääneen muiden kyläläisten iloksi.

Koreassa ja Japanissa perinteistä kirjoitusjärjestelmää yksinkertaistettiin, jotta sitä voitaisiin opettaa suurelle yleisölle. Vietnamin sivistynyt luokka piti nôm-kirjoitusta kiinalaista huonompana, joten se ei ollut kiinnostunut tekemään työtä, jota järjestelmän yksinkertaistaminen ja standardoiminen edellytti, jotta sitä voitaisiin käyttää joukkoviestinnässä.

Vietnamin kieli on kiinan tavoin tonaalinen kieli. Siinä on lähes 5 000 erillistä tavua, paljon enemmän kuin muissa Itä-Aasian kielissä. Muualla käytetyt foneettiset kirjoitusasut, kuten korealainen hangul ja japanilainen kana, eivät ilmaise ääntämystä, joten niitä ei voida soveltaa vietnamilaiseen kieleen. Kuten kiinan kielessä, jokaiselle tavulle annetaan semanttinen merkitys. Tätä kielen ominaisuutta voidaan pitää perinteisen kirjoitusjärjestelmän seurauksena.

1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaaviranomaiset edistivät vietnamilaisten aakkosten käyttöä, jota he pitivät ponnahduslautana kohti ranskan kielen oppimista. Muiden Aasian maiden kieliuudistukset herättivät vietnamilaisten kiinnostuksen aihetta kohtaan. Vuoden 1905 venäläis-japanilaisen sodan jälkeen Japaniin viitattiin usein Aasian modernisaation mallina. Kansallismieliset omaksuivat aakkoset quốc ngữ (kansalliskieleksi) ja lukutaidon edistämisen välineeksi. Konfutselaista koulutusjärjestelmää verrattiin epäsuotuisasti Japanin julkiseen koulutusjärjestelmään. Kansallismielinen kirjailija Phan Boi Chau kannusti nuoria "opiskelemaan idässä" eli Japanissa.

Hanoissa lyhytaikaisesti toimineen Tonkinin vapaakoulun suosio osoitti, että laaja uudistus oli mahdollinen. Vuonna 1910 siirtomaa-alueen koulujärjestelmässä otettiin käyttöön "ranskalais-vietnamilainen opetussuunnitelma", jossa painotettiin ranskaa ja vietnaminkielistä kirjaimistoa. Kiinalais-vietnamilaisten kirjainten opetus lopetettiin vuonna 1917. Kuningas Khai Dinh julisti 28. joulukuuta 1918, että perinteisellä kirjoitusjärjestelmällä ei enää ollut virallista asemaa. Virkamiestutkinto pidettiin viimeisen kerran keisarillisessa pääkaupungissa Hueissa 4. tammikuuta 1919. Tässä kokeessa testattiin kiinan kielen taitoa. Tenttijärjestelmä ja siihen perustuva koulutusjärjestelmä olivat olleet voimassa lähes 900 vuotta. Kiina itse luopui klassisesta kiinan kielestä pian sen jälkeen osana Neljännen toukokuun liikettä.

Vietnamin aakkosista tuli 1920-luvulla maan hallitseva kirjoitusjärjestelmä. 1930-luvulle tultaessa kiinalais-vietnamilaisten kirjainten käyttö rajoittui suurelta osin buddhalaiselle papistolle tarkoitettuihin kirjoihin, joissa oli rajoitettu puupainatus. Viime aikoina perinteisiä kirjaimia on käytetty lähinnä kalligrafiassa, kuten hääkoristeluissa. Vuonna 2012 käännettiin klassisen kiinan kielisiä käsikirjoituksia, joilla tuettiin Vietnamin vaatimusta Paracel-saarista.



 Sininen kirjoitusasu on nykyaikaista vietnaminkielistä, kun taas ruskeat ja vihreät merkit ovat nôminkielisiä. Merkit, joita käytetään myös kiinassa, on merkitty vihreällä, kun taas Vietnamissa käytettävät merkit on merkitty ruskealla. Siinä lukee: "Äitini syö kasvisruokaa temppelissä joka sunnuntai."  Zoom
Sininen kirjoitusasu on nykyaikaista vietnaminkielistä, kun taas ruskeat ja vihreät merkit ovat nôminkielisiä. Merkit, joita käytetään myös kiinassa, on merkitty vihreällä, kun taas Vietnamissa käytettävät merkit on merkitty ruskealla. Siinä lukee: "Äitini syö kasvisruokaa temppelissä joka sunnuntai."  

