Nôm on aiemmin Vietnamissa käytetty kirjoitusasu, jossa hyödynnettiin sekä perinteisiä kiinalaisia merkkejä että paikallisesti kehitettyjä merkkejä vietnaminkielisten sanojen merkitsemiseen. Siinä käytettiin kiinalaisia merkkejä vietnamin kielen kirjoittamiseen. Varhaisin tunnettu esimerkki Nôm-merkinnöistä löytyy Van Banin kellosta, joka on kaiverrettu vuonna 1076, ja vanhimmat säilyneet Nôm-tekstit ovat peräisin 1200-luvulta. Kirjoitus oli laajemmin käytössä aina 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti, kun se vähitellen korvautui latinalaiseen muotoon perustuvalla vietnamilaisilla aakkosilla. Nämä aakkoset ovat muunnelma latinalaisten aakkosten kirjaimista ja sisältävät erilliset merkit sävyille.

Historia ja käyttöyhteydet

Korkean yhteiskunnallisen aseman ja virallisten tekstien kielenä toimi pitkään Klassista kiinaa (chữ Hán). Hanoissa sijainnut kirjallisuuden temppeli (Văn Miếu) oli keskeinen kiinan kielen opinahjo ja paikka, jossa valmistuneet virkamiehet läpäisivät virkamiestutkintoja. Konfutselainen opetus ja virallinen sivistys suosivat klassista kiinaa, ja osa oppineista suhtautui halveksuen paikalliseen Nôm-kirjoitukseen. Samalla Nôm oli laajalti suosittu kansankirjallisuuden, runouden ja arkisten tekstien kirjoitustapa: yleinen mielipide arvosti Nômia, ja monissa kylissä oli vähintään yksi henkilö, joka osasi lukea Nômia, vaikka yleinen lukutaito oli muuten alhainen.

Kirjoitusjärjestelmän rakenne

Chữ Nôm rakentuu pitkälti kiinalaisten merkistöjen pohjalle, mutta siihen kuuluu myös tuhansia paikallisesti luotuja merkkejä. Monet Nôm-merkit ovat semantti-foneettisia yhdistelmiä: osa merkistä kertoo merkityksestä (radikaali), osa ääntämisestä (foneettinen osa). Näin vietnaminkielinen sana voitiin ilmaista joko käyttämällä kiinalaista merkkiä, jolla oli sama merkitys tai sama ääntämys, tai kirjoittamalla sille tarkoitettu natiivimerkki. Jokainen merkki edustaa periaatteessa ajatusta tai tavua; Nôm yhdistää siis ideografisen ja foneettisen ulottuvuuden.

Vietnam on sävyiltään rikas ja morfologialtaan monosyllabinen kieli, mikä vaikutti siihen, miten uusia merkkejä muotoiltiin. Toisin kuin esimerkiksi Japanissa ja Koreassa, joissa kehitettiin omia foneettisia järjestelmiä (kana ja hangul) äänteiden kuvaamiseen, Vietnamissa ratkaisuksi syntyi Nôm: kiinalaisten logogrammien sopeuttaminen ja täydentäminen uusilla merkeillä, joiden avulla voitiin merkitä kotoperäisiä sanoja ja sävyjä. Tämän vuoksi Nômissa esiintyy monimutkaisia merkkiyhdistelmiä, ja saman tavun kirjoittamiseen voi olla useita vaihtoehtoja riippuen merkityksestä.

Vähentyminen, perintö ja moderni tutkimus

Kiinalais-vietnamilaiset merkit ja Nôm-tekstit syrjäytettiin vähitellen Latinan pohjalta kehitetyn quốc ngữ -kirjoitusjärjestelmän myötä. Latinisoitu aakkosto ja sävymerkit tekivät lukemisen ja kirjoittamisen oppimisesta käytännöllisempää suuressa mittakaavassa, ja 1900-luvun alusta lähtien quốc ngữ yleistyi koulutuksessa, hallinnossa ja lehdistössä. Nykyisessä Vietnamissa perinteisiä kirjaimia (chữ Hán ja chữ Nôm) ei vaadita opiskelijoilta, ja niiden tuntemus on rajattu pienelle tutkijapiirille: maailmanlaajuisesti vain muutama sata tutkijaa ja kääntäjää hallitsee Nôm-tekstien lukemisen hyvin.

Chữ Nômilla kirjoitettua vietnamilaiskirjallisuutta, kuten legendaarista runo-eposta Kieun tarinan (Truyện Kiều) ja runoilija Hồ Xuân Hươngin teoksia, on nykyään saatavilla pääosin käännöksinä tai moderneina translitteraatioina. Kalligrafia ja perinteiset merkit säilyvät kuitenkin suosittuina koristeina ja kulttuurisina symboleina. Vuonna 1970 perustettu Han-Nom-instituutti (Viện Hán Nôm) kerää, luetteloi ja tutkii chữ Hán- ja chữ Nôm -käsikirjoituksia, ja kansainvälinen tutkimusyhteisö tekee töitä näiden tekstien digitoinnin ja tulkinnan eteen.

Teknologian myötä Nôm-merkistöjen digitointi on edennyt: osa Nôm-merkistöstä on koodattu Unicodeen ja monia vanhoja käsikirjoituksia on skannattu ja julkaistu digitaalisesti. Kuitenkin täydellinen kattavuus ja standardointi on pitkä prosessi, ja tutkimus yhteisten merkintäkäytäntöjen ja laajojen sanakirjaresurssien kehittämiseksi jatkuu. Nykyisin kiinnostus Nômia kohtaan kasvaa paitsi akateemisissa piireissä myös henkisen ja kulttuuriperinnön arvostuksessa Vietnamissa ja diasporassa.

Mistä oppia lisää

  • Han-Nom -kokoelmat ja arkistot (museot, yliopistot)
  • tutkimuslaitosten julkaisut Nôm-teksteistä ja sanakirjoista
  • digitaaliset projektit, jotka tarjoavat skannattuja käsikirjoituksia ja translitterointeja
  • Unicode- ja fonttiresurssit Nôm-merkistön näyttämiseen tietokoneella