Kiinalais-vietnamilaiset merkit (vietnamiksi Hán Nôm) ovat kiinalaistyylisiä merkkejä, joita käytetään kahdella tavalla: joko kiinalaisten merkitysten ja äänteiden lukutavalla tai vietnamin kielen kirjoittamiseen sovitetulla tavalla. Kun niitä käytetään vietnamin kielen kirjoittamiseen, käytetään usein termiä Nôm. Samoja tai samankaltaisia merkkejä voidaan käyttää myös Kiinassa tai muissa han-kirjoitusta käyttävissä kulttuureissa; tällöin merkki luetaan kiinalaista lukutapaa noudattaen, mitä vietnaminkielessä kutsutaan usein han‑vietiksi (Han-Viet). Han‑Viet-järjestelmä tarjoaa vietnamilaisille tavan lukea klassista kiinaa ja kiinalaisia merkkejä vietnamin äänteiden kautta. Se eroaa kuitenkin modernista pinyinin tavasta, sillä Han‑Viet on historiallisesti syntynyt kiinalaisten sanastojen vietnamilaisista lainamuodoista eikä ole yksinkertaisesti latinalainen translitteraatio nykymandariinista.

Historia ja kehitys

Kiinalaiset merkit tulivat Vietnamiin, kun Han-valtakunta valloitti maan vuonna 111 eaa.. Tämän jälkeen Kiinan kulttuurinen ja hallinnollinen vaikutus säilyi pitkään: jopa sen jälkeen, kun Vietnam saavutti itsenäisyyden vuonna 939 jKr., klassista kiinaa (Hán văn) käytettiin edelleen virallisissa yhteyksissä, hallinnossa, historiankirjoituksessa ja buddhalaisessa kirjallisuudessa. Samanaikaisesti Vietnamissa kehittyi oma tapa kirjoittaa paikallista kieltä: chữ Nôm -järjestelmä, joka yhdisteli kiinalaisia merkkejä, niiden osia ja paikallisesti kehitettyjä merkkejä ilmaisemaan vietnamin kielen äänteitä ja sanoja.

Nôm‑järjestelmä on monimutkainen: osa sanoista kirjoitetaan suorilla lainatuilla kiinalaisilla merkeillä, osa muodostetaan niin sanotuilla fono-semanttisilla yhdisteillä, joissa merkki kantaa sekä merkitystä että viitettä ääntämykseen, ja osa merkeistä on paikallisesti kehitettyjä. Chữ Nômilla kirjoitettiin runoutta, proosaa, hallinnollisia tekstejä ja uskonnollista kirjallisuutta vuosisatojen ajan.

2000-luvun säilytys ja siirtymä latinalaisiin aakkosiin

1800–1900‑lukujen vaihteessa ja erityisesti 1920‑luvulla Vietnam siirtyi käyttöön latinalaisiin aakkosiin (quốc ngữ), jonka kehityksessä portugalilaiset ja jesuiitat sekä myöhemmin ranskalainen siirtomaavalta ja vietnamilaiset reformaattorit vaikuttivat. Latinalaisen kirjoitusasun yleistyminen, koulujärjestelmän muuttuminen ja hallinnolliset uudistukset johtivat siihen, että perinteinen Hán‑Nôm‑kirjoitus menetti asemaansa ja jäi pääosin akateemisen ja uskonnollisen käytön piiriin.

Vietnamin tutkimus- ja kulttuuriperinnön kannalta merkkien dokumentointi ja tutkimus on ollut tärkeää. Vuonna 1970 perustettiin Han‑Nomiinstitute (Viện Hán‑Nôm) keräämään, luetteloimaan ja tutkimaan perinteisellä kirjoitusasulla kirjoitettuja asiakirjoja ja käsikirjoituksia.

Unicode ja digitaalinen koodaus

Digitaalisen säilytyksen ja tekstintunnistuksen tarpeisiin Han‑Nom‑materiaalia on koodattava Unicode‑standardissa. Instituutti on toimittanut Unicodelle sähköistä koodausta varten luettelon 19 981 kiinalais‑vietnamilaisesta merkistä. Tähän aineistoon sisältyy 9 299 merkin ydinjoukko, jota kutsutaan Nôm‑ideografioiksi. Unicode‑työryhmät ovat ottaneet vastaan ja käsitelleet erilaisia ehdotuksia, ja monet Hán‑Nôm‑merkit ovat nykyään haettavissa ja käytettävissä Unicode‑yhteensopivissa fontteissa ja tietokannoissa.

Nykytila ja merkitys

  • Nykyaikana Hán‑Nôm on pääasiassa tutkimuksen, kulttuuriperinnön, kirjallisuudenhistoriallisten tutkimusten ja kalligrafian kohde.
  • Digitalisointi ja Unicode‑koodauksen kehitys ovat mahdollistaneet laajemman pääsyn vanhoihin käsikirjoituksiin, helpottaneet translitterointia ja text‑miningin sovelluksia sekä tukeneet arkistointia ja restaurointia.
  • Vietnamissa ja kansainvälisesti toimii tutkijoita ja instituutioita, jotka kouluttavat Hán‑Nôm‑lukutaitoa ja tekevät sanaston, lehtien ja käsikirjoitusten editioita tunnetuksi yleisölle.

Vaikka nykyinen virallinen kirjoitus on latinalainen quốc ngữ, Hán‑Nôm säilyy tärkeänä osana Vietnamin kulttuurihistoriaa ja tarjoaa suoran yhteyden maanosamme pitkään kirjalliseen traditioon.