Sivu Nguyen Du:n teoksesta The Tale of Kieu. Tämä romaani julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1820, ja se on Nômin tunnetuin teos. Kuvassa oleva painos on painettu 1800-luvun lopulla.  Zoom
Sivu Nguyen Du:n teoksesta The Tale of Kieu. Tämä romaani julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1820, ja se on Nômin tunnetuin teos. Kuvassa oleva painos on painettu 1800-luvun lopulla.  

Yleisimmät merkit

Seuraavassa on lueteltu 25 yleisintä hahmoa Nôm-kirjallisuudessa. Nykyaikainen kirjoitusasu on kursivoitu.

  • 羅 là olla
  • 吧 và ja
  • 各 các jokainen; jokainen
  • 没 một yksi
  • 固 có siellä on
  • Q của of
  • 得 được, jolloin saadaan
  • ќ trong in
  • / trong selkeä
  • › tai љ người ihmiset
  • 忍 những (monikon merkki)
  • 學 học oppia
  • 如 như as
  • 詞 từ sana
  • 會 hội tavata
  • 咍 heinä tai; hyvä
  • 空 không not
  • 体 thể keho
  • 四 tư neljä
  • 拱 cũng myös
  • Н với kanssa...
  • 朱 cho antaa
  • 社 xã yhteiskunta, yritys
  • 尼 này, nơi paikka
  • 底 để sijoittaa


 

Viittaukset

  1. ↑ Tämän merkin koodipiste on U+2C5BE (¾). Unicode-konsortio 2012
  2. ↑ 2.02.1 Marr 1984, s. 142.
  3. ↑ 3.03.1 Hanna 1997, s. 77: "Itse asiassa vietnamin kieli ei ole sen yksitavuisempi kuin kiinan kieli tai muutkaan kielet....Mitä vietnamilla on kiinan kielen kanssa yhteistä, on yksitavuinen morfologia, joka on mielestäni kehittynyt molemmissa kielissä kiinalaisten merkkien vaikutuksesta."
  4. ↑ 4.04.1 Hoang 2012. sfn error: no target: CITEREFHoang2012 (help)
  5. ↑ Vietnamese Nôm Preservation Foundation (1999-2013), Mikä on Nôm?
  6. ↑ Noboyuki 1998: "Suurin osa esi-Vietnamin lähdeaineistosta on kirjoitettu kiinaksi, ilmeisesti kiinalaisia merkkejä käyttäen; osa kirjallisuuden lajista on kuitenkin kirjoitettu vietnamiksi chu nom -merkkejä käyttäen". Siksi han nom on termi, jolla nimitetään koko premodernin kirjallisen aineiston kokonaisuutta."
  7. ↑ Nguyễn Phương Mỹ, sisällön pääkehittäjä, "mtd9 EVA, versio 5", LacViet Computing Corp. 1994-2009. Katso kohdat "nôm" ("yksinkertainen, helposti ymmärrettävä") ja "nôm na" ("yksinkertaisin termein").
  8. ↑ 8.08.1 8.2 8.3 Hanna 1997, s. 78-79, 82.
  9. ↑ Nguyễn Quang Hồng 2008.
  10. ↑ VietnamNet (11. marraskuuta 2004), "Kansainvälinen seminaari Nom-käsikirjoituksesta", Vietnamin kommunistisen puolueen verkkolehti.
  11. ↑ Trần Nhân Tông, Cư trần lạc đạo phú
  12. ↑ 12.012.1 McLeod & Thi Dieu Nguyen 2001, s. 68.
  13. ↑ Viết Luân Chu 2003, s. 52.
  14. ↑ 14.014.1 Marr 1984, s. 141: "Osa ongelmasta johtui vietnamin kielen tonaalisuudesta ja ei-agglutinatiivisesta luonteesta verrattuna japanin tai korean kieleen."
  15. ↑ Popkin, Samuel L., The Rational Peasant: The Political Economy of Rural Society in Vietnam, s. 116. "Chu Nomin käyttö... olisi lisännyt lukutaitoa huomattavasti, ja juuri siksi se löysi niin vähän suosiota.
  16. ↑ Taberd 1838: Kyseessä on Pierre-Joseph Pigneau de Béhainin vuosina 1772-1773 kirjoittaman julkaisemattoman sanakirjan tarkistaminen. Uusintapainos vuonna 1884 oli varsin menestyksekäs.
  17. ↑ Quyen Vuong Dinh, s. 50. Vietnamin kielellä asetuksen nimi on Xin khoan dung Quốc Âm ("Kunnioittakaa kansallista ääntä").
  18. ↑ Hanna 1997, s. 78.
  19. ↑ Marr 1984, s. 141-142: "Tämä ainutlaatuinen vietnaminkielinen kirjoitusasu, joka tunnettiin myöhemmin nimellä nom, jäi valitettavasti vieläkin hankalammaksi kuin kiinankielinen kirjoitusasu, josta se sai alkunsa. Toisin kuin japanilaisessa kana- tai korealaisessa hangul-kirjoituksessa, siinä ei ollut mitään merkkien yksinkertaistamisprosessia, joka olisi johtanut foneemien tai tavujen perusjoukkoon."
  20. ↑ Marr 1984, s. 142: "Tärkeämpää oli kuitenkin useimpien vietnamilaisten literattien asenne, jotka pitivät edelleen kiinaa sivistyneen kommunikaation huippuna ja pitivät näin ollen nom-kirjoitusta eräänlaisena virkistysmuotona... Samaan aikaan niiden literattien vähemmistön, jotka ottivat nom-kirjoituksen vakavasti, oli varottava, etteivät loukkaisi veljeskuntaa tai joutuisi syytetyksi kumouksellisuudesta levittämällä 'mauttomia' tekstejä."
  21. ↑ 21.021.1 21.2 21.3 Phùng Thành Chủng 2009
  22. ↑ VietnamNet (18. heinäkuuta 2011), "Hoi An, Unescon maailmanperintökohteeksi tunnustettu muinainen keskuskaupunki, järjestää kuukausittain ilmaisia kursseja Han-Nomin kalligrafiasta edistääkseen sen kulttuurista juurta."
  23. ↑ Viet Nam News (27. syyskuuta 2012). "Da Nangin Study Encouragement Association esitteli maanantaina uudessa Han Nom -keskuksessaan han-kiinalaisesta kirjoitusasusta vietnamiksi käännettyjä muinaisia asiakirjoja."
  24. ↑ Comparison of Character Sets, Chunom.org, arkistoitu alkuperäisestä 2013-06-16, haettu 2013-12-11


 

Fontit

Jotkin tämän artikkelin merkit saattavat vaatia ylimääräisen fontin asentamista, jotta ne voidaan näyttää oikein:

  • Hanamin B - Tämä japanilainen fontti tukee lähes 90 000 merkkiä, mukaan lukien Unicode CJK Extension C:n merkit.
  • Nom Na Tong "Nôm Na Tống Light" - Vietnamilaisen Nôm-säätiön luoma. Se perustuu Thanh Tu Thichin kirjassa Thiền Tông Bản Hạnh (The Origin of Buddhist Meditation, 1933) esiintyviin merkkeihin. (Nhóm Nôm Na 2005).
  • NomNaTongLight - Tämä vietnamilaisen Nôm Preservation Foundationin luoma fontti perustuu perinteisissä vietnamilaisissa puupiirroksissa esiintyviin merkkeihin.
  • Han Nom Font Set - Tämä avoimen lähdekoodin fontti tukee yli 70 000 Unicode CJK -koodipistettä.
  • Kirjasimet nimelle Chu Nom. Miten näyttää ja käyttää Han-Nom-merkkejä.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä kirjoitusta käytettiin aiemmin Vietnamissa?


V: Vietnamissa aiemmin käytetty kirjoitusasu on nimeltään Nôm.

K: Milloin oli varhaisin tunnettu esimerkki Nôm-kirjoituksesta?


V: Varhaisin tunnettu esimerkki Nôm-kirjoituksesta on Van Banin kellossa, joka kaiverrettiin vuonna 1076.

K: Mitä kieltä käytettiin kuninkaallisessa hovissa ja muissa virallisissa tarkoituksissa?


V: Kuninkaallinen hovi ja muut viralliset tahot käyttivät klassista kiinaa.

Kysymys: Kuinka moni ihminen osasi lukea jotakin kieltä?


V: Vain pieni osa väestöstä osasi lukea mitään kieltä.

K: Miten Nôm toimii?


V: Nômissä vietnaminkielinen sana voidaan kirjoittaa käyttämällä kiinalaista merkkiä sanalle, jolla on samanlainen merkitys tai ääntäminen. Kukin merkki edustaa ideaa (ideografia) ja myös tavuja tai äänteitä.

K: Mikä korvasi Nômin?



V: Nôm korvattiin vietnamilaisilla aakkosilla, jotka perustuvat latinalaisiin kirjaimiin.

K: Mikä organisaatio kerää ja tutkii Nômiin liittyviä käsikirjoituksia?


V: Vuonna 1970 perustettu Han-Nom-instituutti kerää ja tutkii nômiin liittyviä käsikirjoituksia.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3